Päiväretki Turkuun: paras thaimaalainen ravintola, Priden puistojuhla ja Jacob Hashimoton tuhannet leijat

WP_20170826_029
Myös Wäinö Aaltosen museo liputti sateenkaaren väreissä. Kuva: Elisa Helenius

Suuntasin eilen lauantaiaamuna Onnibussilla Turkuun, sillä minun piti mennä sinne postittamaan Lumooja-lehtiä uusille tilaajille ja niille tilaajille, jotka eivät jostain syystä ole saaneet lehteään. Postitukseen Kirjan talolla menisi vain vähän yli tunti, joten päätin samalla hyödyntää Turun matkaani muutenkin, ja ajoitin sen Turku Priden kanssa samaan aikaan.

Meitä piti lähteä Helsingistä Turku Prideille isompikin kaveriporukka, mutta lopulta se kutistui yhteen henkilöön: minuun. Huomasin kuitenkin Facebookin eventistä, että Prideille on tulossa paljon tuttuja Helsingistä ja Turusta, joten ajattelin varmasti löytäväni seuraa. Sovin myös näkeväni puistojuhlassa turkulaisen kaverini Ainon. Törmäsin kuitenkin jo Onnibussissa helsinkiläisiin kavereihini, Kriitikko salissa -blogin Susannaan ja Leenaan, jotka olivat sattumalta myös matkalla Turku Prideihin.

Tämä oli meidän kaikkien ensimmäinen Turku Pride! Prideihin liittyy yleensä kesäinen ulkona hengailu, mutta nyt sää oli viilentynyt yllättävän nopeasti vain vähän yli kymmeneen plussa-asteeseen. Susanna ja Leena suuntasivatkin Turussa heti ensiksi alennusmyynteihin ostamaan villapaitoja, jotta selviäisivät ulkona olemisesta.

Menimme testaamaan Turun yhdeksi parhaaksi lounaspaikaksi suositellun thaimaalaisen Maneeratin (Käsityöläiskatu 1). Pieni ravintola sijaitsee keskustassa, tosin hieman syrjäisemmällä kadulla. Arkisesta miljööstä huolimatta paikkaa voi vain suitsuttaa, koska palvelu oli superystävällistä ja ruoka taivaallista. Hinnatkin olivat kohtuulliset.

WP_20170826_003
Annokseni Maneeratissa: tofua, kasviksia ja sieniä kastikkeessa. Annos taisi maksaa 14 euroa. Heiluin Turussa vain älypuhelimeni kanssa, joten kuvat on otettu sillä…

Olimme tosin aikataulusta jäljessä, ja missasimme klo 13.30 lähteneen Pride-kulkueen. Edellisen viikon Turun puukotusten takia kulkueen reittiä oli lyhennetty paljon, joten se kulki oikeastaan vain kokoontumispaikalta Vanhalta suurtorilta ylämäkeä Kupittaanpuistoon.

Viileästä ja hieman märästä säästä huolimatta porukkaa oli ihan kiitettävästi istumassa nurmikolla. Puistojuhla oli paljon pienempi kuin Helsingissä, mutta toisaalta suurempi kuin edellisenä lauantaina Porvoo Prideilla, jossa myös Pride-turistina ehdin käydä. Porvoossa marssin kulkueessa läpi vanhankaupungin ja hengasin kavereiden kanssa puistojuhlassa (voit katsoa Porvoo Priden kuviani Instagrammista ElisaHele-tililtäni).

Poliittisten järjestöjen, tavarakauppiaiden ja ruokamyyjien kojuja oli runsaasti. Ohjelmaakin oli paljon, ja itse pidin erityisesti uudehkon kotimaisen tyttöduon R.A.E.:n energisestä keikasta (vaikka näinkin esiintyjistä enimmäkseen vain jalat, koska penkkini ja lavan välissä oli sadekatos) sekä sivusta seuraamistani twerkkaus- ja hulavanne -kouluista. Muutekin oli kivaa: törmäsin puistossa tuttuihin ja nautin siellä kojukahvit.

Amnestyn rannekkeet
Saimme Susannan ja Leenan kanssa Amnestyn kojulta rannekkeet.
Susanna ja mina Turku Prideilla
Susanna ja minä (ei mikään onnistunein otos musta, mutta menköön kun muitakaan kuvia ei ole)
Leena ja Susanna Turussa
Leena ❤ Susanna
WP_20170826_009
Turku Priden infoteltta
WP_20170826_011
Kupittaanpuistossa
WP_20170826_015
Feministisen puolueen piknik Kupittaanpuistossa

WP_20170826_021

21146207_10156505864873222_1334340771_o
Kuva: Susanna Karhapää
21191153_10156505859693222_1359578_o
Kuva: Susanna Karhapää

Puistojuhla jatkui seiskaan asti, mutta itse suuntasin jo puoli viiden maissa kohti Aurajoenrannassa olevaa Wäinö Aaltosen museota (WAM). WAM täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Kävin museossa viimeksi helmikuussa katsomassa Tom of Finlandin piirtäjästä Touko Laaksosesta kertovan näyttelyn.

Nyt taidemuseossa on yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres (9.6.–24.9.2017). Moni kaverini on käynyt kesällä katsomassa näyttelyn, ja hehkuttanut sitä sosiaalisessa mediassa, joten tuntui, että tämä on pakko ehtiä nähdä. Näyttely on saanut suitsutusta myös taidekritiikeissä.

Susanna ja Leena taas suuntasivat Turun taidemuseoon katsomaan Robert Doisneau – Minun Pariisini -valokuvanäyttelyn (9.6.-27.8.2017). Näin kyseisen taidenäyttelyn jo aiemmin kesällä, ja pidin sen nostalgisista ja tunnelmallisista mustavalkoisista valokuvista.

WP_20170826_036
Jacob Hashimoto: Armada

Pidän isoista ja näyttävistä installaatioista, joten Hashimoton teokset kolahtivat heti. Niitä katsoessa syntyy se paljon puhuttu vau-efekti. Leijamaiset teokset ja purjeveneet itsessään ovat yksinkertaisia, mutta kun niitä on yhdessä suuri määrä, teoksista tuleekin monimutkaisia ja kerroksellisia.

Ihastuin taideteosten kirkkaisiin väreihin, leikillisyyteen ja runollisuuteen. Teokset tuntuvat kertovan vapaudesta ja elämänilosta. Punaiset pilkkukuviot tuovat mieleen japanilaisen nykytaiteilijan Yayoi Kusaman teokset.

Bambusta ja riisipaperista tehdyt leijateokset ovat keveitä, mutta kuitenkin kooltaan massiivisia. Ei ollut teosten ja taiteilijan nimen perusteella yllättävää kuulla, että Hashimoton (s. 1973, Colorado) sukujuuret ovat Japanissa.

Tässä vähän kuviani näyttelystä:

WP_20170826_038
Never Comes Tomorrow, 2015
WP_20170826_053
Never Comes Tomorrow, 2015
WP_20170826_045
Gas Giant / Jättiläisplaneetta, 2014
WP_20170826_041
Gas Giant / Jättiläisplaneetta, 2014

”Hashimoton teokset rakentuvat pääasiassa yksinkertaisista leijamaisista elementeistä, joita taiteilija toistaa ja varioi eri tavoin. Lopputuloksena muodostuu rytmikkäitä kokonaisuuksia, joissa voi nähdä myös maisemallisia viittauksia. Taiteilijaa kiinnostavatkin maalauksen ja veistoksen, rakennetun ja luonnollisen, abstraktin ja maisemallisten elementtien väliset rajapinnat.”

Lainaus on Wäinö Aaltosen museon kotisivuilta

Museon jälkeen yritin vielä ehtiä johonkin kahvilaan, mutta Cafe Art olikin juuri mennyt kuudelta kiinni ja aika hupeni muutenkin. Nappasin sitten vain falafel-pitan mukaani ja söin sen puistonpenkillä (sotkien takkini ja penkin tehokkaasti) ennen kuin nousin Onnibussiin. Jokirantaan oli katettu pitkät pöydät valkoisilla pöytäliinoilla Illallinen taivaan alla -tapahtumaa varten, mikä näytti hienolta.

Päivän teemaan sopi hyvin se, että näin kotimalla bussin ikkunasta upean sateenkaaren. Kiitos, Turku!

WP_20170826_027

WP_20170826_057

Kävin WAM:ssa pressilipulla.

Kuvat ja videot: Elisa Helenius

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s