Kuuhullut laulavat seksistä ja rakastamisen vaikeudesta

pressi1

 

Gabriella on 27-vuotias kotirouva, joka tylsistyy aavikon keskellä kasarmikaupunki Barstowissa Yhdysvalloissa. Hänen 29-vuotias aviomiehensä Benito on ammattisotilas, joka on usein poissa kotoa kuukausikaupalla. Gabriella ei viihdy kasarmikaupungin tyhjäpäisten pikkurouvien seurassa. Seuraa hänelle pitävät kissa, kuu-ukko ja naapurin 14-vuotias poika Martín. Benito taas kärsii Irakin sodan aiheuttamista traumoista. Pariskunta on ollut yhdessä teini-ikäisistä lähtien ja suhteen alku oli romanttinen. Nykyisin heistä tuntuu kuin he olisivat kaksi tuntematonta, jotka kohtaavat toisensa harvakseltaan. Kaukosuhde aiheuttaa myös mustasukkaisuutta ja kommunikaatio-ongelmia.

Espoon Kaupunginteatterin rakennus näyttää ulkoapäin toimistolta tai erehdyttävästi Omena-hotellilta. Laitos kuitenkin kätkee sisäänsä usein mielenkiintoista, vähän kokeilevampaa teatteri – ja mukavan, kohtuuhintaisen teatterikahvilan. Lokakuisena esitysiltana ihmettelin sitä, että yleisöstä suurin osa näytti olevan eläkeläisiä, vaikka musikaalin aiheen ja tyylin luulisi vetävän puoleensa eniten nuoria aikuisia.

Kojoottikuu-musikaalin pääaihe on seksuaalisuus. Kaikki hahmot kaipaavat seksiä, mutta harva sitä saa. Gabriellan ja Beniton suhteen ongelmia puidaan ennen kaikkea makuuhuoneessa. Molemmat käyvät kuumina, mutta eivät osaa enää koskettaa toisiaan. Naapurin poika taas on yksipuolisesti ihastunut Gabrielaan. Kojoottikuussa myös eläimet ja taivaankappaleet on inhimillistetty: Gabrielan kissa osaa puhua ja sillä on sutinaa villin kojootin kanssa, Kuu taas soittaa harmonikkaa ja neuvoo Gabrielaa lemmenasioissa.

pressi6
Ensimmäisessä kuvassa Gabriela (Iina Kuustonen) makaa aviomiehensä (Mikko Leppilampi) vieressä makuuhuoneessa, nyt naapurin pojan Martínin (Olli Rahkonen) seurassa hiekalla.

Teos on poikkeuksellisesti läpilaulettu ja läpisävelletty, eli jokainen repliikki lauletaan musiikin säestyksellä. Bändi on vahvasti mukana esityksessä ja soittaa lavalla mutta väliajan jälkeen verhoissa. Laulut ovat puhekielisiä ja sanastoltaan junttimaisia (”Tahdon pesää!”), mikä kuvaa päähenkilöiden maailmaa, josta hienostuneisuus on kaukana. Välillä kuulostaa koomiselta kun henkilöt laulavat arkisista asioista kuten maidon ostamisesta kaupasta. Vaikka itse olen musikaalien ystävä ja teoksen konsepti on kiitettävän rohkea ja erilainen, niin tässä esityksessä puhuminen olisi usein toiminut laulamista paremmin.

Kojoottikuu pohjautuu puertoricolaisen, New Yorkissa asuvan käsikirjoittaja José Rivieran näytelmään nimeltä References to Salvador Dali Make Me Hot (2000). Hänen maagisesta realismista ammentavia näytelmiään on esitetty maailmanlaajuisesti, muttei aikaisemmin Suomessa. Säveltäjä Jussi Tuurna ja ohjaaja Johanna Freundlich muuttivat Rivieran puhenäytelmän ”teatterioopperaksi”. Estetiikka ei kuitenkaan tavoittele eurooppalaisen klassisen laulun perinnettä vaan nojaa enemmän rytmimusiikkiin.

Teoksessa on oopperan suurta draamaa, mutta hahmot ja heidän tunteensa eivät ole yleviä vaan enemmänkin sivistymättömiä. Gabriella tosin opiskelee iltakoulussa ja osaa myös puhua (tai siis laulaa) monipuolisemmin kuin muut hahmot, mutta hän esimerkiksi sivuuttaa ihmeen kevyesti miehensä tekemät sotarikokset. Skeittaava teinipoika Martín on välillä herkkä, mutta suurimman osan aikaa hän uhoaa ja riehuu niin kuin koululuokan pahimmat takapulpetin kundit.

Aavikon kuumuus on tarttunut henkilöihin. Musikaali on todella kiihkeä, siinä on paljon raivokkaita tunteenpurkauksia ja intohimoisia hetkiä. Kohtauksissa on kiinnostavaa draamaa, mutta rauhallisempi meno olisi välillä toiminut paremmin. Henkilöiden jatkuva seksinnälkä on välillä puuduttavaa ja ennalta-arvattavaa seurattavaa. Puuhka kaulassa ja aurinkolasit päässä liikkuva kuu-ukko on hyvin camp-henkinen. Musikaalin koskettavin kohta on yllättävästi kissan ja kuolleen kojootin välinen surumielinen, rakkaudentäyteinen tanssi.

 

Kojootin haamu (Janne Marja-aho) ja kotikissa (Hanna Raiskinmäki) tanssivat.
Kojootin haamu (Janne Marja-aho) ja kotikissa (Hanna Raiskinmäki) tanssivat viimeisen kerran yhdessä.

Ensimmäinen näytös on sekava ja rungoton, mutta toinen näytös on jo eheämpi kokonaisuus. Lavasteet ovat toimivat ja aavikon voi lähes aistia. Kalle Ropposen tekemä valosuunnittelu on kaunis, erityismaininta katosta laskeutuvista värikkäistä paperilyhdyistä ja lopuksi pimeän katsomon valaisevista sirkusmaisista lamppunauhoista.

Musikaalissa esiintyy nimekkäitä ja taitavia näyttelijöitä, joiden laulaminen on miellyttävän kuuloista. Viehättävä Iina Kuustonen on Gabrielan roolissa, klassisen komea Mikko Leppilampi on adrenaliinia pursuava Benito, notkea Hanna Raiskinmäki on kissa, voimaa uhkuva Janne Marja-aho on kojootti, lahjakas multi-instrumentalisti Niklas Häggblom on kuu ja energinen Olli Rahkonen on teini-ikäinen Martín.

Jos haluat nähdä kuuhulluuden valtaamat hahmot, suuntaa siis Espooseen, u-uuuuuuuuu!

 

Valokuvat: Stefan Bremer

Kojoottikuu Revontulihallissa

Ensi-ilta oli 17.9.2014. Viimeinen esitys on 5.12.2014.

Liput normaalisti 42 euroa, eläkeläiset/ryhmä 38 euroa, opiskelija/työtön 20 euroa.

Kesto noin 2 h 15 min, sisältää väliajan.

Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.

Huom! Lokakuun ajan teosesittely lämpiössä aina puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Kojoottikuun säveltäjä Jussi Tuurna avaa teoksen taustoja kaikille kiinnostuneille.

3 comments

  1. Lavastus vaikuttaa hienolta, jo kuvista tulee tunne kuin olisi aavikolla. Tämän esityksen voisin laittaa Ehkä-listalleni.

    Tykkää

  2. Hieno oli esitys, tänään kävimme katsomassa. Paperilyhdyt loivat kaunista tunnelmaa toiselle puoliajalle, kissa ja kojootti omia suosikkejani vaikka esityksestä läpikotaisin pidinkin. Minua ei läpilaulettavuus haitannut, mutta toki osa repliikeistä oli laulettuna hieman koomisia.

    Tykkää

  3. Kiva kuulla! Tämä esitys varmaan jakaa katsojia aika vahvasti. Mielenkiintoista kuulla, että pidit esityksestä paljon ja että olit tykännyt noista samoista kohdista, jotka tekivät vaikutuksen muhunkin.

    Kerro sitten, Henkisesti rikas, jos menet katsomaan Kojoottikuun! Tai varmaan saan lukea siitä sitten blogistasi. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s