Vielä ehtii nähdä ilkikurisen Carol Raman feminististä taidetta

Lusinghe 2003

Tein viime viikon tiistaina piristävän päiväretken Helsingistä Espoon modernin taiteen museoon. Kävin siellä syömään lounasta Sis&Deli-museokahvilassa ja katsomassa taidenäyttelyitä. Pääsin EMMAan maksutta sisälle Museokortillani. Pääkohteeni oli feministi Carol Raman Polte-näyttely, joka on esillä EMMAssa vielä tämän viikon sunnuntaihin (10. tammikuuta) asti.

Carol Rama oli itselleni, kuten monelle suomalaiselle, tuntematon nimi ennen EMMAn näyttelyä. Ramalla on valitettavan tavallinen kohtalo naispuolisena taiteilijana tulla jatkuvasti kadonneeksi ja uudelleenlöydetyksi.

Torinossa elänyt italialainen Carol Rama oli itseoppinut taiteilija ja niin sanottu outsider-taiteilija. Hän kuoli 97-vuotiaana, vain pari viikkoa ennen EMMAn näyttelyn aukeamista viime lokakuussa.

Retrospektiivinen näyttely on noin 200 teoksen kokonaisuus Raman tuotannosta vuosilta 1936-2005. Avantgarde-taiteen edelläkävijä Rama on jäänyt viime vuosiin saakka suurelle yleisölle tuntemattomaksi, mutta hänet tunnettiin aikanaan kuitenkin hyvin avantgardistisissa taidepiireissä ja seurapiireissä. Näyttelyssä tuodaan monta kertaa esiin se, että hän oli Picasson suosikkeja.

Carol Rama
Carol Rama © photo: Pino Dell’Aquila © Archivio Carol Rama, Torino, 1989

Kun olen hurauttanut jättihissillä museon toiseen kerrokseen, en tiedä, mihin suuntaan lähtisin Polte-näyttelyssä. Heti alkuun käytävä haarautuu neljään suuntaan, eikä kävijää opasteta valitsemaan esimerkiksi kronologisesti etenevää suuntaa. Tietystikin nyt yleisö hajaantuu kulkemaan näyttelyssä haluamaansa reittiä, mutta itse jäin kaipaamaan jotain reittiohjetta. Käännyin sitten vasemmalle ja tulin kuin tulinkin kulkeneeksi näyttelyn läpi lähes aikajärjestyksessä. Monipuolisessa näyttelyssä voi kerralla nähdä koko taiteilijan kehityskaareen ensimmäisistä teoksista viimeisiin.

Aikaansa edellä ollut Carol Rama on nykykatsojankin silmiin rivo ja villi, muttei enää järkyttävä tai jännittävän ennennäkemätön, koska avantgarde on jo niin tuttu taidesuuntaus. Lapsia ei näy näyttelyssä, mikä on hyvä, koska Rama käsittelee töissään usein suorasukaisesti seksuaalisuutta.

Olin etukäteen lukenut arvioista, että teosten sanomat ovat vaikeasti avautuvia, joten ennakko-odotuksiini nähden maalaukset olivat kohtuullisen helposti lähestyttäviä. Näyttely on hienosti järjestetty ja esillä on paljon Raman lentäviä lauseita ja teoksia avaavia seinätekstejä. Rama maalasi paljon omaksi terapiakseen, sillä esimerkiksi hänen ollessaan 15-vuotias hänen äitinsä joutui psykiatriseen hoitoon ja hänen isänsä teki itsemurhan kun hänen polkupyörän osiaan valmistava tehtaansa ajautui konkurssiin.

Feministisen taiteilijan Ramasta tekee se, että hänen teoksissaan nainen on usein iloinen kokija ja tekijä, joka ei häpeile lihallisuuttaan. Hänelle seksuaalisuus on näyttelyn sanoin ”juhlaa ja runoutta”. Hän kuvaa ihmisvartalon sen eri ilmenemismuodoissaan, myös pyörätuolissa, sairaalasängyssä tai amputoituna. Kuulemma Rama näillä teoksilla kyseenalaisti aikakautensa fasismin ihanteet terveestä vartalosta ja hyveellisyydestä. Hän ei myöskään esitä sairaita tai vammaisia ruumiita negatiivisessa valossa, vaan elinvoimaisina.

Joistain Raman rujoista teoksista mieleeni tuli suomalainen Kalervo Palsa. Useissa maalauksissa alastoman naisen jalkovälistä kiemurtelee ulos käärme – viittaus perisyntiin? Ramahan oli kasvanut katolilaisessa perheessä.

Carol_Rama_0026
Carol Rama, Polte 14.10.2015- 10.1.2016, EMMA -Espoo Museum of Modern Art. Kuva: Ari Karttunen/EMMA

Eroottisemmat teokset ovat omassa huoneessaan, jossa on teemaan sopien herkullisen punaiset seinät. Hupaisa yksityiskohta on se, että Raman teoksissa miehillä on usein vierekkäin monta penistä, mikä ehkä kuvaa elimen vauhdikasta liikettä toiminnan vilskeessä, jonkinlaista jumalallisuutta tai sitten vain liioittelevaa fantasiaa.

Leimallisinta Raman eroottisissa maalauksissa on ihmisten ilkikurisesti ulkona roikkuva kieli. Kieli tuntuu symbloloivan kapinaa, erotiikkaa ja huumoria. Kieli oli kuulemma myös Raman lempiruumiinosa, koska toisin kuin muu vartalo, kieli ei muutu elämän aikana (rohkenen tosin olla eri mieltä oman kieleni suhteen).

Näyttelyssä on erillä myös runsaasti Raman ei-esittävää, dadaistista taidetta. Itseäni ilahduttivat eniten Raman käyttämät kiehtovat ja hieman puistattavat kolmiulotteiset materiaalit kuten nuken silmät, eläinten tekoturkit, hampaat, lääkeruiskut ja pyöränkumit. Ilmaisilla materiaaleilla hän on saanut luotua näyttäviä teoksia. Monet materiaalit ovat orgaanisia, kuten riisi ja eläinten kynnet, ja teokset ovat kuin osa luontoa. Raman töissä on intuitiivisuuden tuntu, kuin hän olisi täysin vapaasti seurannut sisäistä ääntään ja maalannut visioitaan.

1980-luvulla Raman vesiväritöitä inspiroi Euroopassa jyllännyt hullun lehmän tauti. Rama totesi: ”Hullu lehmä olen minä.” Tämä kuvaa hyvin hänen ilakoivaa ja uhmakasta elämänasennettaan. Lopuksi täytyy todeta, että hienoa, että EMMA teki suurnäyttelyn Carol Ramasta ja päästi suomalaiset seikkailulle tämän italialaisen Liisan Ihmemaahan.

Appasionata 1939
Intohimoinen / Passionate , 1939 Akvarelli paperille / Watercolour on paper 33 x 23 cm Yksityiskokoelma / Private Collection Kuva / Photo: Pino Dell’Aquila, Torino

EMMA on yhtä aikaa uuvuttavan iso ja innostavan laaja taiteen huvipuisto. Itse olen onneksi nähnyt EMMAn mainiot perusnäyttelyt jo aikaisemmin pariin kertaan. Suosittelen katsomaan Poltteen lisäksi samalla kertaa muut WeeGee-talon vaihtuvat näyttelyt eli laajan Kosketus-näyttelyn Saastamoisen säätiön kokoelmasta (paljon upeita teoksia!) ja Lelumuseon sirkus-näyttelyn.

Itse en ollut ennen huomannut alakerrassa olevaa valokuvanäyttelyä suomalaisista Futuro-taloista ympäri maailmaa ja pihalla seisovaa Futuro-taloa! Haaveilen jo omasta avaruusteemaisesta Futuro-kesäasunnostani.

uusi
Futuro-talo EMMAn pihalla! Valitettavasti sen sisään pääseen näköjään vain kesällä. Kuva: Ari Karttunen/EMMA

EMMA

Carol Rama / Polte 14.10.201510.01.2016

Kampista hurauttaa busseilla 106, 106T, 110, 110T, 110TA ja Elielinaukiolta busseilla 194, 194A, 194N WeeGeen pysäkille 20 minuutissa. WeeGeen pysäkin tunnistaa jo liikenneympyrässä viittoilevasta kolmikätisestä liikennepoliisista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s