Israel osa 2/2: Kulttuurillinen pyhiinvaellus Jerusalemiin, Kuolleellemerelle ja Betlehemiin

Kuolleella merella

Edellisessä bloggauksessa kerroin Tel Avivista sekä päiväretkistä Haifaan ja Akkoon. Nyt matka jatkuu Israelin pääkaupunkiin Jerusalemiin ja muun muassa Kuolleellemerelle, jonka rannalla poseeraan tämän bloggauksen pääkuvassa. Jerusalemin asemaa pääkaupunkina ei muuten ole kansainvälisesti tunnustettu.

7. päivä: saapuminen Jerusalemiin, vanhakaupunki, Via Dolorosa, Itkumuuri ja sapatti-illallinen 

Matkasimme aamupäivällä Tel Avivin Central Bus Station’ille, joka oli avaamispäivänään vuonna 1993 maailman suurin bussiasema. Jäimme ensiksi hämmentyneinä pyörimään ensimmäiseen kerrokseen, joka on täynnä rihkamakauppoja ja ruokakojuja (sieltä saikin hyvät eväät bussiin).

Bussiasema on enimmäkseen ostoskeskusta, ja bussit lähtevät kuudennesta kerroksesta. Tel Avivista on erittäin kätevää matkata Jerusalemiin, sillä busseja sinne lähtee 10-15 minuutin välein ja matka kestää vain tunnin. Muistakaa toki se, että sapattina bussit eivät liiku.

Bussi köröttelee pitkin vuoristotietä ja ikkunoista voi ihailla lähestyvää valkoista Jerusalemia. Uudetkin talot päällystetään lain määräämin vaalein, muuratuin kivipinnoin, mitä kutsutaan Jerusalemin kiveksi. Jerusalem rakennettiin jo muinoin kivestä, jottei vihollinen voi polttaa kaupunkia. Kaupunki on nykyisin erittäin hyväkuntoinen ja moderni.

Jerusalemin erikoislaatuisuus tulee esiin heti kun kaupunkiin saapuu: kadut ovat täynnä juutalaisia poikia ja miehiä kipat päässään ja valkoiset tupsut housunvyötäröltä roikkuen. Ortodoksijuutalaisilla miehillä on pitkät mustat takit, suorat musta housut henkseleillä ja mustat lierihatut. Hanukan takia monella miehellä oli päässään valtava, lieriön muotoinen karvalakki.

Juutalaisnaisten pukeutuminen ei erotu modernista länsimaalaisesta pukeutumisesta, paitsi että ortodoksijuutalaisilla naisilla on huivit päässään ja peittävä asu. Monen ravintolan julkisivulla taas luki kosher, eli sieltä sai vain kosher-lihaa eikä mitään maitotuotteita tai sitten vain kasvisruokaa.

WP_20161230_066
Itkumuuri

Majoituimme Jerusalem Hostelliin, joka sijaitsee Jerusalemin vanhimmalla ja pisimmällä kadulla nimeltä Jaffa Road. Hostelli on vastapäätä Siionin aukiota. Sen keskeisempää sijaintia Jerusalemissa on vaikea kuvitella! Mukavaa on myös se, että Jaffa Roadilla saa liikkua ajoneuvoista vain uusi raitiovaunu.

Meillä ei ollut omaa huonetta, vaan nukuimme naisten kahdeksan hengen makuusalissa. Saimme molemmat hieman pelottavat yläpedit korkeista kerrossängyistä. Huoneessa ei ollut lähes ollenkaan tilaa omille tavaroille, hotellin verkkoyhteys ei toiminut makuusalissa ja yöt olivat levottomia kun ihmiset tulivat ja menivät omia aikojaan. Mutta hyvä sijainti, mukava lounge-tila ja hintaan kuulunut aamiainen korvasivat puutteita.

Suuntasimme hostellilta parin raitiovaunupysäkin päähän Jerusalemin tärkeimpään nähtävyyteen eli vanhaankaupunkiin. Menimme sisälle näyttävästä Damaskos-portista, jonka takaa alkoi heti basaari. Myyntipöydät leviävät kaikkialle kapeilla kujilla. Täällä kannattaa tehdä ostoksia, koska hinnat ovat hyvin edullisemmat ja kaikkea löytyy.

Jo vanhassakaupungissa vaeltelu on elämys. Vanhakaupunki jakautuu neljään eri kortteliin: kristittyjen, juutalaisten, armenialaisten ja muslimien. Koska Jerusalemin vanhakaupunki on näin monen uskonnon ja kansan pyhä paikka, on ilmassa jännitteitä. Kaikkialla kulkikin sotilaita rynnäkkökiväärit olallaan.

Kävelimme läpi Via Dolorosan, kärsimyksen tien, jota Jeesus kulki risti selässään. Reitti on aika raskas, koska se kohoaa Golgatan kukkulalle. Oli uskomatonta nähdä ja kokea livenä paikat, jotka ovat niin kuuluisia!

Menimme myös juutalaisten pyhimmälle paikalle Länsimuurille eli Itkumuurille. Herodes Suuri rakennutti muurin vähän ennen ajanlaskun alkua osana Jerusalemin toisen temppelin laajennus­töitä. Roomalaiset karkottivat juutalaiset ja hävittivät toisen temppelin vuonna 70. Jättimäisestä temppelistä jäi jäljelle vain pätkä korkeaa muuria. Länsimuuri on saanut kutsumanimet Itkumuuri ja Valitusmuuri, koska muurilla juutalaiset surevat ääneen valittaen kadotettua temppeliään.

Pääsimme muurille turvatarkastuksen läpi. Muurin edusta on jaettu miesten ja naisten puoliin. Muurin rakoset ovat täynnä lappuja, joihin rukoilivat ovat kirjoittaneet pyyntöjään. Halutessaan voi myös mennä opastetulla kierrokselle maan alle Itkumuurin tunneleihin.

Koska illalla alkoi sapatti ja hanukan juhlinta jatkui, meitä tuli lähtiessämme vastaan satojen musta-asuisten juutalaisten joukko matkalla juhliin Itkumuurille. Me taas kiiruhdimme ruokakauppaan ostamaan seuraavan päivän aamiaisen, koska meidän piti herätä ennen kuin hotellin aamiaisaika alkoi. Julkinen liikenne oli lakannut sapatin takia ja Jaffa Road oli muuttunut täysin kävelykaduksi.

Hostellilla osallistuimme maksulliselle sapatti-illalliselle. Oli mielenkiintoista tutustua illallisella muihin vieraisiin ympäri maailmaa, sillä istuimme pöytäryhmissä ja jokainen myös vuorollaan esitteli itsensä kaikille. Selvisi, että lähes kaikki muut olivat pyhiinvaeltajia. Ei tehnyt mieli mainostaa, että olemme ateisteja, heh.

Hostellin brasilialainen työntekijä lauloi hepreankielisiä sapattilauluja ja kertoi meille sapatin vietosta. Itse ateria oli hyvä mutta yllättävän vaatimaton, ja sisälsi muun muassa leipää ja hummusta, lämmintä perunasalaattia, friteerattuja kananpaloja ja kasviskeittoa. WP_20161230_015 WP_20161230_027 Via Dolorosa Itkumuuri WP_20161230_055 WP_20161230_070 WP_20161230_088

8. päivä: Masada-vuori, Ein Gedin luonnonpuisto, Kuollutmeri ja uuden vuoden bileet 

Kävelimme anivarhain lyhyen matkan Abraham hostellille, josta meillä lähti jo aamuseiskalta Abraham Toursilta ostamamme kiertomatka. Reissu maksoi 280 sekeliä eli 68 euroa. Voin suositella lämpimästi, koska kokemus on ainutlaatuinen! Samalla pääsimme sapatin ajaksi pois Jerusalemista, jossa kaikki paikat ovat silloin kiinni (sapattia vietetään joka viikko perjantai-illasta lauantai-iltaan).

Meitä oli minibussissa kansainvälinen joukko ja opastus oli englanniksi. Matkasimme läpi autiomaan Masada-vuorelle. Parin tunnin matka vuorelle meni nopeasti maisemia katsellessa ja jutellessa. Jerusalemissa hytisimme kylmästä, mutta nyt saattoi jo huoletta jättää takin bussiin.

Masadalla meillä oli omaa aikaa puolitoista tuntia. Menimme Hannan kanssa ensiksi turistikeskukseen ostamaan liput kaapelihissiin ja katsomaan 10 minuutin videon vuoren historiasta. Vuoren huipulle voi myös maksutta kävellä ”käärmepolkua”, ja kipuaminen kuulemma kestää noin tunnin.

Punertavan vuoren huippu on tasainen kuin pöytä. Huipulla on kuningas Herodeksen temppelin ja palatsin rauniot. Vuoren huipulta on upeat maisemat autiomaahan, Jordanian vuoristoalueelle ja Kuolleellemerelle. Vuoren huipullakin oli lämmin ilmasto.

Vuori on kuuluisa myös siitä, että viimeiset kapinalliset juutalaiset pitivät kaksi vuotta vuorta hallussaan roomalaisilta, kunnes roomalaiset valtasivat vuoren rampin avulla vuonna 72. Ylhäällä ei kuitenkaan ollut enää ketään elossa, koska juutalaiset sotilaat perheineen olivat tehneet mieluummin itsemurhan kuin joutuneet orjiksi.

Vuorella myös ymmärsimme, miksi olimme lähteneet matkaan niin aikaisin. Saapuessamme väkeä oli vielä vähän, mutta lähtiessämme vuori alkoi olla jo ruuhkainen turistiryhmien takia.

WP_20161231_020
Huone näköalalla. Masada-vuori.

Matkamme jatkui Ein Gedin luonnonpuistoon, joissa saimme mennä omia aikojamme. Nyt oli jo t-paitakelit! Luonnonpuistossa oli hauskoja ja haastavia polkuja, joissa kipusimme ylös alas pitkin vuoren rinnettä, hyppelimme puron yli kiveltä kivelle ja kuljimme luolassa. Näimme myös hienoja vesiputouksia.

Puistossa olisi pitänyt olla lukuisia eläimiä, mutta näimme vain lintuja ja erittäin söpöjä kalliotamaaneja. Nämä suurta marsua muistuttavat eläimet pystyivät kiipeilemään puissa ja loikkivat maassa nopeasti. Kävelyn jälkeen söimme puistokahvilassa lounaaksi täytetyt patongit. Alla on videoni luonnonpuistosta.

Laskeuduimme sitten bussilla maailman matalimpaan paikkaan kuivalla maalla eli Kuolleellemerelle. Itselläni meni bussissa korvat lukkoon niin saapuessa kuin lähtiessä, ihan kuin lentokoneessa nousun ja laskun aikana!

Kuolleellamerellä saimme oppaaltamme pyyhkeet, vaihdoimme pukuhuoneessa päälle uima-asut – ja ei kun biitsille! Merivesi oli mukavan lämmintä, ja hiekkarannalla oli veden rajassa kauniita läpinäkyviä suolakiviä.

15823573_1139144996206593_7484565648983002201_nKuolleessameressähän on niin paljon suolaa, ettei siinä elä mikään. Meressä ei kuulu uida vaan kellua. Jos vettä joutuu suuhun, niin edessä on kiireinen sairaalareissu, koska jo pari desiä supersuolaista vettä kuivattaa ihmisen kuoliaaksi.

Kuolleessameressä oli tällä kertaa niin kovat aallot, että kelluminen oli yllättävän vaikeaa. Lisäksi rantavesi ylettyy pitkään vain sääriin asti. Mutta oli hauskaa ja virkistävää kellua! Valitettavasti yksi aalto heitti mut rantakallioille niin että sain toiseen pohkeeseeni vertavuotavat haavat enkä päässyt enää uimaan toista kertaa (suolaa haavoihin…).

Kuolleenmeren muta on kuuluisaa, ja etsimmekin hyviä mutapaikkoja rannalta ja meren pohjasta. Levitimme sitten mutaa ihollemme. Eikä Kuolleenmeren muta ole vain legendaa, koska kun mudan oli suihkussa huuhtonut pois, oli iho ihmeen sileä!

Mutaa voi ostaa mukaansa uimarannan myymälästä ja Jerusalemin kaupoista. Hanna ehti käydä uimarannalla vielä hauskalla kameliratsastuksella.

Minä ja Hanna Kuolleellamerellä
Minä ja Hanna Kuolleellamerellä

Bussi palasi Abraham hostellille neljältä iltapäivällä. Kun lähdimme Hannan kanssa illalla ulos, oli hostellimme edessä olevalla Siionin aukiolla menossa hanukka-juhla. Partasuiset rabit nousivat nostokurjella korkeuksiin sytyttämään hanukkakynttilöitä (alla on videoni tapahtumasta).

Menimme uuden vuoden aterialle lähellä sijaitsevaan suosittuun ja erinomaiseen italialaiseen Focaccia-ravintolaan, jota meille oli suositellut hostellin työntekijä. Kun halusimme tilata jälkiruokaa, tarjoilija toi meille tarjottimen päällä kaikki jälkiruuat näytille.

Meille oli hostellissa sanottu, ettei Jerusalemissa ole illalla kaupungin järjestämiä uuden vuoden juhlia, koska juutalaista uutta vuotta Rosh Hashanaa vietettiin jo lokakuussa. Juutalaiset elävät muutenkin meihin nähden tulevaisuudessa, sillä heillä alkoi jo vuosi 5778. Hostellin työntekijät neuvoivat meitä silti menemään Mahane Yehuda -kauppahalliin, jossa olisi illalla uuden vuoden bileet. Täytyy muistaa, että Jerusalemissa asuu muitakin ihmisiä kuin juutalaisia.

Ajattelimme, ettei kauppahallissa ole varmaan vielä ketään kun saavuimme paikalle kymmeneltä. Erehdyimme. Kauppahallin sisällä olevat kapeat käytävät olivat täynnä bilettäviä nuoria. Osa kauppahallin pienistä ruokapaikoista oli auki, samoin baarikojut. Ostimme drinkit ja tungimme istumaan penkeille ja ihmettelemään menoa.

Käytävän joissain kohdissa oli tanssimassa niin paljon porukkaa, että niissä tuli jo klaustrofobinen olo. Tunnelma oli kyllä loistavan riehakas! Olimme tosin niin väsyneitä, että lähdimme hotellille kun vuosi oli vaihtunut. En tiedä, johtuiko uudesta vuodesta vai lauantai-illasta, että Jaffa Road oli täynnä juhlijoita.

kaapelihissi WP_20161231_061 WP_20161231_016 WP_20161231_030 WP_20161231_044 vuoristo ein gedissa WP_20161231_076  WP_20161231_113 suolakivet 15822678_1139144699539956_106424564921807493_n

WP_20161231_145 Uusi vuosi

 9. päivä: muurikävely, Kalliomoskeija, Al-Aqsa, Pyhän haudan kirkko ja Öljymäki 

Suuntasimme vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä uudestaan Jerusalemin vanhaankaupunkiin, nyt Jaffa-portista. Ostimme liput muurille ja nousimme kävelemään 1500-luvulla rakennetun muurin päälle. Muuria pitkin voi kiertää koko vanhankaupungin ja laskeutua alas jonkin porteista kohdalla. Muurilta on hienot maisemat niin Jerusalemiin kuin vanhaankaupunkiin.

Kuljimme Lantaportille asti (hehkeä nimi) ja jäimme seisomaan sinisen Kalliomoskeijan jonoon. Kalliomoskeijan pihalle pääsee tunnin ajaksi tiettyinä kellonaikoina. Ostin portin ulkopuolelta katukauppiaalta tuoreen leipärinkulan, jonka kanssa sain pussillisen mausteita, johon leipää kuului dipata.

Kun portit avattiin, jono liikkui nopeasti turvatarkastuksen läpi. Kultakupolinen Kalliomoskeija on koko Jerusalemin symboli. Kaunis moskeija valmistui vuonna 690. Se kohoaa Temppelivuorella ja sijaitsee paikalla, josta Muhammedin uskotaan nousseen taivaaseen. Kalliomoskeijan vieressä on Jerusalemin suurin moskeija Al-Aqsa. Kumpaankin moskeijaan pääsevät sisälle vain muslimit. Kun tunti oli kulunut, vartijat häätivät meidät pois Temppelivuorelta.

Videoni Kalliomoskeijasta: 

Seuraavaksi oli vuorossa kristittyjen pyhin paikka eli Via Dolorosan päätepiste Pyhän haudan kirkko. Kirkko on valmistunut jo vuonna 326. Se on kasvanut niin kiinni ympärillä oleviin taloihin, ettei sitä voi nähdä mistään suunnalta kokonaan. Heti eteisaulassa makaa maassa suuri kivipaasi, jolle Jeesus laskettiin ristiltä. Seurasimme kuinka ihmiset kumartuivat kiven edessä polvilleen rukoilemaan ja laskivat kivelle ristejä, pyhimysten kuvia ja mitä esineitä halusivatkaan siunata.

Hämärä kirkko on mielenkiintoisempi kuin useat kirkot, sillä siellä on eri kerroksia ja lukuisia huoneita. Kirkossa voi nähdä esimerkiksi Jeesuksen haudan edestä haljenneen kivenlohkareen.

Kirkko on jaettu sisältä roomalaiskatolisen, ortodoksisen, Armenian apostolisen kirkon ja koptilaisen kirkon osiin sekä katolla on Etiopian ortodoksinen kirkko. Jonotimme kirkossa lopuksi Jeesuksen kuolinluolaan, jonne munkki päästi kerralla sisälle vain muutaman ihmisen.

Söimme yhdessä vanhankaupungin basaarin lukuisista falafel-katukeittiöistä, ja suuntasimme sitten vanhankaupungin lähellä olevalle bussiasemalle. Matkasimme bussilla ylös Öljymäelle, joka tunnetaan myös nimellä Oliivivuori. Jäimme bussista pois The Seven Arches hotellin näköalatasanteella. Saavuimme paikalle juuri auringonlaskun aikaan kuvaamaan klassista Jerusalem-postikorttimaisemaa alla levittäytyvästä juutalaisesta hautausmaasta ja kaupungista. Samaan aikaan mineraateista kuului rukouskutsu muslimeille.

Koko rinne on täynnä kristittyjen pyhiä paikkoja, mutta ne olivat menneet jo kiinni siltä päivältä, joten palasimme bussilla hostellille. Menimme myöhemmin illalla syömään hostellin lähelle ihanaan kasvisruokapainotteiseen kirjakauppa-kahvilaan Tmol Shilshom Cafe. Otin tofu-version Israelissa suositusta tomaattipohjaisesta shakshuka-pannusta, oi että.

muuri WP_20170101_006 WP_20170101_009 WP_20170101_011 WP_20170101_017 WP_20170101_043 pyhan haudan kirkko WP_20170101_064 WP_20170101_067 WP_20170101_069

10. päivä, viimeinen päivä: Betlehem, Palestiina

Viimeisenä päivänä menimme ensiksi Jaffa Roadilla sijaitsevalle pääpostitalolle ostamaan kalliita postimerkkejä kortteihimme, koska postimerkkejä ei myydä Israelissa muualla kuin postissa… Tavoitteenamme oli sitten suunnata rajan yli Palestiinaan. Matkasimme kahdella bussilla alle puolen tunnin matkan rajalle. Raja-asemalla kävelimme muiden perässä käytävän läpi, ja tupsahdimmekin portista Palestiinaan.

Vastassa on heti suuri määrä keltaisia takseja ja ärhäköitä kuskeja. Seuraamme liittyi taksimatkan ajaksi suomea puhuva mukava puolalainen mies. Saimme yhdessä tingittyä taksimatkan hinnan noin 20 euroon, vaikka kuski yritti pyytää paljon enemmän. Olin lukenut matkaoppaastani, että hinnan pitäisi olla euroissa noin 10-20.

Betlehem on vartin taksimatkan päässä rajalta. Noin 20 000 asukkaan kaupunki on luonnollisesti tunnetuin siitä, että Jeesus on syntynyt siellä. Asukkaista suurin osa on silti arabeja. Betlehem on soma ja tunnelmallinen sekä arabikulttuurin vahvemman näkyvyyden takia erilainen kuin israelilaiset kaupungit, joten suosittelen käymään siellä Israelin matkan aikana.

Kaupungin sydän on Seimiaukio. Koska joulusta oli vasta vähän aikaa, aukiolla oli vielä suuri joulukuusi ja sen edessä seimikuvaelma. Seimiaukion vierestä löytyy Jeesuksen syntymäkirkko, jonka sisäpihalla on myös hieno seimiasetelma.

Aukion luona on molemmin puolin turisti-infot, joissa molemmissa kävimme. Toisen infon työntekijä auttoi meitä nostamaan automaatista Israelin sekeleitä, koska emme halunneet nostaa dinaareita yhden päivän matkan takia. Aukiolla oli myös paljon uskonnollisia joulutavarakauppoja, joissa myytiin myös hurjia postikortteja sodan kauhuista.

Läheltä löytyy myös pienin ja vaatimattomin koskaan näkemäni Starbucks, jossa mulle valmisti kahvin noin 14-vuotiaan näköinen poika. Kumarruimme sitten matalasta nöyryyden portista Jeesuksen syntymäkirkkoon, jossa kahvin voimin jaksoin pitkän jonon Jeesuksen syntymäluolaan (ei talliin, vaan luolaan!).

WP_20170102_009
Seimiaukio Betlehemissä

Luolassa on ristikon takana Jeesus-nukke ja sitä vastapäätä maassa rautainen tähti kohdalla, jossa Jeesus TARKALLEEN syntyi. Porukkaa vaelsi koskettamaan tätä tähteä ja ottamaan itsestään valokuvan kyykkimässä sen edessä. Luolassa piti kuria munkki, joka jatkuvasti hoputti ihmisiä liikkumaan eteenpäin.

Lounastimme seimiaukiolla olevassa arabialaisessa The Square -ravintolassa, jota meille oli suositeltu turisti-infossa. Valitettavasti listalla ei ollut yhtään kasvisruokaa! Tilasin meze-lautasen, jossa oli kaikenlaista, ja Hanna tilasi kokilta listan ulkopuolelta kasvisannoksen.

Jatkoimme ostoksille arabialaiseen basaariin ja tuliaisherkkuostoksille paikallisiin marketteihin. Ankaran tinkimisen jälkeen ostin itselleni basaarista soman pienen kamelinnahkaisen olkalaukun.

Betlehemin karttaan on merkitty myös kaupungissa olevat pakolaisleirit. Mieleeni pälkähti liian myöhään se, että niissä voi kuulemma vierailla (en tosin tiedä, vaatiiko vierailu ennakkoilmoittautumisen). Pakolaisleiri olisi ollut varmasti rankka kokemus, mutta poliittisesti ja journalistisesti todella kiinnostava.

Palasimme illalla bussilla Jerusalemiin, ja nyt rajalla bussi pysäytettiin ja meidän piti näyttää sotilaille passimme. Kiertelimme Jerusalemissa keskustan putiikeissa. Kävimme syömässä ”viimeisen ateriamme” todella kivassa vegaaniravintolassa nimeltä Village Green.

Seuraavana aamuna matkasimme busseilla Ben Gurionin lentokentälle ja lensimme Kiovan lentoaseman kautta Helsinkiin. Israelista lähtiessä kannattaa sitten varautua tavallista aikaa vievempiin turvatarkastuksiin, joiden takia lentokentälle tulee saapua jo kolme tuntia ennen koneen lähtöä.

WP_20170102_002 WP_20170102_044

 WP_20170102_033 WP_20170102_040 WP_20170102_008 pienempi_seimikuva pienemmat raamatut WP_20170102_013

Jeruselemista jäi vielä näkemättä kiinnostavia kohteita kuten Daavidin kaupunki, Itkumuurin alla olevat käytävät, maailmanluokan museotarjonta, Mamilla-ajanvietealue ja Biblical Zoo -eläintarha (Raamatussa mainitut eläimet 😀 ). Toivottavasti pääsen siis toistekin Pyhään maahan!

Jos haluat kysyä minulta jotain matkustamisesta Israelissa, niin laita vain kommenttia alle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s