Näistä kolmesta näytelmästä ei omaperäisyyttä puutu!

Punainen_viiva_pysty_hires

Keväällä on saanut ensi-iltansa kolme erittäin hienoa näytelmää, joissa tuttuja aiheita lähestytään mielikuvituksellisista näkökulmista.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun, Teatteri Takomon ja Aalto ARTSin yhteistuotanto Nälänhätä saattaa olla maailman ensimmäinen haastattelunäytelmä. Siinä jokainen repliikki perustuu oikeisiin haastatteluihin. Lisäksi ensimmäinen näytös tapahtuu pilkkopimeässä.

Red Nose Companyn kaksi klovnia kiertävät eri teattereita ja tulkitsevat iloisesti Ilmari Kiannon tragedian Punainen viiva.

Teatterikorkeakoulussa nähtiin vinossa valossa 90-luvun suosittu teinidraamasarja Beverly Hills 90210. Lisäksi yleisö ja näyttelijät kävelivät teatterisalissa tilasta ja kohtauksesta toiseen.

26680342490_fba917dd75_k

Kävin poikaystäväni kanssa tämän viikon keskiviikkona katsomassa Teatteri Takomon uutuuden Nälänhätä. Näytelmän kirjoittaja Marie Kajava muistetaan Takomon näytelmän Vain kauniit ja laihat naiset (2014) dramaturgiasta (lue arvioni täältä).

Kajava haastatteli Nälänhätää varten useita ihmisiä, muun muassa nälkätutkijaa, meteorologia, valokuvaajaa, pakolaista, ex-anorektikkoa ja pientä lasta. Näytelmän teksti on litteroitu näistä haastatteluista. Näytelmässä ei ole yhtään keksittyä repliikkiä. Neljä näyttelijää esittävät näitä lukuisia hahmoja, ja esimerkiksi Joanna Haartin esittämä lintubiologi on hersyvä.

Toteutustavasta tuli tosin mieleeni maaliskuussa näkemäni elokuvamusikaali London Road (Britannia 2015), jossa myös jokainen vuorosana pohjautuu oikeisiin haastatteluihin (voit lukea arvioni elokuvasta täältä; se on osa Sylvi-verkkolehden Season Film Festivalin arviota).

Nälänhädässä haastattelija kysyy yhä uudestaan haastateltavilta, mitä he näkevät kun katsovat etelä-afrikkalaisen Kevin Carterin Pulitzer-palkittua valokuvaa. Kuvassa nälkäänäkevä sudanilainen pikkutyttö raahautuu kohti hyväntekeväisyysjärjestön ruoanjakelukeskusta. Vähän matkan päässä seisoo korppikotka, joka vartoo pikkutytön kuolemaa.

C
Kevin Carterin Pulitzer-palkittu valokuva maaliskuulta 1993. Kuva on otettu Wikipediasta.

Valokuvasta tuli heti ikoninen ja siihen tiivistyy nälänhädän kauheus. Kuitenkin monet ihmiset raivostuivat kun kuulivat, ettei Carter ollut auttanut pikkutyttöä. Carter oli ottanut valokuvan, hätistänyt sitten korppikotkan pois ja lähtenyt lentokoneelleen. Joidenkin mielestä Carter hyväksikäytti niin pikkutytön kuin koko Sudanin kärsimystä. Syyllisyyden piinaama Carter teki itsemurhan vuoden päästä valokuvan ottamisesta, vain 33-vuotiaana.

Näytelmässä ei näytetä kertaakaan puheena olevaa valokuvaa. Mielestäni kuvan olisi voinut heijastaa vaikka lavan takaseinälle. Toisaalta haastateltavat kuvailevat valokuvan niin tarkasti, että siitä syntyy tarkka mielikuva. Näkymättömän kuvan näkemisestä tulee myös koko näytelmän ydin.

Esityksen alun pimeys oli rauhoittavaa. Näyttelijät eivät pimeyden turvin pelotelleet tai jekuttaneet yleisöä. Näytelmän toteutustapa on hyvin askeettinen, joten nähtävää ei ole muutenkaan paljon.

Teatterikorkeakoulun verkkosivuilla Kajava kertoo, että nälänhätä vie ihmisen äärirajoille, joten siksi hän halusi näytelmän esityksellisten ratkaisujenkin olevan poikkeuksellisia. Hän ei halua tarjota valmiiksi pureskeltua katsottavaa. Pimeys pakottaa yleisön katsomaan itse.

Pimeys liittyy Kajavan mukaan myös siihen, etteivät hyvinvoivat ihmiset yleensä halua nähdä nälänhätää ja toimia kaukaisen tilanteen muuttamiseksi paremmaksi. Pimeys saa pohtimaan laajemminkin tapaamme ”nähdä” nälänhätä.

Nälänhätä on voimakas kokemus. Se pysäytti miettimään oikeasti tärkeitä asioita. Takomon verkkosivuilla ja esityksen ohjelmalehtisessä ei ole lähes mitään tietoa näytelmästä, joten olin aluksi hieman pihalla siitä mitä lavalla tapahtuu, mutta pian esitys veti mukaansa.

Haastateltavat saavat yllättävän paljon irti valokuvasta, tulkitsevat sen eri yksityiskohtia tarkasti ja puhe laajenee käsittelemään muun muassa nälkää, köyhyyttä ja kuvajournalismia. Jokaisella on kuvaan oma näkökulmansa. Näytelmä saa tuntemaan syyllisyyttä omasta suhteellisen ylellisestä länsimaisesta elämästä ja passiivisuudesta, mikä on vain hyväksi.

 

Nälänhätä

Esitykset Teatteri Takomossa 11.−27.5.2016

Valokuva: Mitro Härkönen
Näytelmä: Marie Kajava (Dma, tait. opinnäyte, TeM)
Ohjaus: Henri Tuulasjärvi (Oma)
Valosuunnittelu: Riikka Karjalainen (Vma)
Lavastus ja puvustus: Jenni Nylander (Aalto)
Esiintyjät: Joanna Haartti (Takomo), Laura Halonen (Näty), Ella Lahdenmäki (Nma), Joonas Snellman (Nma)

_2271023_orig
Kuvassa Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama). Kuvaaja Tero Ahonen.

Aloitin tänä vuonna vapun juhlimisen jo iltapäivällä poikaystäväni ja ystävämme Hanna S:n kanssa Teatteri Avoimissa Ovissa, mistä jatkoimme vappubileisiin. Ilmari Kiannon (1874-1970) samannimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva näytelmä Punainen viiva sopikin hyvin työväenjuhlaan.

Punainen viiva (1909) on köyhälistöromaani, joka seuraa korvessa asuvan perheen elämää vuonna 1907. Suomessa järjestetään ensimmäiset eduskuntavaalit, ja ensimmäistä kertaa kaikki 24 vuotta täyttäneet pääsevät äänestämään eli vetämään punaisen viivan äänestyslappuun. Köyhät uskovat, että heidän olonsa paranevat kun he äänestävät sosiaalidemokraatteja. Yhteiskunta muuttuu kuitenkin hitaasti.

Näytelmän esittivät Red Nose Companyn kaksi klovnia! Klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) ovat luoneet yhdessä ohjaaja Otso Kauton kanssa mielenkiintoisen kokonaisuuden. He kertovat yksityiskohtia ja omia mielipiteitään Kiannon erikoisesta elämästä. Lisäksi he laulavat ja musisoivat sekä esittävät romaanista irrallisia kohtauksia samalla niitä kommentoiden.

Juuri nuo terävät ja hauskat kommentit tekevät esityksestä kiinnostavan. Improvisaatio on oleellinen osa esitystä, joten klovnit saavat vaikutteita yleisöstä ja esittävät show’n joka kerta vähän eri tavalla. Esitys on hervoton, mutta samalla se tuo esiin kirjan tarinan traagisuuden.

20160430_162726_HDR
Paavon ottama hieman tärähtänyt kuva musta ja klovneista. Näytän kuin olisin sukkasillani, mutta mulla on kyllä jalassa mustat ballerinat. 😀

Olen lukenut Kiantoni 90-luvulla koulussa, mutta en tiennyt ollenkaan, kuinka radikaali ihminen kirjailija oli. Vaikka ei jakaisi ”Iki Kiannon” arvomaailmaa, hän on kuitenkin inspiroiva esikuva siinä mielessä, että toteutti kirjailijan kutsumuksensa ja ajoi oikeiksi katsomiaan arvoja muiden vastustuksesta huolimatta.

Opin näytelmää katsoessani muun muassa sen, että korpikirjailija oli papin poika, joka aikuisena erosi kirkosta, hän kiersi ympäri Suomea puhumassa moniavioisuuden puolesta, sai 12 lasta kolmen eri vaimon kanssa, kirjoitti noin 60 kirjaa ja oli tolstoilainen, joka kävi kirjeenvaihtoa itse kirjailija Leo Tolstoin kanssa.

Esitys kertoo idealismista, poliittisesta vaikuttamisesta, köyhyydestä, Suomen luonnosta ja suomalaisuudesta. Punainen viiva on yllättävän ajankohtainen nyt kun luokkayhteiskunta on tekemässä synkkää paluuta Suomeen.

 

Punainen viiva on nähtävillä Helsingissä jälleen elokuussa Kulttuurikeskus Stoassa ja syyskuussa Malmitalossa ja Kanneltalossa. Katso esityskalenteri täältä. Ensi-ilta oli 22.1.2016 Teatteri Avoimissa Ovissa.

_MG_4822_4
Muistatko teini-ikäiset ystävykset Brendan, Brandonin, Kellyn, Steven, Andrean, Dylanin, Scottin, Davidin ja Donnan? He ovat täällä taas!

Kävin torstaina 28. huhtikuuta katsomassa – tai oikeammin kokemassa – Teatterikorkeakoulussa näytelmän Beverly Hills 90210. Mukanani oli Lissabonista käymässä oleva ystäväni Niina, joka on katsonut teinidraaman jaksot uudestaan aikuisena ja oli siis sopivan innokasta seuraa.

Itselläni on joitakin, yllättävän tarkkojakin, muistikuvia Beverly Hills 90210:sta, jota aloin seurata joskus ala-asteella. Pidin silloin sarjasta paljon, kuvasihan se itseäni vanhempien nuorten makeaa ja dramaattista elämää. Varmaan lukioikään tullessani intoni lopahti ja sarja jäi itseltäni kesken.

Beverly Hills 90210 oli monen nykyisen kolmekymppisen suosikkisarjoja varhaisessa teini-iässä. Yhdysvaltalainen sarja oli suosittu varmaan siksi, että se oli niin menevä, siinä oli erityyppisiä nuoria ja se käsitteli kuumia aiheita, joita muut sen ajan tv-sarjat eivät uskaltaneet käsitellä. Näin jälkikäteen ajatellen tv-sarjan arvomaailma oli kuitenkin arveluttava…

Sarja seuraa siis teinien elämää yläluokkaisessa Beverly Hillsissä Kaliforniassa sekä heidän kouluelämäänsä West Beverly High Schoolissa sekä myöhemmin Kalifornian yliopistossa. Numerosarja 90210 sarjan nimessä viittaa yhteen kaupungin viidestä postinumerosta. Sarja keskittyi varakkaiden perheiden nuorten ystävyys- ja seurustelusuhteisiin.

Aikanaan television tabuja rikkonut sarja käsitteli muun muassa seksuaalista häirintää, raiskausta, alkoholismia, perheväkivaltaa, homo-oikeuksia, transsukupuolisuutta, huumausaineita, teiniraskauksia, bulimiaa ja abortteja. Näitä kohuaiheita käsiteltiin kuitenkin hieman moralisoivaan ja vanhoilliseen sävyyn.

Kolmekymppinen ohjaaja ja käsikirjoittaja Piia Peltola on valinnut tv-sarjan lukuisista aiheista käsiteltäväkseen seksuaalisuuden ja seksin. Näytelmän teksti on koostettu tv-sarjan käsikirjoituksen kohtauksia suomentamalla.

Juonta ei ole, vaan näytelmässä siirrytään irrallisesta kohtauksesta toiseen, tosin niin että joidenkin hahmojen väliset suhteet kehittyvät. Vitsikäs idea tekee draamasta komediaa.

Näytlmän sanomana on vapautuneen seksuaalisuuden ylistys, kun tv-sarja taas ihannoi seksistä pidättäytymistä. Näytelmästä kasvaa oikeastaan kaikenlaisen henkilökohtaisen vapauden ja naisen ruumiin koskemattomuuden puolustuspuheenvuoro.

_MG_5375
Näytelmän toteutus on hauska ja virkistävän erilainen. Salin ulkopuolella meitä neuvotaan riisumaan kengät ja laittamaan jalkoihin villasukat, joita saa isosta korista. Hallimaisessa Teatterisalissa saamme vapaasti tutustua paikkoihin ennen esityksen alkua.

Hallista löytyy tekonurmikenttä, West Beverly High Schoolin esiintymislava, Kellyn vaatekauppa (josta voi oikeasti ostaa tyylikkäitä käytettyjä vaatteita!), vedellä täytetty kylpytynnyri ja Kahvila Persikka (viittaa sarjan kahvilaan Peach Pit), josta otan mukaani ilmaisen kupillisen kahvia ja karkkia. Hallissa soi tv-sarjan nostalginen tunnusmusiikki.

Oven luona on neljä pyörätuolia, joita yleisö saa käyttää liikkumiseen. Itse en tajua varata kätevää pyörätuolia, mutta hallissa on onneksi erilaisia istumistasoja. Vaikka ajatus liikkumisesta näytelmän aikana voi tuntua rasittavalta, niin oikeastaan on miellyttävää, että takapuoli ei puudu 2,5 tunnin pituisen esityksen aikana istuessa, vaan sitä saa välillä nousta ylös ja kävellä uuteen paikkaan istumaan tai seisomaan. Väliaikaa ei ole, mutta hallista voi välillä poistua vessaan.

Neljä näyttelijää esittävät kaikkia sarjan hahmoja. He sekoittavat usein sukupuolirooleja, jotka tv-sarjassa olivat perinteisiä. Näyttelijät pukeutuvat erikoisiin asuyhdistelmiin ja alastonpukuihin. Vaikka he puhuvat sanatarkasti niin kuin tv-sarjassa, niin heidän tapansa näytellä erikoisesti asettaa vuorosanat outoon valoon.

Näytelmä on läpeensä ironinen. Mietin tosin, aukeaako esitys, jos ei tiedä, että kyseessä on parodia tai ei ole koskaan nähnyt pohjalla olevaa tv-sarjaa.

Tilanne on intiimi kun näyttelijät ja katsojat ovat hyvin lähellä toisiaan ja näyttelijät katsovat yleisön jäseniä usein suoraan silmiin. Osa yleisöstäkin pääsee / joutuu osallistumaan näytelmään kun heidät vedetään näyttelijöiden kanssa ruohokentälle loikoilemaan tai tanssimaan hitaita koulun päättäjäisjuhliin.

Olen vuosi sitten arvioinut Piia Peltolan Teatteri Takomoon ohjaaman näytelmän Aukko (lue arvio täältä).

 

Katso täältä tulevia tapatumia Taideyliopistossa.

Kuvat: Mitro Härkönen

Ohjaus: Piia Peltola (Oma, tait. opinnäyte, TeM)

Näyttämöllä: Eino Heiskanen (Nma, tait. opinnäytetyö, TeM), Julia Lappalainen (Nma), Olli Rahkonen (Nma, tait, opinnäytetyö, TeM), Miila Virtanen (Nma, tait. opinnäytetyö, TeM),

Dramaturginen apu: Hannah Gullichsen (LAPS)
Pukusuunnittelu: Susanna Suurla, (Aalto ARTS)
Lavastus: Sari Paljakka (Aalto ARTS)
Valosuunnittelu: Eero Erkamo (Vma)
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen (Äma)
Tekstitys: Hannah Gullichsen

Ensi-ilta oli ti 26.4.2016. Viimeinen näytös oli ma 9.5.2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s