Kulttuurimatka runsaudensarveen nimeltä Israel, osa 1/2

WP_20161224_062
Tel Avivin kuuluisaa rantaviivaa. Kaikki bloggauksen kuvat ovat ottamiani. Paitsi ne kuvat ovat Hannan ottamia, joissa esiinnyn itse.

Sovin viime vuoden uudenvuodenbileissä ystäväni Hannan kanssa, että ensi joulun vietämme yhdessä jossain ulkomailla. Ja lupauksemme piti! Molempien seurustelukumppanit taas matkustivat jouluksi toisille paikkakunnille vanhempiensa luokse.

Tosin vasta kuukausi ennen jouluaattoa itselläni oli lopulta rahaa ja aikaa varata matka. Valitsimme matkakohteen aika spontaanisti kun katsoimme lentoja Skyscanner-palvelussa. Israel tuntui superkiehtovalta kohteelta, jossa ei näkemistä ja tekemistä puuttuisi. Ja kun lähtee kauas, kannattaa olla kerralla reissussa vähän pidempään, joten varasimme kuusi yötä hostellista Tel Avivissa ja neljä yötä Jerusalemissa.

Haluan tässä myös mainostaa mukanani ollutta Teppo Heiskasen Israel-matkaopasta vuodelta 2014. Kirjassa on kaikki kohteet taustoitettu hyvin ja kerrottu tarkasti matkailijoita kiinnostavat tiedot, kuten liikkuminen paikasta toiseen. Kirjassa on mukana paljon anekdootteja ja kiehtovaa tietoa Israelin kulttuurista ja politiikasta. Ainoa miinus on oppaan vaatimaton ulkoasu, sillä sen kaikki kuvat ovat pieniä ja mustavalkoisia, minkä takia moni ei varmaan tajua tarttua tähän helmeen. Monet aukioloajat ja hinnat eivät myöskään enää pitäneet paikkaansa, ja tuollaiset tiedot kannattaakin aina tarkistaa netistä.

Olin lainannut matkaoppaan kirjastosta, ja valitettavasti teos tuhoutui lähes pilalle Israelissa, sillä kirja oli selässäni olevassa repussa rankkasateen aikana ja meni ihan kupruille… Olenkin nyt lainauskiellossa Helsingin kaupunginkirjastossa.

WP_20161229_014
Tel Aviv

Tel Aviv ja Jerusalem sijaitsevat vain tunnin ajomatkan päässä toisistaan ja tarjoavat kiinnostavan erilaiset näkökulmat Israeliin. Jerusalem on perustettu jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tel Avivin taas perustivat juutalaissiirtolaiset 1900-luvun alussa.

Jerusalem on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä kaupunki, jossa asuu yli 900 000 ihmistä. Siellä riittää ikivanhoja uskonnollisia nähtävyyksiä. Tel Avissa taas asuu noin 400 000 asukasta. Liberaalisuudestaan tunnetun kaupungin vetonauloja ovat pitkät hiekkarannat ja modernin kaupungin tarjoamat huvitukset.

Sanonnan mukaan Jerusalemissa rukoillaan ja Tel Avissa pidetään hauskaa ja tehdään rahaa.

Useampikin ystäväni on viime vuosina lomaillut tai jopa opiskellut Israelissa, eli matkokohde tuntui turvalliselta. Osa kavereistani taas ihmetteli, kuinka uskallan matkustaa Israeliin. Mietin itsekin matkan jo varattuani, onko tämä nyt turvallista  tai edes eettistä, kun tietää miten järkyttävillä tavoilla Israel kohtelee Palestiinan arabeja ja rakentaa Palestiinaan siirtokuntiaan…

Kaiken lisäksi lensimme Ukrainian International Airlinesilla, joka teki mennessä ja tullessa välilaskun Kiovassa. Ulkoasiainministeriö neuvoo välttämään matkustamista Ukrainaan… Kaikki meni kuitenkin hyvin. Tosin Kiovan lentokenttä on kaaottinen ja huonosti organisoitu, minkä takia melkein myöhästyimme lennolta, vaikka meillä oli kentällä kaksi tuntia aikaa. Ainoa hyvä puoli Kiovan lentokentällä ovat edulliset hinnat, heh.

Onneksi seikkalunhalu vei voiton. Lisäksi mietin, kuinka käsittämättömän epätodennäköistä on joutua terrori-iskun kohteeksi. Yleensä sanotaan, että vaarallisin osuus ulkomaanmatkasta on kotimaassa automatka lentokentälle… Näin matkan jälkeen voin todeta, että niin Israelissa kuin Palestiinassa tuntui koko ajan turvalliselta, sopivalla ripauksella seikkailun jännitystä.

WP_20161224_065
Katusoittaja Tel Avivissa

 Saapuminen Tel Aviviin 

Saavuimme Ben Gurionin lentokentälle perjantaina 23. joulukuuta keskiyön maissa. Pääsimme lentokentältä ulos yllättävän nopeasti, kun vain kerran näytimme passimme virkailijalle.

Israelissa vietetään joka viikko juutalaisten pyhäpäivää sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Juutalaisten uusi työviikko alkaa siis lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna. Sapatin aikana monet kaupat ja nähtävyydet ovat kiinni, ja mikä hurjinta, julkinen liikenne ei kulje! Olisimme toki joka tapauksessa ottaneet yöllä lentokentältä taksin Tel Aviviin.

Majoituimme yhteen Tel Avivin halvimmista hotelleista, joka nimensä HaCarmelin mukaisesti sijaitsi keskellä HaCarmelin ulkoilmatoria. Sijainti oli optimaalinen, koska tori oli heti oven takana sekä rannalle ja keskustaan oli lyhyt kävelymatka. Yöllä tori oli tietysti suljettu, ja paikka näytti roskakasoineen ja tyhjine myyntipöytineen ihan slummilta. Ohitsemme jopa vilisti rotta!

Olisitte nähneet taksikuskimme ilmeen kun iloisina ilmoitimme, että tässä roskakasan takana on majapaikkamme. Sain nauraa katketakseni.

Yhden myyntipöydän takana oli sininen ovi, johon näppäilimme ovikoodin ja pääsimme sisälle. Asuntohotellissa ei ollut vastaanottoa, ja olikin kätevää, että rappukäytävään ja omaan huoneeseen pääsi kirjautumaan keskellä yötäkin numerokoodien avulla. Vaikka hotelli oli ulkoapäin karu, meillä oli ihan kiva ja rauhallinen huone omalla keittiöllä ja kylpyhuoneella.

Tel Aviv on maallistunut kaupunki, joten pääsimme sapatista huolimatta vielä aamuyöllä käymään läheisessä 24h supermarketissa ruokaostoksilla. Teki mieli syödä välillä muutakin kuin lentokenttien voileipiä.

WP_20161223_006
Hanna valmiina seikkailuun Helsinki-Vantaan lentokentällä.
WP_20161224_013
Daavidin tähti ohjasi meidät aina asuntohotellimme ovelle. Vieressä oli kuuluisa hummusruokapaikka.
WP_20161224_015
Suljettu ulkoilmatori oli karu näky myös aamulla.

 Ensimmäinen päivä: jouluaatto rantabulevardilla, Jaffassa ja Tel Avivin keskustassa 

Juutalaiset eivät juhlia joulua, mutta Tel Avissa asuu ja lomailee myös paljon kristittyjä ja maallistuneita joulun viettäjiä, joten joulukoristeita näkyi kaupungilla siellä täällä. Marras-tammikuussa vietettävä juutalaisten hanukka-juhla alkoi tänä vuonna sattumalta samana päivänä kun saavuimme Israeliin, ja joka päivä taloissa ja aukioilla yksi kynttilä syttyi kahdeksanhaaraiseen hanukkakynttelikköön.

Kävelimme ensiksi ihailemaan pitkää hiekkarantaa. Upealla uimarannalla oli mukava kävellä. Vesi oli tosin niin viileää, että aalloilla ratsasti vain surffareita märkäpuvuissaan. Ympäri kaupunkia oli talvellakin vuokrattavana kaupunkipyöriä, mutta ne jäivät nyt testaamatta.

Muutama paikallinen kommentoi meille lomamme aikana, että Tel Avissa näkyy paljon suomalaisia kesällä, mutta mitä me teimme siellä talvella? Omasta mielestäni Tel Aviv on mielenkiintoinen ja hauska kohde talvellakin. Nähtävyyksillekin on vähemmän jonoa kun varmaan kesäisin. Siellä oli myös joulukuussa yli 10 astetta lämpimämpää kuin Helsingissä, mikä piristi. Israel on sesonkikohde kesän lisäksi jouluisin, koska sieltä löytyvät kaikki kristinuskon pyhimmät paikat. Tämä kiinnosti myös meitä historiaa ja kulttuuria rakastavia ateisteja.

jouluaatto Jaffassa
Hupsuttelua jouluaattona Jaffassa. Ostin italialaista jäätelöä.

Löysimme rantakadulta Landwer’s Cafe -nimisen tosi kivan ravintolan, jossa söimme runsaan aamiaisen, johon kuului monia pikkukippoja, munakas, salaatti, tuoremehu ja erikoiskahvi. Vatsat täynnä kävelimme rantaviivaa pitkin parin kilometrin matkan Jaffaan.

Jaffa on yli neljä tuhatta vuotta vanha kaupunki! Tel Aviv, jota kutsutaan Bauhaus-arkkitehtuurinsa takia Valkoiseksi kaupungiksi, rakennettiin vasta 1930-50 -luvuilla Jaffan viereen. Tel Avivin virallinen nimi kuuluu Tel Aviv-Jaffa.

Jaffa on myös antanut nimensä israelilaisille jaffa-appelsiineille, jotka ennen kasvoivat aivan Jaffan muurien ulkopuolella. Tel Avivin toinen kutsumanimi on Suuri appelsiini, silmäniskuna New Yorkille eli Suurelle omenalle.

Hiekankeltaisen Jaffan muurit laskeutuvat suoraan mereen. Täällä Pyhä Pietari vieraili ja ymmärsi, että hänen tulisi alkaa levittää sanaa Jeesuksta ympäri Välimeren maita. Jaffasta myös Raamatusta tuttu Joona lähti epäonniselle merimatkalleen, jonka aikana hän joutui valaan vatsaan kolmeksi päiväksi. Luonnollisesti Jaffasta löytyy valaspatsas.

Kävimme Jaffassa maan alla olevassa vierailukeskuksessa. Siellä on muinaisen asunnon rauniot. Näimme raunion seiniä kiertävän videoesityksen asunnon ja Jaffan historiasta. Kokemus oli huvipuistomainen, koska esityksen aikana muun muassa päällemme ripotteli vettä kun valas pärskäytti vesisuihkun. Vierailimme myös Pyhän Pietarin kirkossa ja postikorttiostoksilla taiteilijakorttelissa. Jaffan kuuluisa kirpputori on valitettavasti kiinni juuri lauantaisin.

Paluumatkalla näimme Jaffan lähellä kellotornin luona olevan jättimäisen, kimaltavan joulukuusen. Kuusen luona parveili todella paljon porukkaa.

Ajoimme bussilla keskustaan Rabin-aukiolle, missä on suuri muistomerkki Israelin pääministeri Jitzhak Rabille, jonka oikeistoradikaali murhasi vuonna 1995. Etsimme jouluaterialle sopivaa illallispaikkaa vilkkaalta Diezengoff-kadulta, mutta sieltä oli yllättävän vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa. Jopa ostoskeskukset olivat sapatin takia kiinni iltakasiin asti – ja sitten ne aukesivat!

Pitkän vaelluksen jälkeen päädyimme syömään Streets-nimiseen rentoon ravintolaan. Viihtyisä paikka oli hyvä vaihtoehto, ja sain sieltä makoisan kasvishampurilaisen ja lasin valkkaria. Hanna oli marraskuussa syntymäpäivänäni luvannut tarjota minulle jouluaaton aterian, jos saamme varattua matkan. Paikan hitti oli selvästi sulaa suklaata sisältävä mutakakku, joka tarjoiltiin suuren kermavaahtokulhon kanssa. Oli taivaallista! 

WP_20161224_087
Jos pitää kättään oman horoskooppinsa päälle tällä sillalla Jaffassa, katsoo merelle ja sanoi mielessään toiveen, niin uskomuksen mukaan toive toteutuu.

Aterian jälkeen palasimme Dizengoff Center -ostoskeskukselle, sillä se oli avannut ovensa sapatin loputtua. Israelissa on ostoskeskustan ovilla aina turvatarkastus, tosin virkailija vain ohimennen vilkaisee reppuja ja käsilaukkuja. Suurin osa kaupoista oli valitettavasti yhä kiinni, mutta yläkerroksen kahvilat ja elokuvateatteri olivat auki.

Ostimme liput klo 22.10 alkaneeseen ihanaan musikaaliin La La Land, joka oli tulossa Suomessa ensi-iltaan vasta muutaman viikon päästä. Elokuvalippu oli täyttä hepreaa, mutta onneksi olimme saaneet kassalla itse valita istumapaikat, niin osasimme suunnistaa oikeille paikoille. Englanninkielisessä elokuvassa oli hepreankielinen tekstitys. Yleisö reagoi elokuvan tapahtumiin paljon vahvemmin kuin Suomessa, mikä oli viihdyttävää. Leffan loputtua kävelimme lyhyen matkan ”slummihotelliimme”. 

Tel Avivin rannalla  suihkulahteella_pienempi WP_20161224_038

WP_20161224_091
Valas-suihkulähde muistuttaa Raamatun tarinasta Joonasta.

WP_20161224_097

2. päivä: HaCarmelin tori, juutalaisuuden museo ja Tachana

Sunnuntaina HaCarmelin ulkoilmatori oli herännyt eloon, joten näky oli aivan erilainen kuin aiemmin. Myyjät huutelivat tarjouksiaan ja kapea mäkikuja oli täynnä porukkaa. Myynnissä oli monenlaisia herkkuja, vihanneksia, vaatteita ja koruja. Kävimme testaamassa aamupalalla majapaikkamme viereisen hummus-katuruokapaikan. Aterian sai vähän yli eurolla, ja siihen kuului lautasellinen vastatehtyä hummusta erilaisilla tuunauksilla sekä tuoretta leipää.

Tel Avissa on muuten erittäin runsas bussiverkosto, sillä kaupungissa ei ole raitiovaunua eikä metroa. Vaikka ostokset ovat muuten Suomen hinnoissa, niin bussiliput ovat ihmeen edullisia, alle euron. Israelissa käytössä eivät tietenkään ole eurot, vaan uudet sekelit (helppo muistaa, että seteli on sekeli, heh). Kolikon yksikkö on agora.

Ostimme italialaisesta kahvilasta mukaamme kahvit ja matkustimme bussilla Tel Avivin yliopistolle, jonka yhteydessä on juutalaisuuden historiaa esittelevä suuri Beit Hatfutsotin museo. Ensiksi nautin museon leipomokahvilassa hanukka-munkin. Parasta antia oli museon uudella puolella oleva näyttely eri tyylisuuntia edustavien synagogien pienoismalleista ympäri maailmaa ja videot juutalaisten rituaaleista ja elämästä.

Museon uudella puolella oli myös mm. Bob Dylan -näyttely! En ollutkaan tiennyt, että hän on syntyjään juutalainen.

Jatkoimme bussilla historialliselle rautatieasemalle nimeltä Tachana, joka on nykyisin tyylikäs ravintola- ja ostosalue. Paikan mainostettiin olevan kaupungin sydän ja täynnä elämää, mutta tihkusateisena sunnuntai-iltana paikka oli lähes autio. Kiertelimme design-puodeissa ja menimme syömään Greg Cafeen. Annoksensa sai valita tarjoilijan tuomasta sähköisestä ruokalistasta, mikä oli kätevää. Paikka oli muutenkin oikein sympaattinen, ja söin mahtavan kokoisen thaimaalaisen nuudeliannoksen.

Jatkoimme vielä ensimmäisenä iltana tutuksi tulleeseen supermarkettiin, jossa mukaani tarttui myös lapsille tarkoitettu hanukkarasia, heh. Pahvisen rasian sisältä paljastui karkkia, kolikkosuklaita ja välkehtivä discotikku. Kaupan hummusvalikoima on muuten mieletön!

WP_20161225_002 WP_20161225_007 WP_20161225_008

WP_20161225_016
Beit Hatfutsotin museo
WP_20161225_020
Tachana

WP_20161225_027

3. päivä: Haifa ja Azrieli Center 

Aamupalan jälkeen matkasimme bussilla juna-asemalle, jossa odotti ulko-ovella turvatarkastus ja laukkujen läpivalaisu. Junalaiturille pääsee vain vilauttamalla ostettua lippua laitteessa, joka avaa portin.

Asemalla parveili armeijan vihreissä olevia nuoria, joiden olalla roikkuivat rynnäkkökiväärit. Kuten ehkä tiesittekin, Israelissa armeija on pakollinen niin miehille kuin naisille, ja armeijassa kuluu kaksi vuotta.

Suuntasimme take away -kahviemme kanssa noin tunnin junamatkan päähän Israelin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Haifaan. Haifa on kaunis kaupunki, joka lepää Välimeren ja Karmelin vuoren välissä. Myös koko loiva vuori on täynnä taloja, ja näky oli upea illalla kun vuori tuikki asuntojen valoista.

Otimme juna-asemalta bussin vuorelle, missä tarkoituksemme oli vierailla bahai-uskonnon puutarhassa. En ollut ennen kuullut bahai-uskonnosta, vaikka se on kristinuskon jälkeen maantieteellisesti maailman toiseksi levinnein uskonto, ja sitä harjoitetaan myös Suomessa! Bahain juuret ovat islaminuskossa, ja uskonto tavoittelee maailmanrauhaa (toivottavasti onnistuvat siinä). On viehättävää, että uskontokunta rakennuttaa upeita puutarhoja.

No, me saimme ihailla puutarhaa vain aidan takaa. Nimittäin portti vedettiin kirjaimellisesti kiinni nenämme edestä! Perille saapuessamme oli alkanut sataa vettä, ja työntekijät sanoivat, että vuorenrinteeseen rakennettu puutarha on sateella liian liukas.

Odottelimme aikamme, mutta sade vain yltyi, joten meidän oli pakko hyväksyä tappiomme ja jatkaa matkaa. Päätimme kävellä alas vuorelta, mutta tehtävä osoittautui vaikeaksi, koska kadut olivat alkaneet tulvia. Sateenvarjoista huolimatta kastuimme läpimäriksi.

Laaksossa menimme ensimmäiseen vastaan tulleeseen kiinalaiseen ravintolaan. Menimme lähellä olevaan turisti-infoon, josta meidät neuvottiin kävelymatkan päässä olevaan outletiin. Ostoskeskus oli täynnä eri vaatemerkkien halpoja tehtaanmyymälöitä. Ostimme itsellemme uudet sukat ja kengät kastuneiden tilalle. Minulla ei olekaan ollut kumisaappaita, ja nyt sain noin viidellä eurolla nätit punaiset, lyhytvartiset saappaat.

Palasimme junalla Tel Aviviin, jossa menimme Azrieli Center -ostoskeskukseen. Paikka on oikea teiniparatiisi, mutta siellä on joka kerroksessa ravintolaosasto, jossa saa valita lukuisista pikaruokapaikoista mitä haluaa ja istua sitten missä tahansa. Hanna osti illallisen uuniperunaravintolasta ja jälkiruuan lettupaikasta, ja mä taas ostin ruokaa sushipaikasta, jossa valitsemani sushit valmistettiin nenäni edessä. Kiertelimme vähän ostoksilla, ja sitten olimmekin valmiita palaamaan hotellille lepäämään.

WP_20161226_004
Bahai-puutarha
WP_20161226_016
Azrieli Center

4. päivä: Suuri synagoga ja Tel Avivin taidemuseo  

Tiistai valkeni erittäin sateisena. Kävelimme hotellimme lähellä olevaa keskeistä Allenby-katua Suurelle synagogalle. Tämä oli ensimmäinen vierailuni synagogassa. Alttarilla oli heprean kielistä tekstiä ja kaksi veistosta hyvän ja pahan tiedon puusta (tai näin olettaisin). Saimme synagogan työntekijältä kutsun saapua paikalle torstaina-iltana, jolloin paikalle olisi kuuluisa rabbi ja paikka olisi kuulemma täynnä. 

Jatkoimme bussilla Tel Avivin kuuluisaan taidemuseoon. Ja millainen paikka se olikaan! Kauniissa museossa on esillä sekä vanhaa että uutta taidetta. Näimme muun muassa näyttelyt taideväärennöksistä, viktoriaanisista nukkekodeista, israelilaisesta nykytaiteesta, impressionisteista, ”tulevaisuuden” orgaanisia ja mekaanisia hybridejä, valokuvantarkkoja piirustuksia hassuilla yksityiskohdilla ja maalauksia sellaisilta vanhoilta mestareilta kuin Gustav Klimt, Claude Monet, Camille Pissarro, Amedeo Modigliani, Henri Matisse, Moise Kisling ja Marc Chagall.

Meillä kului museossa kuusi tuntia, emmekä silti nähneet kaikkea! Pidimme myös pari huili- ja tankkaustauko museon kellarissa sijaitsevassa kahvilassa.

Poislähtiessämme museon edusta oli täynnä sadetta paenneita kulkukissoja. Näky oli maaginen. Parikymmentä kissaa tepasteli katoksen alla!

Ravasimme sitten keskustassa kolmessa elokuvateatterissa, mutta missään ei mennyt mitään mitä olisimme halunneet nähdä. Söimme viihtyisässä The Brothers -ravintolassa. Istuimme baaritiskillä ja edessämme veljekset kokkailivat ruokaa. Heillä oli myös bändi, jonka levyjä oli esillä seinällä. Kyseisessä ravintolassa idea on tilata israelilaisia tapasannoksia jaettavaksi seurueen kesken. Nautin siellä mm. drinkin ja kokonaisena paistetun herkullisen kukkakaalin keltaisella (curry?) kastikkeella ja valkosipulisieniä.

WP_20161227_011
Tel Avivin taidemuseon piha
Pienempi_lastenpiirustus
Tel Avivin taidemuseon lastenhuone

WP_20161227_021 WP_20161227_037

WP_20161227_030  WP_20161227_031  WP_20161227_035

pienemmat_kissat
Kulkukissat pitivät sadetta Tel Avivin taidemuseon katoksen alla.
WP_20161227_058
elokuvateatteri

5. päivä: Akkon vanhakaupunki   

Keskiviikko valkeni vihdoin aurinkoisena. Ostin aamupalaksi paistetun kukkakaalin israelilaisesta katukeittiöstä toriltamme. Junailimme jälleen armeijan vihreissä olevien nuorten kanssa, tällä kertaa puolentoista tunnin matkan Akko-nimiseen rannikkokaupunkiin.

Akkoa pidetään Israelin toiseksi tärkeimpänä historiallisena kaupunkikohteena Jerusalemin jälkeen. UNESCO on julistanut Akkon maailmanperintökohteeksi. Akkon vanhakaupunki on peräisin muslimien valtakaudelta. Johanniittain Ritarikunta keskus taas oli Jerusalemin jälkeen Akkossa vuosina 1191–1291.

Akkossakin olisi ollut kuuluisa Bahai-puutarha, jota pidetään jopa kauniimpana kuin Haifan vastaavaa. Puutarha meni kuitenkin kiinni jo neljältä ja sijaitsi täysin päinvastaisessa suunnassa kuin vanhakaupunki. Yritimme silti ensiksi matkata puutarhaan, muta bussi ajoi tylysti ohitsemme, joten päätimme sitten vain kävellä parin kilometrin matkan vanhaankaupunkiin. Vanhankaupungin tunnistaa hiekanvärisistä, korkeista muureista.

Menimme siellä ensiksi ihastuttavassa puistossa olevaan turisti-infoon. Muuten itse vanhakaupunki oli hieman pettymys, koska se ei ollut yhtään niin kiinnostava kuin olimme odottaneet. Nousimme esimerkiksi portin luona olevalle muurille, joka olikin vain lyhyt pätkä ilman erityisiä näkymiä. Vanhassakaupungissa oli kuitenkin hauska turkkilainen basaari, jonka muurikäytävässä oli pieniä edullisia ravintoloita, jollaisessa yhdessä lounastimme.

Ostimme liput temppeliherrain maanalaiseen tunneliin, jossa kuljimme sillalla veden päällä. Pääsimme tunnelia pitkin vanhankaupungin toiselle puolelle satamaan, jossa paikalliset miehet onkivat. Satamasta pääsimmekin kulkemaan korkealla rantaa kiertävää muuria pitkin. Mikäs siinä oli kävellessä kun meri kimmelsi ja aurinko paistoi.

Akkossa on kuulemma laadukkaita museoita, kuten vanhassakaupungissa turkkilaiselle saunalle omistettu hamam-museo, mutta museot menivät kiinni jo ennen kuin ehdimme niihin.

Ostimme sitten leipomosta leivokset ja palasimme junalla illaksi Tel Aviviin. Ajattelimme käydä majapaikkamme lähellä rannalla olevassa Opera Tower -ostoskeskuksessa. Kuitenkin ostoskeskus oli jo lopetettu, ja näimme vain tyhjät kaupat! Menimme sitten jälleen syömään sen vieressä olevaan erinomaiseen Landwer’s Coffeeseen. Mekin saimme mehukkaat hanukkamunkit kun työntekijät juhlivat hanukkaa.

WP_20161228_007

temppeliherrojen tunneli
Temppeliherrojen maanalainen tunneli

WP_20161228_016 WP_20161228_019

WP_20161228_029 WP_20161228_035

WP_20161228_041 WP_20161228_042

6. päivä eli viimeinen päivä Tel Avivissa: Neve Tzedek ja Florentin 

Majapaikkamme omistaja oli ottanut meihin edellisenä iltana yhteyttä ja pyytänyt, että vaihtaisimme huonetta viimeiseksi yöksi. Ihmettelimme tätä hieman, mutta pakkasimme aamulla matkalaukut ja odottelimme kun touhottava omistaja saapui huoneeseemme ja pyysi meitä viemään laukkumme kerrosta ylemmäksi.

Iloksemme saimme nyt käyttöömme huomattavasti isomman ja paremmin kalustetun huoneen. Huoneessa oli myös valtava oma kattoterassi, joka oli tosin vielä osittain työmaata. Ikkunoista oli myös kiva näkymä torille. Huoneen ainoat miinukset selvisivät seuraavana aamuna kun heräsimme jo varhain torilta kuuluviin kailotuksiin ja kun parvekkeen remppamies saapui paikalle jo kesken aamupuuhiemme.

Teimme aamulla ensiksi ostoksia HaCarmel-torilla, ja mukaani tarttui turkoosi reppu. Päätimme käyttää viimeisen päivämme Tel Avivissa tutustumalla kävelymatkan päässä majapaikastamme sijaitseviin hipsteri-kaupunginosiin: Neve Tzedek ja Florentin. Neve Tzedek on vähän tyylikkäämpi ja Florentin taas boheemimpi.

Alueilla on paljon somia kahviloita, kivoja ravintoloita, hienoja putiikkeja ja taidegallerioita. Kaupunginosat ovat kuulemma myös Tel Avivin yöelämän keskus. Erityisesti Florentinissa on runsaasti taiteilijoiden pajoja, joihin saattoi kävellä sisälle, ja seinissä upeita graffiteja. Löysimme tosin vasta aivan lopuksi Florentinesta alueen, jonka kapeat kujat olivat täpötäynnä graffiteja.

Erityisesti Neve Tzedekissä Dizengoff-kadulla ja Ben Gurion -bulevadilla näkee paljon valkoisia ja pyöreäkulmaisia Bauhaus-taloja. Tel Avivin Bauhaus-talot ovat UNESCOn suojelukohteita.

Pääsimme nyt jopa istumaan ilman takkeja kahvilan terassille. Söimme lounasta trendikkäässä vietnamilaisessa Kanu Spring Roll -katukeittiössä ja kävimme kahvilla tanssiteatterin kahvilassa.

Pimeän tultua kävelimme vilkkaalle Allenby-kadulle tekemään todella edullisia vaateostoksia. Söimme illallista HaCarmel-marketin vieressä kivassa katuravintolassa nimeltä Pasta Fresh. Siellä sai itse valita mitä pastaa, täytteitä ja kastiketta haluaa, ja ruoka valmistui muutamassa minuutissa. 

Myöhemmin illalla suuntasimme kauhealla kiireellä Suureen synagogaan, mutta siellä meille sanottiin, että meidän kannattaisi tulla paikalle vasta tunnin päästä, yhdeksän jälkeen. Synagogan vierestä löytyi katettu käytävä täynnä suosittuja terasseja. Nautimme thaimaalaisen ravintolan terassilla kalliit mutta hyvät drinkit.

Synagogan työntekijä oli mainostanut meille, että paikka tulee olemaan ihan täynnä ja että siellä on kunnon bileet. Aulassa oli ilmainen kahvi- ja herkkutarjoilu, ja menin kahvin kanssa synagogaan istumaan. Tapahtuma oli odotettua rauhallisempi. Istuimme puoli tuntia kuunnellen hepreankielistä saarnaa, mutta päätimme sitten lähteä hotellille.

Seuraavassa bloggauksessa kerron matkan toisesta osuudesta eli Jerusalemista ja muun muassa Betlehemistä ja Kuolleestamerestä! Tässä linkki toiseen osaan

Florentin
Tutkin matkaopasta Florentinissa.

WP_20161229_039

WP_20161229_028
Bauhaus-taloja
WP_20161229_012
Bauhaus-talo

WP_20161229_032

WP_20161229_035
Vain naispuolisille taiteilijoille omistettu taidegalleria.

pienempi WP_20161229_048

WP_20161229_058
White wedding
drinkit
Drinkeillä ennen Suureen synagogaan menemistä.

Kuvat: Elisa Helenius

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s