Vihdoinkin se on täällä: vulvan kulttuurihistoria!

Kielletty hedelma

Ruotsalaisen Liv Strömquistin sarjakuvakirja Kielletty hedelmä on tärkeä teos naisen seksuaalisuuden kontrolloinnista ja väheksymisestä kautta historian. Samalla teos muistuttaa, että naisen sukuelimiä on välillä osattu arvostaa enemmän kuin nykyaikana. ”Miksi ihmiskunnalla on ollut niin äärimmäisen vaikea viha-rakkaussuhde juuri tähän ruumiinosaan?” kysyy albumin takateksti.

 

Kielletty hedelmä (Sammakko 2016) on tarkkanäköinen, oivaltava ja huippuhauska teos, jonka soisin kaikkien ihmisten lukevan. Erityisen hienoa olisi, jos albumi jaettaisiin kouluissa varhaisteini-ikäisille tytöille, jotta he eivät alkaisi hävetä vartaloaan. Kirjan voisi saman tien antaa myös kaikille pojille, jotta he ymmärtäisivät paremmin naisten seksuaalisuutta ja myös kulttuuriamme, joka työntää naisten kokemuksia marginaaliin.

Kirjan loppupuolella on tämän päivän naisten häpeän täyttämiä kokemuksia vulvastaan. Lyhyet tarinat ovat yhtä aikaa surullista, koomista ja tunnistettavuudessaan terapeuttista luettavaa. Kuinkakohan moni cis-mies on samalla tavoin hävennyt ja piilotellut penistään?!

Sympaattisesti piirretyn sarjakuva-albumin suorastaan ahmii. Sen luettuaan olo on vihainen hölmöläismäisistä vääryyksistä, joista naiset ovat saaneet kärsiä. Samaan aikaan olo on voimaantunut, kun jälleen ymmärtää, että naisen vartalo on paljon upeampi kuin kulttuurimme haluaa meidän uskovan.

kielletty-hedelma-cc-88-kansi

Kielletty hedelmä on Strömquistin ensimmäinen suomennettu albumi. Kotimaassaan Strömquistin (s. 1978) on tunnettu feministinen sarjakuvataiteilija, jonka sarjakuvia on sovitettu myös teatterinlavalle. Itselleni hän on aiemmin tuttu mahtavasta antologiassa Suffragettien city (Schildt, 2011).

Kielletyssä hedelmässä Strömquist nostaa tabuaiheet esiin: hän piirtää meille eteerisiä jäätanssijoita, joiden valkoiset pöksyt ovat menkkaveren tahraamat. Strömquistin pohtii, miksi nainen lamaantuu häpeästä, jos hän vahingossa tahrii kaverinsa sohvan menkkaverellään, muttei samalla tavalla kuole häpeästä, jos tahriikin sohvan punaviinillä.

Sarjakuva toimii etäännyttävänä ja keventävänä kertomiskeinona. Kirja ei ole missään vaiheessa alatyylinen tai roisi, vaikka keskustelu pyörii vulvan ympärillä.

Teos on erittäin tekstilähtöinen, ja suuret tekstimäärät voivat välillä tuntua uuvuttavilta. Kuvat saattavat jopa sivun verran esitellä vain puhuvia päitä. Toisaalta teksti on niin kiinnostavaa ja asia humoristisesti kerrottu, että tuntuu kuin kuuntelisi nokkelan ystävän tarinointia baaripöydässä.

Strömquist on tutkinut historian-, psykologian- ja lääketieteenkirjoja, ja kaivanut esille kiinnostavia faktoja. Hän tuo esiin sen, että vulvasta ovat kirjoittaneet pääasiassa miehet, jotka eivät ole edes vaivautuneet kunnolla tutkimaan aihettaan, vaan ovat luoneet mielikuvituksellisia teorioita.

Ongelma ei ole ollut se, ettei vulvasta olisi puhuttu ääneen, vaan se, että monet heteromiehet ovat olleet pakkomielteisen kiinnostuneita naisen sukupuolielimestä. Väärät teoriat ovat vaikuttaneet valtavasti (enkä puhu positiivisesta vaikutuksesta) naisten mielikuvaan itsestään ja kyvyistään.

Liv_Strömquist,_Bokmässan_2013_4
Liv Strömquist, kuva Wikipediasta

Vaikka olen lukenut feminististä kirjallisuutta jo parikymmentä vuotta, opin silti paljon uutta lukiessani Kielletyn hedelmän. Tässä lopuksi muutama asia, jotka opin:

1. Valistusaikana syntyi uusi mielikuva naisista seksuaalittomina olentoina. Aina aiemmin naisia oli pidetty himojensa orjina, joita miesten täytyi vahtia. Kuitenkin vanha käsitys riettaasta viettelijättärestä eli jatkuvasti uuden rinnalla: jos nainen otti pieniäkin vapauksia ja toimi itsenäisesti, hän oli huora.

2. Ajatus vahvasti kaksijakoisesta sukupuolijärjestelmästä syntyi kun uskonnon valta ihmisten elämässä heikkeni. Ennen ajateltiin, että Jumala loi naisen miestä huonommaksi. Naisten ja miesten kehot olivat samanlaisia, mutta naisen oli epätäydellisempi. 1700-luvun lopulla käsitys seksuaalisuuden luonteesta muuttui radikaalisti. Nyt perusteltiin kahdella ”biologisesti” täysin erilaisella sukupuolella sitä, mikseivät naiset pysty kaikkeen siihen mihin miehet. Naisen huonommuus kun on ”luonnon laki” (vertaa entiseen ”Jumalan lakiin”).

3. Kuukautissuojia mainostetaan aina huomaamattomina ja raikkaina, koska kuukautiset ovat kulttuurissamme tabu. Kivikauden aikoihin kuukautiset olivat jumalallinen asia, maaginen salaisuus. Ennen patriarkaalisia uskontoja kuukautiset olivat pyhät, nykyisin ällöttävät. Virginia Woolf ja hänen aikalaisensa taas pitivät PMS:ää vielä valaistumisen tilana, jolloin naisen luovuus kukkii. Nykyaikanahan PMS nähdään tilana, jossa nainen on itkuinen, arvaamaton ja raivokas sekopää.

4. Tutkijat ja lääkärit ovat historian saatossa vuoronperään löytäneet ja unohtaneet klitoriksen. Patriarkaalinen kulttuuri keskittyy seksissä miehen orgasmiin ja väittää, ettei naiselle orgasmi ole niin tärkeä.

5. Noitavainojen aikana klitorista luultiin paholaisen merkiksi!

6. Vulvan näyttämisellä on pitkät perinteet.  Tuhansia vuosia sitten naisilla oli tapana juhlissa nostaa vaatettaan ja näyttää vulvansa toisille naisille. Vulvan näyttämistä pidettiin hupaisana ja voimaa antavana.

Kielletty hedelmä ilmestyi alunperin vuonna 2014 nimellä Kunskapens frukt. Helena Kulmala on tehnyt eläväisen ja sujuvan suomennoksen.

Kielletty hedelmä Sammakon verkkosivuilla

Lue arvioni (6.11.2011) Suffragettien city -antologiasta.

Artikkelikuva on Kielletystä hedelmästä, valokuvaaja Elisa Helenius.

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s