Kulttuuriloma Tallinnassa: joulutori, Kuku, valokuvamuseo, kissakahvila, Kosmos Imax…

joulutori
Tallinnan joulumarkkinat

Aluksi tämä oli myös matkablogi, mutten ole enää pitkiin aikoihin kertonut täällä matkoistani, vaikka nekin ovat yleensä kulttuuripainotteisia. Nyt voisin kertoa tekemästäni kolmen päivän Tallinnan matkasta, ja antaa tässä samalla menovinkkejäni Viron pääkaupunkiin. Täytin tämän viikon torstaina 34-vuotta, minkä kunniaksi lähdimme poikaystäväni kanssa jo keskiviikkona aamupäivällä Tallinnaan. Kahtena ensimmäisenä päivänä satoi koko ajan vettä, mutta muuten matka oli onnistunut.

talo
Tämä iso ja upea puutalo vanhan ja uuden kaupungin ”rajalla” on ollut vuosia hylättynä. Nyt siihen on kuitenkin tullut boheemin ja hauskan näköinen ravintola kuin suoraan Berliinistä. Sääli, ettemme ehtineet käydä talon sisällä.

Sain vanhemmiltani alennuslippuja, joilla menomatka (klo 11.30-14.00) Viking Linen XPRS -risteilijällä maksoi vain kaksi euroa per nuppi ja paluumatka (klo 18.45-21.15) Eckerö Linen Finlandialla viisi euroa kappale. Olen risteillyt Tallinnassa vuodesta 1993 tai 1994 lähtien joka vuosi pari kertaa. Seitsemän kertaa olen viettänyt parin yön hotellimatkan Tallinnassa. Kaupunki on siis itselleni hyvin tuttu.

Silti siellä on aina uutta koettavaa – ja toki vanhoja rakkaita paikkoja. Tallinnaan minua vetävät yhä uudestaan hyvin säilynyt keskiaikainen vanha kaupunki, kaunis kaupunkimiljöö, meren läheisyys, edulliset hinnat ja helppous. Tallinna on lähellä mutta silti ulkomaa.

Nyt halusin lähteä Tallinnaan, koska siellä avattiin perjantaina perinteinen joulutori vanhassa kaupungissa. Näin satumaisen joulutorin viimeksi tammikuun alussa, jolloin vietin Tallinnassa muutaman lomapäivän kolmen kaverini kanssa erinomaisessa Palace-hotellissa.

Kansalliskirjasto
Ulkopuolelta kansalliskirjasto toi massiivisuudessaan, harmaudessaan ja karuudessaan mieleen vankilan, mutta sisältä se oli häkellyttävän loistelias. Kävin Viron Kansalliskirjastossa vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Laivoista sen verran, etten voi suositella matkustamista tähän aikaa vuodesta – paitsi jos haluat bilettää laivalla. En ymmärtänyt, että pikkujouluristeilyt ovat jo alkaneet, joten laivat olivat tupaten täynnä (kovaäänistä) porukkaa. Risteilin viimeksi juhannuksena Tallinnan kautta Riikaan, ja silloin jo kirosin sesonkiajan täpötäysiä laivoja. Pitäisi kyllä joskus kokeilla lentämistä Tallinnaan, koska matka-aika olisi lentokoneella vain puoli tuntia – sääli vain että sinne päin näyttävät lentoliput olevan hintavia. Onneksi sentään sää oli lauha, joten laivat eivät keikkuneet.

Nyt perjantaina paluumatkalla valloitimme ensiksi ikkunapöydän Bar Nosturin yläkerrasta, mutta siellä melu yltyi sietämättömäksi kun kamala bändi aloitti soiton. Onneksi saimme vielä kuin ihmeen kaupalla rauhallisen pöydän saman kerroksen Bar Naissaaresta, jota voin suositella: mukavat nojatuolit ja rauhallinen tunnelma. Join siellä Fresita-kuohuviiniä ja luin kirjaani.

Otimme satamasta taksin Kreutzwald-hotelliimme, joka on nimetty Friedrich Reinhold Kreutzwaldin mukaan. Kreutzwald oli Viron kansalliseeppisen runoelman, Kalevipoegin, kirjoittaja. Hotellia koristivatkin monet kirjalliset lainaukset tauluissa ja kahvikupeissa. Hotelli sijaitsi vähän yli 10 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja se oli lähellä Viron kansalliskirjastoa.

Hotelli oli yllättävän edullinen neljän tähden hotelliksi, ja syykin selvisi: Hotel Kreutzwald on tämän ja ensi vuoden peruskorjauksessa… Koko hotelli oli siis huputettu ja kaikki ikkunat peitetty. Sentään korjaamisen ääniä ei kuulunut hotellihuoneeseemme. Odottamani kirjastokahvila oli suljettu.

Hotellihuoneen hintaan kuului viinipullo, mutta sitä ei ollutkaan huoneessaamme. Saimme kuitenkin hotellityöntekijän tuomaan kylmän valkoviinipullon huoneeseemme kun mainitsimme asiasta ystävällisesti respassa.

Seisovan pöydän aamiainen oli vaatimaton, mutta onneksi se kuitenkin kuului huoneen hintaan ja vanhanaikainen kahvila oli tyylikäs. Olimme ottaneet zen-huoneen poreammeella (äidin synttärilahja minulle). Poreamme oli meluisa, mutta muuten ihana, ja vietimmekin siellä molemmat illat lilluen ja juomiamme lipitellen.

Poreamme
Zen-huoneemme poreamme kylpyhuoneessa
P1040033
Tallinna on taivas kaltaiselleni makeiden alkoholijuomien ystävälle. Löydän sieltä aina uusia hyvänmakuisia ja soman näköisiä siidereitä ja cooler-juomia, ja hinnatkin ovat alhaiset. Tällä kertaa ihastuin tähän Mokal-merkkiin. Kuva on Solaris-kauppakeskuksen ruokakaupasta.

Olin viime viikon mukana Lihaton viikko -haasteessa, joka meni hyvin ja huomasin, etten edes kaipaa lihaa. Eläinten oikeuksien takia olen varmaan jo noin 15 vuotta miettinyt, että haluaisin olla kasvissyöjä, mutta olen ajatellut, että olen niin tottumusteni vanki ja liharuokien ystävä, etten pysty lopettamaan lihansyöntiä. Kuitenkin olen jo pidempään pitänyt periaatteena, että ainakin päivän toisen ruuan pitää olla kasvisruokaa, jo terveyssyistä. Nyt ajattelin jatkaa kasvissyöjänä, mutta palautin kalan ruokavaliooni. Koska ehdottomuus sopii itselleni huonosti, päätin että voin silloin tälläin syödä lihaa, ainakin matkoilla ja joissain juhlissa. Keskiviikkona söinkin ensimmäistä kertaa lihaa 10 päivään kun menimme syömään kehuttuun Estonian Burger Factoryyn, jossa ei yllättäen myyty yhtäkään kasvishampurilaista!

Estonian Burger Factory
Estonian Burger Factory mainostaa tekevänsä Viron parhaat hampurilaiset, ja herkullisia ne olivatkin. Ei kannata missata rapeita itsetehtyjä ranskalaisia. Ravintolan sisustus on trendikäs ja vitsikäs.
Gustav
Jälkiruuaksi maistui cappuccino ja pari käsintehtyä konvehtia (Afrikka ja Samppanja) Gustav-kahvilassa Solaris-kauppakeskuksessa. Solaris on muuten lempikauppakeskukseni Tallinnassa! Sieltä löytyy iso kirjakauppa (kirjakahvila on tosin lopettanut, nyyh), elokuvateatteri, valtava ja tasokas ruokakauppa, hyvät ravintolat… Ja vastapäätä sijaitsee Viron kansallisooppera. Ostin Solariksesta nyt myös korukaupasta nätit korvakorut muutamalla eurolla.

Olin menomatkalla laivassa lukenut Tallinna Guide -ilmaislehdestä, että Tallinnaan on avattu uusi Kosmos Imax -elokuvateatteri. Elokuvateatterissa on kallistuva, lähes puoliympyrän muotoinen leffakangas, jonka pitäisi parantaa katsomiskokemusta. Sattumalta Kosmos Imax sijaitsi lähellä hotelliamme. Kävimme katsomassa siellä 3D-elokuvan Näljamängud: Pilapasknäär Osa 2 eli suomeksi Nälkäpeli – Matkijanärhi Osa 2. Virossahan elokuvia ei dubata.

No, Nälkäpeli näytettiinkin pienessä salissa, jossa oli tavallinen elokuvakangas. Salin nimi oli sentään Kubrick, mikä lämmitti kaltaiseni elokuvahullun mieltä. Elokuvateatterin sisustuksessa taas oli mainio avaruusteema. Lisäksi ilahduttivat salissa istuimina olevat mukavat nahkanojatuolit, ulkovaatteet sai jätettyä maksuttomaan narikkaan ja että teatterin myymälässä myytiin siideriä.

Syntymäpäivänäni kävimme lounaalla vanhassa kaupungissa Rataskaevu 16 -ravintolassa. Kävin siellä myös tammikuussa, koska ravintola komeilee TripAdvisorissa Tallinnan kaikista suosituimpana ravintolana. Eikä suotta: ruoka on hyvää, hinnat ovat edulliset, ravintola on tunnelmallisessa keskiaikaisessa talossa ja henkilökunta on suorastaan hämmentävän ystävällistä. Ravintola oli tosin täynnä suomalaisia, mutta ruokalistankin sai suomenkielisenä.

Rataskaevu 16
Uunissa paistettua vuohenjuustoa ja vihanneksia taikinakorissa sekä mahtavaa inkiväärisiideriä Rataskaevu 16 -ravintolassa.
kuitti
Rataskaevu 16 -ravintolan tarjoilijat kirjoittivat vielä meidän kummankin kuittiin superystävälliset tervehdyksensä.

Illalla päädyimme nälkäisinä ex tempore Solaris-kauppakeskuksen pohjakerroksen Chi Asian Food -ravintolaan, jossa oli onneksi erinomaista ruokaa eripuolilta Aasiaa.  Perjantaina söimme edullisen – olisiko maksanut viisi euroa – lounaan hienostuneen Forum-kauppakeskuksen Bonaparte Bistrossa, jonka Pieni oppimäärä Tallinnaa -verkkosivuston pitäjä oli kertonut suosikkilounaspaikakseen Tallinnassa.

Vierailimme syntymäpäivänäni myös vanhassa kaupungissa taiteilijoiden suosimassa pienessä Kuku-kahvilassa. Kuku on avattu jo vuonna 1935 ja sen vieressä on Taidehalli, joka on kuitenkin nyt remontissa. Kukussa on kaurismäkeläinen tunnelma: vanhoja taiteilija(?)miehiä istumassa pöydissä juomassa punaviiniä ja väittelemässä keskenään, nahkasohvat ja pinttynyt tupakanhaju. Seinän kokoisista ikkunoista avautuu hieno näkymä Vapaudenaukiolle, jossa on keltainen Pyhän Johanneksen kirkko ja Vapaussodan muistomerkki eli 23,5 metriä korkea valkoinen, hohtava pylväs, jonka päässä on risti.

Kuku

Kahvila Kuku
Ikkunapöytämme taiteilijakahvila Kukussa. Opin tuolla, että leivos on Viroksi ”korvike”. 😀

Jatkoimme Stockmannin luokse kissakahvila Nurriin. Olen jo kissakahvilaveteraani, koska olen aiemmin käynyt kolmessa kissakahvilassa Bangkokissa sekä kissakahviloissa Tampereella ja Helsingissä. Kassikohvik Nurri:n kohdalla mietin aluksi, haluanko mennä sinne, koska vuosi sitten avattu Nurri oli jouduttu sulkemaan jo pari viikkoa avaamisensa jälkeen, koska kissoilla oli siellä huonot oltavat ja eläinsuojeluyhdistys kävi hakemassa antamansa kissat takaisin. Kuulemma kissoja oli silloin liikaa (yli 10), kahvila oli auki liian pitkiä päiviä ja lapsiasiakkaat olivat kiusanneet katteja. Kahvila kuitenkin avasi ovensa myöhemmin uudelleen ja lupasi nyt ottaa kissojen hyvinvoinnin paremmin huomioon.

Ja hyvin eläimillä näytti olot olevan. Nurri on kooltaan isoin näkemäni kissakahvila, ja silti kisuja oli vain viisi. Kuudes katti oli tosin lepäämässä yleisöltä suljetussa huoneessa. Sisäänpääsy kahvilaan kustantaa viisi euroa ja raha menee kahvilan kissojen hoitokuluihin.

Yllätyin siitä, että samassa tilassa mutta ikkunan takana eri huoneessa sijaitsee Viron suomalainen radio! Istuimme vieressä katsomassa kun SSS-radiossa (nimi tulee sanoista sauna, Sibelius ja sisu) äänitettiin parhaillaan radio-ohjelmaa.

Nurri
Kissanjuoksupyörä! 😀 Sen takana on suomalaisen SSS-radion tilat.

Nurrissa

12283181_10154206379883912_890864638_n
Rohkea kisu hieroi kanssani tuttavuutta ja hyppäsi lopulta olkapäilleni tepastelemaan. Kuva: Paavo
Paavo ja kisu
Tämä kisu ei kunnioita ihmisen reviiriä.
Paavo
Paavo ja karvainen lämmitin

kisu

Perjantaina veimme pienet matkalaukkumme satamaan maksulliseen tavarasäilytykseen ja lähdimme sitten kävelemään lähelle yhteen lempipaikoistani Tallinnassa: Rotermannin kortteliin (Rotermann City). Alue on entistä teollisuusaluetta, jonka tehtaisiin on sittemmin rakennettu kahviloita ja kauppoja ja kaduille tehty taideteoksia. Historiallisen Rotermannin korttelin arkkitehtuuri on omaleimaista ja rosoisen kaunista.

Suosittelen vierailemaan siellä ainakin Kalevin suklaamyymälässä (maistakaa uutta raparperi-keksi-suklaata!) ja vaatekaupoissa, joita ei Suomessa ole, kuten Bershka ja Springfield.

Rotermann
Rotermannin kortteliin vie sataman puolelta uusi ja jyrkkä kivisilta.
Rotermann 4
Rotermannin kortteli
Rotermann 3
Rotermannin kortteli: kuvassa näkyy mm. pari picassomaista patsasta, pingis-pöytä ja virolaisen Kalev-suklaamerkin myymälä.
Rotermann 2
Rotermannin kortteli

Jatkoimme vanhaan kaupunkiin joulutorin avajaisiin Raatihuoneenaukiolle. Menimme joulutorin ohi uudestaan illalla, jolloin joulukuusi valaistiin ja valot syttyivät kojuihin.

Kävimme Raatihuoneen takana pienellä sivukujalla sijaitsevassa kolmikerroksisessa mutta pienessä Valokuvataiteen museossa, jonne sisäänpääsy kustantaa vain kaksi euroa. Siellä on parasta aikaa yläkerrassa näyttely neljästä virolaisesta naisesta, jotka toimivat ammattivalokuvaajina 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä. Kellarikerroksessa on hienot vaihtuvat näyttelyt kahdelta virolaiselta nykyvalokuvaajalta: Eduard Zentsikin unenomaisia fantasiakuvia ja Victor Ginzburgin valokuvia ympäri maailmaa. Museo sijaitsee keskiaikaisessa talossa, jossa on hupaisan jyrkät ja korkeat portaat (museo ei valitettavasti sovi liikuntaesteisille).

Kävimme vielä istumassa keskiaikaisessa talossa tunnelmallisessa Vene-kahvilassa, joka on virolaisen Reval Cafe -kahvilaketjun vanhan kaupungin Vene-kadun kuppila. Reval Cafella on Tallinnassa 12 uniikkia kahvilaa. Lopuksi sellainen tietoisku, että Reval on Tallinnan muinainen nimi!

joulutori 2
Tallinnan joulumarkkinat – vielä ei näkynyt eläimiä kuten poroja.

Tallinnan joulumarkkinat Raatihuoneenaukiolla (Raekoja plats) ovat auki 8. tammikuuta asti. Ne ovat auki joka päivä klo 10-19.

Kuvat: Elisa Helenius

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s