Ahvenanmaalaisen naisen asemasta 1800-luvulla kertova Myrskyluodon Maija on poikkeuksellisesti täysin kotimainen musikaali

myma6
Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Kolme kulttuuribloggaajaa kävi yhdessä katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin musikaalin Myrskyluodon Maija.

Pidittekö esityksestä vai ette, ja miksi?

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Myrskyluodon Maija on nimi ja käsite, jonka varmaan kaikki suomalaiset tuntevat, mutta harvempi kuitenkaan enää tietää, mitä tarinassa lopulta tapahtuu. Yleisöstä enemmistö vaikutti olevan eläkeikäisiä, ja tuntuikin että toteutukseltaan perinteinen esitys oli suunnattu ennen kaikkea vanhemmalle väelle, vaikka esitys kertookin nuoren naisen kasvutarinan.

Myrskyluodon Maija on tehty suuren teatterin ammattitaidolla. Esityksen seurassa viihtyy ja aika liitää nopeasti.

Kokemus jää hieman vaisuksi. Syyt ovat osittain henkilökohtaiseen makuuni liittyviä. Kuten totesin esityksen jälkeen: glitter ja yksisarviset jäivät nyt puuttumaan. Selviytymistarinat eivät yleensä ole suosikkejani, koska niissä meno on niin ankaraa, että itse eläminen unohtuu. Maija Mickelintytär saa solkenaan itkeä ja näyttää kärsivältä.

Eija / Lady Dandy -blogi: Itse taas pidän selviytymistarinoista (ovathan ne arkipäivää monelle nykyäänkin), mutta koen, että jokin tämän tarinan toteutuksessa jätti itse tarinan syvemmät tasot itselleni etäisiksi. Osittain se liittyy Myrskyluodon Maijan perinteisyyteen ja tunteeseen siitä, että olen jo nähnyt niin monta vastaavanlaista kertomusta.

Tarinan dramatisointi oli myös minulle liian kiihkeästi rytmitetty ja lavalla tapahtui suurimman osan ajasta niin paljon, että kokonaisuuden seuraaminen tuntui välillä haastavalta. Ehkä toteutus olisi kaivannut lisää hiljaisuutta ja tilaa, niin lavalle fyysisesti kuin Maijan elämän dramaattisten tapahtumien välille.

Elisa: Esitys voisi myös olla yllätyksellisempi ja rohkeampi. Tämä on usein ongelma kalliiden suurproduktioiden kohdalla, että kaikki on laadukasta ja esitys rullaa eteenpäin, mutta syvempi yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja revittelevyys loistavat poissaolollaan. Pelataan liikaa varman päälle, mikä ei sitten lopulta olekaan onnistumisen tae.

Pisteitä ropisee naispuolisesta päähenkilöstä, jonka hahmo on naisen kirjoittama. Teatterissa kun kerrotaan yhä enemmän miesten kuin naisten tarinoita.

Kokonaisvaltaisena elämyksenä vastaremontoitu Helsingin Kaupunginteatteri on toki upea ja nostattava.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Esityksen jälkeen oli hieman kaksijakoiset tunnelmat, mutta olen kuitenkin iloinen, että näin Myrskyluodon Maijan. Mielestäni esitys oli ihan hyvä, mutta olen samaa mieltä Elisan kanssa siitä, että se oli ehkä vähän tylsästi tai turvallisesti toteutettu.

Uskon, että jos olisin tuntenut tarinan ennestään, olisin myös voinut päästä siihen paremmin mukaan. Lähes kolmituntinen esitys meni kuitenkin todella nopeasti, eikä sen pitkää kestoa oikeastaan huomannut.

Eija: Myönnän, että etsin väliajalla hädissäni tarinan synopsista netistä. Olen Tuiren kanssa samaa mieltä siitä, että jos tarina on jäänyt vieraammaksi, kannattaa siihen tutustua etukäteen. Jotenkin uskon ja myös toivon yleisössäkin suuresti edustettujen senioreiden nauttineen näytelmästä kaikkein eniten. Heille tarina on varmasti tärkeä ja läheinen!

Kuva © Tapio Vanhatalo
Kuva © Tapio Vanhatalo

Toimiiko esitys omassa genressään eli musikaalina ja kenties tragediana?

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Rakastan musikaaleja, ja Myrskyluodon Maijassa soi Lasse Mårtensonin säveltämä tunteikas ja komea musiikki, joka sai pari kertaa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni. Surumielinen musiikki tukee hyvin tarinaa. Kapellimestarit ovat vielä nykyään yleensä miehiä, joten oli hienoa nähdä kapellimestari Eeva Kontu ohjaamassa muusikoita ja laulajia, vaikka soittajat olikin piilotettu lavan alle.

Tragediaan on kyllä aineksia, koska mikäänhän ei ole niin hirveää kuin oman lapsen ja puolison kuolemat. Tarinassa tosin kuoli turhan paljon muitakin hahmoja Maijan ympäriltä, mikä jo vähän söi tragedian tehovoimaa.

Eija / Lady Dandy -blogi: Olen samaa mieltä kanssasi Elisa, ja tämän vuoksi toteutus olisikin kaivannut enemmän syvyyttä. Maija koki ja kärsi paljon, mutta hänen sisäisen elämänsä kuvaaminen jäi aika pinnalliseksi ja hätäiseksi. Ehkä jonkinlainen sensitiivinen modernisointi olisi voinut tuoda tarinaan lisää sävyjä.

Elisa: Kyllä! Synkän aiheen pelastaa liialliselta raskaudelta se, että Myrskyluodon Maija on samalla kertomus yhden naisen sitkeydestä ja pelastumisesta epätoivosta takaisin elämään. Tarinassa on myös paljon toivoa, ja tietysti rakkautta. Huomasin monen kyllä katsomossa pyyhkivän silmäkulmiaan, joten musikaali onnistui herättämään toivottuja tunteita. Itselläni tosin kyynelkanavat pysyivät kuivina.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: En ole yleisesti niin musikaalien ystävä, mutta tämä oli toimiva. Musiikki oli tunteikasta ja minulle erityisesti tuo “teemamusiikki” oli koskettava, sillä se toi mieleeni parhaan ystäväni häät, joissa soitettiin kyseinen kappale.

Eija: Myrskyluodon Maijan musiikki oli kyllä kaunista ja tunnelmallista! Säröä tai rosoa olisin niin toteutukseen kuin lauluihinkin tosin kaivannut, etenkin kun laulujen sanoitukset ovat Maija Vilkkumaan käsialaa. Näyttelijät tekivät kyllä varmaa ja laadukasta työtä.

Kuvassa Tiina Peltonen, Anna-Maija Jalkanen, Heidi Naakka, Laura Alajääski, Leenamari Unho ja Matti Rasila – Kuva © Tapio Vanhatalo
Kuvassa Tiina Peltonen, Anna-Maija Jalkanen, Heidi Naakka, Laura Alajääski, Leenamari Unho ja Matti Rasila – Kuva © Tapio Vanhatalo

Mitä mieltä olette juonesta ja tarinasta?

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Lähdin esitykseen täysin “puhtaalta pöydältä”, tietämättä mitään päähenkilön nimeä lukuun ottamatta tarinasta tai juonesta. Tällainen täydellinen tietämättömyys oli mukavaa vaihtelua. Tosin esityksen aikana en aina pysynyt täysin perässä juonesta. Juoni oli koskettava, mutta olisin toivonut, että  huomio olisi vielä enemmän keskitetty Maijaan.

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: En myöskään ole lukenut Anni Blomqvistin romaanisarjaa enkä nähnyt siihen perustuvaa tv-sarjaa vuodelta 1976. Kuitenkin olin etukäteen lukenut kirjasarjasta netistä, joten juoni oli pääpiirteissään itselleni tuttu.

Kohtauksissa tosiaan mennään nopeasti eteenpäin, joten katsojan pitää osata itsekin päätellä tapahtuneita ja keitä henkilöhahmot ovat. Tietty hätäily on usein ongelma kun kirjasarjasta sovitetaan muutaman tunnin pituinen esitys. Tosin koin, että dramaturgia tuki siirtymiä enkä pudonnut kärryiltä.

Ihmettelin, mikä sota näytelmän aikana oli käynnissä, kunnes luin myöhemmin käsiohjelmasta, että kyseessä oli Krimin sota. “Ja se Oolannin sota oli kauhia…”  

Tarinassa mielenkiintoisinta on miljöö, 1800-luvun Ahvenanmaa, jota harvoin kuvataan esityksissä. Esimerkiksi ahvenanmaalaiset hääperinteet kuvataan musikaalissa hienosti. Lisäksi toki 1850-luvun sotakuvaus on harvoin nähtyä.

Erityisen kiinnostavaa on myös tuon ajan naisen aseman kuvaus, kuten naisen epäpuhtaus synnytyksen jälkeen, mikä vaatii “kirkottamista”, ja järjestetyt avioliitot. Jännittävä yksityiskohta on se, että kerrankin järjestetty avioliitto, joka aluksi kauhistuttaa hyvin nuorta päähenkilöä Maijaa, kasvaa suureksi rakkaustarinaksi. Ja musikaalin tarina perustuu vielä tositapahtumiin!

Feminismiä olisi tosin voinut olla vielä runsaammin, ja päähenkilö oli ainakin omaan makuuni liian nössö. Toisaalta Maija kuvataan myös lujana ja sitkeänä  naisena, joka ei ole voinut valita vaikeita olosuhteita, joissa joutuu elämään. Maijan hahmo jää silti etäiseksi ja jotenkin persoonattomaksi.

Eija / Lady Dandy -blogi: Itsekin olisin toivonut toteutukseen enemmän feminististä tietoisuutta ja yhteiskunnallista kontekstia, sillä niihin molempiin oli näkemäni perusteella varsin hedelmälliset ja mielenkiintoiset lähtökohdat. Toisaalta en tunne alkuperäistekstiä ja uskon, ettei dramaturgi Seppo Parkkinen välttämättä halunnut lähteä “politisoimaan” sitä liikaa.

Tarina on kyllä mielenkiintoinen mutta toteutus olisi toiminut ehkä paremmin, jos fokus olisi ollut selkeästi esimerkiksi juuri Maijassa. Nyt alkuperäistekstiä oli käsitelty niin monesta näkökulmasta ja lähtökohdasta, ettei mihinkään ehditty syvenemään kunnolla.

Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Toimiiko toteutus?

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Ihmettelin hieman haltijoista koostuvaa tanssiryhmää, kunnes luin käsiohjelmasta, että he kuvastivat lukutaidottoman Maijan näkyjä ja aavistuksia. Tarina tuo esiin 1800-luvulla eläneiden ihmisten taikauskoa, sekä hartaan kristinuskon ja pakanallisten uskomusten sopuisaa rinnakkaiseloa. Tätä olisi tosin voinut tuoda vielä selkeämmin esiin. Taitava ja leikkisä tanssiryhmä tuo toteutukseen kaivattua huumoria ja fantasiaelementtejä.

Ehkä tanssikohtaukset olisivat voineet olla vielä näyttävämpiä, ja tähän tarinaan olisi sopinut modernin tanssin lisäksi baletti ja suuret ryhmätanssikohtaukset, vaikka kansantanssit.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Siirtymät olivat välillä aika nopeita, ja kohtausten välissä saattoi mennä moniakin vuosia ilman, että sitä erityisemmin huomioitiin. Itsekin pohdin “henkiolentoja”, mutta kiva kuulla käsiohjelmasta niihin liittyvästä lisätiedoista. Pidin hurjasti lapsinäyttelijöistä, erityisesti niistä nuorimmista!

Eija / Lady Dandy -blogi: Tanssijat olivat hienoja! Joihinkin kohtauksiin he sopivat loistavasti, osasta heidät olisi voinut jättää pois, sillä ainakin itselleni jäi vaikutelma, että vähempi toiminta lavalla olisi tukenut kohtausten usein jo lähtökohtaisesti voimakasta tunnelatausta paremmin.

Elisa: Lapsikuoro ja lapsinäyttelijät ovat ihania! Ihmeen itsevarmoja ja ammattimaisia esiintyjiä.

Maija Vilkkumaa on osannut hyvin sanoittaa Mårtensonin jo ikivihreät sävelet. Pääosan esittäjällä Laura Alajääskillä on kuulaan kaunis ääni.

Kuvassa: Leenamari Unho, Eero Saarinen, Aaro Wichmann, Kari Mattila, Tiina Peltonen, Anna-Maija Jalkanen, Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo
Kuvassa: Leenamari Unho, Eero Saarinen, Aaro Wichmann, Kari Mattila, Tiina Peltonen, Anna-Maija Jalkanen, Laura Alajääski – Kuva © Tapio VanhataloKuvassa: Leenamari Unho, Eero Saarinen, Aaro Wichmann, Kari Mattila, Tiina Peltonen, Anna-Maija Jalkanen, Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Mitä mieltä olette lavasteista ja puvuista?

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Pidin esityksen puvuista ja erityisesti Maijan kauniisti kirjailluista hääpuvusta. Lavasteet olivat hieman yksinkertaiset, mutta useimmiten toimivat. Parhaiten mieleeni jäivät erikokoiset männyt ja lattiaan piirtynyt meri.

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Epookkipuvut ovat viimeisen päälle tehtyjä. Ahvenanmaalla asuneiden elämää hallitsee meri, joka on tuotu hyvin esiin näytelmän sinisessä värimaailmassa. Lavastukset ovat vaikuttavia, ennen kaikkea hirsimökit, purjevene ja kajuutta. Osa viitteellisimmistä ja vaatimattomimmista lavastusratkaisuista ihmetytti, ennen kaikkea repaleiset kangaspilvet ja lokkeja esittävät kangasrievut.

Eija / Lady Dandy -blogi: Pidin lavastuksesta paljon, mutta pilvet näyttivät tosiaan hämmentävän kotikutoisilta. Taivaaseen ja pilviin olisi kannattanut mielestäni panostaa lavastusteknisesti enemmän, sillä ne olisivat voineet luoda toteutukseen voimakkaampaa tunnelmaa. No, nuo pilvet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka pienikin (tässä kohtaa tosin aika suuri) lavastuksellinen elementti saattaa häiritä katsojaa hyvin paljon.

Kuva © Tapio Vanhatalo
Kuva © Tapio Vanhatalo

Mitä mieltä olette esityksen sanomasta ja mikä se mielestänne on?

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Myrskyluodon Maija kuvaa entisajan ihmisiä elämässä luonnon armoilla. Heille elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua ja kovaa työtä. Luonto on armoton, ja kuolema vaanii aina männynkäppyrän takana.

Lisäksi naiset olivat isien ja aviomiesten holhouksen alaisia. Naisten paikka oli lasten ja kotieläinten kanssa kotona, missä työtä riitti myös pelloilla ja välillä miesten apuna kalassa. Lisäksi naisten vaivana olivat jatkuvat raskaudet ja vaaralliset synnytykset, mitä olisi voinut näytelmässä korostaa vielä enemmän.

Musikaali kuvaa näissä olosuhteissa pärjäävää Maijaa, joka kasvaa ujosta ja lapsekkaasta tytöstä itsenäiseksi ja taitavaksi naiseksi. Klassinen kasvukertomus siis, mutta hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Kuulemma romaanisarjan kansainvälisen suosion syyksi veikataan sen kuvaamaa elämäniloa. Tätä elämäniloa olisin kaivannut musikaaliin enemmän, vaikka siinä toki nähdään joitakin riehakkaan iloisia kohtauksia, kuten Maijan häät, perinteiset juhannusjuhlat ja lasten lukemaan oppiminen. Yleistunnelma on silti jotenkin vaisu.

Eija / Lady Dandy -blogi: Olen samaa mieltä yleistunnelman vaisuudesta. Katsoja turtuu herkästi pimeyteen ja synkkyyteen eivätkä dramaattisetkaan tapahtumat välttämättä kosketa, jos kontrastina ei välillä ole kirkkautta ja elämäniloa. En tarkoita, että iloa ja auvoa täytyisi keinotekoisesti luoda lähtökohtaisesti hyvin rankkaa elämää kuvaavaan tarinaan, mutta jos ja kun sitä alkuperäistekstissä on, kannattaisi sitä näyttämösovituksessa tuoda ehkä korosteisestikin esiin.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Myrskyluodon Maijassa keskeisenä teemana on naisen asema ja elämä 1800-luvun Suomessa. Olen myös samaa mieltä edellisten kanssa. Musikaalissa oli periaatteessa hyvin saatu kuvattua Maijan elämää, jota rytmittivät kotityöt, lasten kasvatus, sekä synnyttäminen, mutta olisin tosiaan toivonut vielä vähän enemmän otetta Maijasta.

Muuta?

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari-blogi: Suomessa ja Helsingin kaupunginteatterissa tehdään paljon musikaaleja, mutta musikaalit ovat yleensä tuontitavaraa. Tämä on vasta toinen kerta, kun Helsingin kaupunginteatterin 50-vuotisen historian aikana siellä tehdään kotimainen musikaali, sillä ymmärtääkseni niihin liittyvät taloudelliset riskit ja työmäärät ovat niin suuria. Toki tässä pelataan varman päälle siinä mielessä, että musikaali perustuu rakastettuun kirja- ja tv-sarjaan. Myrskyluodon Maija on silti harvinainen kantaesitys. Jo tämä tieto yksin riittää syyksi mennä katsomaan Myrskyluodon Maija!

Eija / Lady Dandy -blogi: Kritiikistäni huolimatta suosittelen Myrskyluodon Maijaa kyllä jokaiselle siitä kiinnostuneelle! Tällaista perinteisempääkin teatteria tarvitaan nykyaikana, sillä meitä potentiaalisia katsojia on niin valtavan monenlaisia. Herkästi unohdan sen itse viihtyessäni kokeellisempien ja marginaalisempien näytelmien parissa.

Tuire Arjava / Kulttuurielämää Helsingissä -blogi: Kaiken kaikkiaan oli kiva nähdä tämä suurta huomiota saavuttanut musikaali, jo ihan yleissivistyksen vuoksi. Minun pitäisi käydä enemmän katsomassa kotimaisia esityksiä. Suosittelisin musikaalia erityisesti niille, jotka tietävät Myrskyluodon Maijan entuudestaan.

Näimme esityksen pressilipuilla lauantaina 9.9.2017. 

Myrskyluodon Maija HKT:n verkkosivuilla

Ensi-ilta oli 24.8.2017. Viimeinen näytös on 30.12.2017.

SUURI NÄYTTÄMÖ – Eläintarhantie 5
Kesto: noin 2 t 50 min (sisältää väliajan)

One comment

  1. Kiva lukea arvionne suurmusikaalista! Dialogipostaukset ovat ylipäätään antoisia. Tämä arvio vähän kyllä varmisti sen, etten ehkä ole Myrskyluodon Maijan ydinyleisöä. Toki olen seurannut musikaalin valmistumista teatterin some-kanavissa kiinnostuneena, ja pidän Maijaa ehdottomasti yhtenä syksyn ”pakollisista” kulttuuririennoista. Silti taidan varmaan keskittyä muihin Kaupunginteatterin esityksiin, jotka kiinnostavat minua lähtökohtaisesti enemmän. Hmm. Toisaalta olen kyllä aina nauttinut suurmusikaaleista ihan vain jo niiden näyttävyyden ansiosta, ja kotimaisuus tuo ehdottomasti lisäpisteitä. Ristiriitaista.

    Siitä olen samaa mieltä, että perinteisellekin teatterille ehdottomasti on tilausta. Osa yleisöstä pitää vain siitä, ja uusille katsojille perinteiset näytelmät tarjoavat sujuvan keinon tutustua teatteriin ylipäätään.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s