Milja Sarkolan uutuus on kipeän hauska tytön kasvukertomus

Teater Viirus / Allt som sägs / Photo by Cata Portin

Milja Sarkola on yksi aikamme oivaltavampia ja rehellisempiä teatterintekijöitä. Hän on tuonut lavalle heteronaisten, queer-naisten ja taiteilijoiden tarinoita. Olen aiemmin pitänyt paljon hänen näytelmistään Perheenjäsen (Teatteri Takomo), Jotain toista (Q-teatteri) ja Olipa kerran minä (Kansallisteatterin Pieni näyttämö). Sarkola valloittaa uutuudellaan jälleen uuden teatterin, eli ruotsinkielisen Viiruksen.

Allt som sägs tutkii raikkaalla otteella hänelle tuttuja teemoja eli perheen dynamiikkaa, tyttöyttä, naiseutta ja ulkopuolisuutta.

Seikkailin ystäväni kanssa Viiruksen tiloihin Meritullinkadulle Kruununhaassa. Suhautimme hissillä ylös kattojen tasolle. Viiruksen baari on muuten todella kohtuuhintainen, ihan kuin olisi ollut Tallinnassa tai Berliinissä!

Suomenkielisen tekstityksen sai ladata älypuhelimeensa ennen esityksen alkua. Itse en tässä onnistunut, joten seurasimme sitten molemmat tekstitystä ystäväni puhelimen näytöltä. Katsomossa oli sattumalta myös opinahjomme koulutusohjelmajohtaja, joka sanoi nauttivansa kun saa kerrankin nähdä näin hyvää teatteria.

Teater Viirus / Allt som sägs / Photo by Cata Portin
Tyttöä esittää Jessica Raita. Kuva: Cata Portin

Näytelmä etenee irrallisin kohtauksin nimettömän tytön lapsuudesta nuoruuteen ja 50-vuotisjuhliin. Tyttö elää veljen ja äidin kanssa, tosin äitiä näyttelee pitkä Robert Kock. Kock on upea vähäeleisenä ja yksitotisen kunnollisena äitinä.

Viehättävä ja muuntautumiskykyinen Jessica Raita esittää tyttöä ja keski-ikäistä päähenkilöä taas ilmiömäisen hauska Sanna-Kaisa Palo. Tytön parasta ystävää näyttelee Maria Ahlroth, ja Viktor Idman esittää yhtä aikaa tytölle ärsyttävää ja tärkeää veljeä. Näytelmä tuo hyvin esiin sen, kuinka ihmissuhteissa usein sanomatta jätetyt sanat ovat yhtä tärkeitä kuin ne ääneen sanotut.

Näytelmässä on tehokeinona kirjallisuudesta tuttu kertojaääni, joka kertoo tytön ajatuksia ja tunteita. Tämä oli hyvä valinta siksi, että saamme sukeltaa päähenkilön pään sisälle, jossa tapahtuu paljon enemmän kuin ulkopuolelle näyttää. Hänen kokemuksensa ovat satuttavan ja hykerryttävän samaistuttavia.

Tyttö epäilee jatkuvasti, pitävätkö muut hänestä ja tekeekö hän asiat oikein. Hän on herkkä ja herttainen, sekä neuroottinen kuten monet älykkäät ihmiset ovat. Tyttö tekee paljon kaikkea hupsua, vähän kuin Woody Allenin komedioiden hahmot.

Teater Viirus / Allt som sägs / Photo by Cata Portin
Sanna-Kaisa Palo, Maria Ahlroth, Robert Kock, Jessica Raita, Viktor Idman. Kuva: Cata Portin

Viisikymppisenä päähenkilö on tosin jo hieman surullinen hahmo, koska hän kokee yksinäisyyttä ja epävarmuutta oman töksäyttelevän rehellisyytensä ja ylianalysoimisensa takia. Katsojana ei silti ahdistu, vaan saa kokea vapauttavan nauramisen, koska suodattamaton rehellinen itsehavainnointi on hauskaa ulkopuolisille. Erittäin vaikuttava on kohtaus viisikymppisjuhlista, jossa näyttelijät soittavat huiluilla eteeristä sävelmää, ja päähenkilön säröääni rikkoo harmonian.

Lavastus on jännittävä ja toi onnistuneesti asuintalot ikkunoineen lavalle. Esityksessä on koskettava musiikki, jota näyttelijät itse soittavat eri instrumentein.

Mukavaa oli se, että kyseessä on tytön kasvutarina ilman suurta kärsimystä kuten raiskausta. Kuten Et kävele yksin -kirjallaan marraskuussa nuortenkirjallisuuden Finlandian voittanut Juuli Niemi sanoo Ylen uutisten haastattelussa:

”Taistelen sitä vastaan, että tytöille suunnattu kirjallisuus on hömppää ja kevyempää, että tyttöjen tarinoihin kaivataan jotain kauhean dramaattista – abortti tai itsemurha – että se kelpaa kasvukertomukseksi. Tyttöjen elämä on sellaisenaan kiinnostavaa.”

 

Näin esityksen pressilipulla 9.11.2016.

Kantaesitys oli 4.11.2016. Esityksiä on 3.3.2017 asti. Esitys vierailee Turussa Åbo Svenska Teaternin Studionäyttämöllä 24.3.2017 klo 19 ja 25.3.2017 klo 18.

Allt som sägs -näytelmän esittely Viiruksen verkkosivuilla.

Tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Teksti & ohjaus: Milja Sarkola
Näyttämöllä: Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock, Sanna-Kaisa Palo, Jessica Raita
Dramaturgi: E. L. Karhu, Christoffer Mellgren
Lavastus: Kaisa Rasila
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Musiikki: Robert Kock

Kuvat: Cata Portin

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s