Keskustelemme teatterista, kuvataiteesta ja ystävyydestä

Taide esitys
Sami Lanki, Petteri Pennilä, Timo Mann. ”Taide”-komedia ystävyydestä. Kuva: Tiina Takala.

”Taide” – Komedia ystävyydestä Teatteri Helsingin kotisivuilla

Esitykset Tervasaaren amfiteatterissa 30.6.-27.8.2016

Näimme esityksen pressilipuilla maanantaina 25.7.2016.

Artikkelikuva: Tiina Takala

Kirjoittanut: ​Yasmina Reza (kantaesitys Ranskassa vuonna 1995)
Ohjaus: Jari Ålander
Rooleissa: Sami Lanki, Timo Mann ja Petteri Pennilä
Lavastus ja puvustus: Kirsi Kunelius
Tuotanto: Pauliina Alanko, Suvi Lahdenmäki

 

    • Elisa Maria Josefina
      26.7.2016 14:56

    Sateenkaarenmaalari

    Mitä Lady Dandy pidit eilen Tervasaaren amfiteatterissa näkemästämme näytelmästä ”Taide” – Komedia ystävyydestä?

    Mielestäni komedia pääsi kunnolla lentoon vasta väliajan jälkeen, koska ennen väliaikaa yleisö taisi nauraa vain kerran. Ehkä väliajalla nautitut juomat myös rentouttivat yleisöä. Tai sitten kyseessä oli vain oma kokemukseni ja syynä oli se, että ensimmäisellä puoliskolla itselläni oli niin kuuma kun istuimme ylärivillä auringonpaisteessa, ja väliajalla laskeuduimme istuinrivin alemmaksi varjoon.

  • Eija Maria

    26.7.2016 15:01

    Lady Dandy

    Näytelmä oli ensimmäisiä kesäteatterissä näkemiäni esityksiä, joten siksikin se oli virkistävä kokemus. Käsikirjoitus oli taidokas ja monitahoinen. Näyttelijöiden roolitus oli myös onnistunut. Jokainen heistä oli voimakas, tunteita ja ajatuksia herättävä persoona!

    Itse kyllä nautin ensimmäisestä väliajastakin, etenkin taidefilosofisista pohdinnoista ja niiden myötä erilaisten mielipiteiden ja ihmisten kohtaamisista. Näytelmän komedialliset ainekset löysivät kyllä todellisen vimmansa vasta väliajan jälkeen. Tähän ehkä vaikutti sekin että olimme jo saaneet jonkinlaisen läpileikkauksen siitä millaisten persoonien välistä vuorovaikutusta seurasimme.

  • Elisa Maria Josefina

    26.7.2016 15:05

    Sateenkaarenmaalari

    Kyllä, ensimmäisellä väliajalla oli myös monia oivalluksia ja hauskoja hetkiä. Odotukseni olivat vain liiankin korkealla, koska olin lukenut käsikirjoituksen noin kahdeksan vuotta sitten, ja muistin, että se oli poskettoman hauska. Odotukseni olivat kai ylimitoitetut.

    Eiliset näyttelijät olivat kyllä mainioita ja todella sisäistivät roolinsa. Heidän ilmeensä olivat hulvattomia!

    Näytelmä käsitteli myös hyvin sekä erilaisia taidekäsityksiä että ystävyyttä. Puhuimmekin eilen esityksen jälkeen siitä, että rakkauden loppumisesta ja lemmensuhteiden kriiseistä on tehty lukematon määrä näytelmiä, mutta ystävyyden kriisiä käsitellään harvemmin. Itse näin kriisin pohjimmaisena syynä sen, että lavalla oli kolme hyvin erilaista miestä, joiden oli vaikea asettua toistensa kenkiin kun mielipiteet taiteesta erosivat.

  • Eija Maria

    26.7.2016 15:08

    Lady Dandy

    Mitä sellaista odotit näytelmältä, joka jäi mielestäsi uupumaan? Lähtökohtamme ovat vähän erilaiset, sillä itse en ole lukenut käsikirjoitusta. Olisin ehkä kaivannut vielä lisää taidefilosofista pohdintaa, tuntuu että se nyt aika lailla kärjistyi vastakkainasetteluksi kahden päähenkilön välillä. Toisen mielestä valkoinen taulu oli suuren sijoituksen arvoinen todellinen taideteos, toisen mielestä taasen ”paskaa”. Kolmas päähenkilö luovi näiden kahden välillä.

    Asetelma olisi tarjonnut mahdollisuuden hienovireiseempäänkin ajatustenvaihtoon, johon ehkä alun konfliktin jälkeen olisi voinut hiljalleen siirtyä. Nyt tuntui, että konflikti vain jatkui ja jatkui, mikä toisaalta lienee ainut mahdollinen tilanne kahden vastakkain olevan ihmisen ollessa niin ääripäissä mielipiteineen!

  • Eija Maria

    26.7.2016 15:18

    Lady Dandy

    Itselleni tuli mieleen se, että taide (kuten jollain tavoin esimerkiksi uskontokin) ystävyyttä koettelevan konfliktin aiheena on uskottava, sillä se jollain tavoin menee niin ihmisen ihon alle eikä pohjimmaisia totuuksia ole olemassa. Hyvän ja huonon taiteen rajoja ei voi samalla tavoin määritellä kuin vaikka joitain tiedemaailman lainalaisuuksia.

    Taide myös nivoutuu vahvasti siihen, miten määrittelemme identiteettimme, etenkin jos suhtautumisemme siihen on intohimoinen. Toisaalta ”minua ei kiinnosta nykytaide” on myös varsin vahva henkilöhahmoa kuvaava mielipide.

    Näytelmän alkuasetelma on herkullinen ja mielenkiintoinen. Taide on tavallaan kenttä, jossa persoonien on ”helppo” ottaa mittaa toisistaan ja mennä henkilökohtaisuuksiin koska se on hyvin henkilökohtaista ja suhteemme siihen niin vaihtelevia.

  • Elisa Maria Josefina

    26.7.2016 15:18

    Sateenkaarenmaalari

    Vaikea sanoa, kai odotin vain vielä nokkelampaa sanansäilää heti näytelmän aluksi. Itse kiinnitän myös yleensä huomiota yleisön reaktioihin, ja nyt ensimmäisellä väliajalla moni katsoja näytti vakavalta eikä nauranut, mikä on erikoista komediaa katsottaessa. Yleensähän teatterin katsomossa on pimeää, mutta kesäteatterissa olimme taivasalla, ja oli helppo tarkkailla muun yleisön ilmeitä.

    Mutta haluan alleviivata sitä, että pidin esityksestä. Se oli piristävän filosofinen kesäteatteriesitykseksi. Olen käynyt paljon kesäteattereissa Helsingissä, ja esitykset ovat usein kevyempiä kuin eilen nähty. Lisäksi hahmot kehittyivät ja heidän mielipiteensä muuttuivat esityksen aikana, mikä teki tarinasta aidon tuntuisen ja merkityksellisen.

    Harrastan myös paljon taidenäyttelyissä käymistä, joten taidekeskustelu oli itseäni henkilökohtaisesti kiinnostava. Arvasin sen olevan kiehtova myös sinulle taiteen ystävänä.

    Ja kenelläpä meistä ei olisi ystäväpiirissään erilaisia persoonia, joiden kanssa mielipiteet esimerkiksi taiteesta eroavat?

    Näytelmässä tuli esiin kolme erilaista tapaa suhtautua taiteeseen ja taidekeskusteluun:

    1. Vain vanhaa, esittävää kuvataidetta arvostava, nykytaiteen saman tien tuomitseva ja aggressiivisesti omaa mielipidettä puolustava ”jäärä”, joka on toisaalta vilpittömän rehellinen.

    2. Uudelle taiteelle avoin ja utelias mutta pyrkyrimäisesti nykyajan taidepiireihin pyrkivä.

    3. Taiteesta mitään ymmärtämätön ja mielipiteissään järkevän sovitteleva, mutta samalla mielistelevä ja valheellinenkin.

    Vai olitko samaa mieltä?

  • Elisa Maria Josefina

    26.7.2016 15:23

    Sateenkaarenmaalari

    Totta puhut, viitateen toiseen kommenttiisi, jonka huomasin vasta nyt. Taiteessa on tosiaan helppo kiistellä, koska se ei ole samalla tavalla täsmällinen ala kuin mitattavissa oleva tiede.

    Mielestäni yhden henkilöhahmoista kommentti siitä, ettei hän ymmärrä nykytaidetta, on ääliömäinen, koska nykytaiteen kenttä on niin monipuolinen. Kuten näytelmässäkin sanottiin, taiteesta ei voi ajatella, että se olisi joskus tullut valmiiksi ja että nykyaikana ei olisi enää mitään kerrottavaa. Uusi aikakausi synnyttää aina uusia tarinoita ja kertomisen tapoja.

    Tosin näytelmässä nykytaiten esimerkki oli provosoivan äärimmäinen kun taulu oli lähes kokonaan valkoinen. Samalla näytelmä laittoi pohtimaan, mistä taulun arvo syntyy. Miksi jonkun tekemä valkoinen taulu maksaa 200 000 euroa, ja jonkun toisen tekemänä sama taulu olisi kenties arvoton?

  • Eija Maria

    26.7.2016 15:29

    Lady Dandy

    Onhan sekin tapa kommentoida taidetta, ettei tajua siitä mitään. Olen kuullut tätä reagointia toisinaan, jotkut tällä ylpeilevätkin. En ole koskaan oikein hahmottanut mitä sanoja tällöin yrittää ajaa takaa, sillä ei itseään kannata aliarvioida.

    Mielekkäämpää olisi sanoa, ettei (nyky)taide vain kiinnosta tai innosta. Ehkä se on myös keino paeta sitä, että pelkää sanovansa jotain väärää tai ”noloa”, jos ei esimerkiksi ole yhtään perehtynyt taiteeseen? Usein asioiden kiistellessä myös ihmiset ottavat mittaa toisistaan, sosiaalisilla valtasuhteilla pelataan ja leikitään tiedostamattakin.

    Minulla tuli näytelmän valkoisesta taulusta jotenkin mieleen Damien Hirst, joka on maailman rikkaimpia taiteilijoita ja noussut menestykseen hyvin paljon rikkaiden liikemiesten tukemana.

    Jos nykytaiteesta etsitään jotain kärjistettyä esimerkkiä siitä, mitä taide on ja mikä sen hinnan määrittelee, Hirst olisi ehkä toimiva häneen nyt enempää paneutumatta. Mutta voisin helposti kuvitella Hirstin tekevän valkoisen taulun, josta ihmiset olisivat valmiit maksamaan satojatuhansia!

  • Elisa Maria Josefina

    26.7.2016 15:36

    Sateenkaarenmaalari

    Hyviä ajatuksia!

    Emme ole muuten vielä ollenkaan käsitelleet näytelmän hahmojen naissuhteita. Lavallahan ei nähdä kuin kolme miestä, mutta taidekiista nostaa pintaan myös kaikkien naissuhteet. Erittäin osuva kuvaus on suorapuheisen, ”vanhan taiteen” arvostajan reagointi, kun valkoisen taulun ostanut ystävä sanookin suorat sanat hänen naisystävästään.

    Vaikka mies on itse sensuroimatta tykittänyt halveksivat kommenttinsa ystävänsä kalliista taideostoksesta, hän menee ihan palasiksi kun toinen sanoo rehellisen mielipiteensä hänen ikävästä puolisostaan. Olen sitä mieltä, että jos on itse tylyn suorasanainen, pitää kestää samaa kohtelua toisilta.

    Sovitteleva henkilöhahmo taas on samalla tavoin elämänsä naisten välissä pompoteltavana ja sovittelijana kuin kahden parhaan ystävänsä välissä. Hänen ongelmansa on pelko sanoa suoraan mielipiteensä ja liika muiden miellyttäminen. Tämä tekee hänestä sätkynuken. Liiallinen miellyttäminen saa hänet esimerkiksi myöhästelemään kun hän ei uskalla sanoa riitelevälle morsiammelleen ja äidilleen, että hänen on jo mentävä tapaamaan ystäviään, koska elokuva alkaa teatterissa.

    Näytelmän loppu on kuitenkin kaunis kun miehet ymmärtävät, että ystävyys on tärkeämpää kuin oikeassa oleminen.

    Erittäin hyvää mieskuvausta naispuoliselta käsikirjoittajalta!

  • Eija Maria

    26.7.2016 16:04

    Lady Dandy

    Hyvää pohdintaa päähenkilöiden välisistä jännitteistä! Olin itsekin huvittunut miehen reaktioista hänen vaimoaan kohtaan osoitettuun kritiikkiin. Katkeransuloinen kohtaus siitä kuinka sokeita saatamme toisinaan olla omalle käytöksellemme ja sen rikkeille!

  • Eija Maria

    26.7.2016 16:09

    Lady Dandy

    Kokonaisuutena nautin näytelmästä paljon! Ainut mikä minua esteetikkona pisti silmään oli hyvin askeettinen lavastus. Olisin kaivannut jotain enemmän, etenkin kun näytelmän nimi on Taide… Ihan vain väriä tai muuta. Mieleenjäävän lavastuksen ei tarvitse olla rönsyilevä tai suurella rahalla toteutettu!

  • Elisa Maria Josefina

    26.7.2016 16:14

    Sateenkaarenmaalari

    Joo, lavastus oli karu. Näytelmä olikin pienen budjetin kesäteatteriesitys ja pääpaino oli keskusteluilla. Mutta ymmärrän kritiikkisi.

    Arvostin sitä, että taidekeskustelut eivät kuulostaneet yhtään väkisin väännetyiltä, vaan olivat luontevia ja uskottavia. Samon ystävien välinen draama oli elämänmakuista. Tuollaisessa riidassa on ahdistavaa olla mukana, mutta sitä on hauska seurata katsomosta käsin! Näytelmä laittoi paljon ajatuksia liikkeelle, pisteet siitä.

     

    Kirjoitin arvion Facebookin messengerissä bloggaajamme Lady Dandyn kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s