Pöffäilyn ilot — ja arviossa kolme ensimmäistä elokuvaa PÖFF-festivaaleilta Tallinnasta 🐺

Leikin sutta Nordic Hotel Forum -hotellimme sisääntuloaulassa.
Leikin sutta hotellimme Nordic Hotel Forumin sisääntuloaulassa, jossa oli myös PÖFFin infopiste ja festivaalibaari.

Sain ilokseni bloggaajakutsun katsomaan elokuvia PÖFF-festivaaleille Tallinnaan. PÖFF eli Pimedate Ööde Filmifestival / Tallinn Black Nights Film Festival kestää kokonaiset 17 päivää, joista itse nautin kolmesta viimeisestä päivästä viime viikon perjantaista sunnuntaihin. Marraskuun hämäriin ja koleisiin päiviin täydellisesti sopiva festivaali järjestettiin nyt jo 21. kerran. Ystäväni Eija eli Lady Dandy -kulttuuriblogin pitäjä saapui paikalle lauantai-iltana, joten katsoin pari ensimmäistä elokuvaa itsekseni.

PÖFF:in kansainvälinen ja runsas elokuva- ja tapahtumatarjonta muistuttaa kotoisia isoja elokuvafestivaalejamme kuten Espoo Ciné ja Rakkautta & Anarkiaa. Pieni osa PÖFFin elokuvista on samoja kuin suomalaisilla elokuvafestivaaleilla, mutta se on vain hyvä, koska kaikkia haluamiaan elokuvia ei koskaan ehdi näkemään yksillä festareilla.

Festivaaleilla rapakon takana käyminen ei vaadi viron kielen taitoa, koska kaikissa elokuvissa on joko englannin kielinen tekstitys tai ne ovat alunperin englanninkielisiä. Olen ennenkin käynyt Tallinnan matkoillani elokuvateattereissa, mutta nyt tuli tutustuttua pariin itselleni uuteenkin leffateatteriin, mikä aina lämmittää kaltaiseni elokuvafriikin mieltä.

Tässä on kuusi elokuvalippua seitsemästä näkemästäni elokuvasta.
kuusi lippua seitsemästä näkemästäni elokuvasta

Kuulin festivaalien työryhmän jäseneltä, että jostain syystä Suomesta ei tule toimittajia PÖFF:iin, vaikka muualta Euroopasta ja jopa Yhdysvalloista saapuu toimittajia. Koska olen käynyt runsaasti eri elokuvafestivaaleilla Suomessa (ja tänä vuonna myös Saksassa Berlinalessa), niin mieleeni tuli listata ylös muutama huomaamani ero Tallinnan ja Suomen elokuvafestivaalien välillä. Monista näistä seikoista voisi ottaa oppia myös kotimaisilla elokuvafestivaaleilla. Suomalaisilla elokuvafestivaaleilla taas asioista tiedottaminen toimii paremmin kuin PÖFFissä.

PÖFF:in oheistuotemyymälä Solaris-kauppakeskuksessa.
PÖFF:in oheistuotemyymälä Solaris-kauppakeskuksessa.
Ja mikäköhän eläin on festivaalien tunnuksessa?
Ja mikäköhän eläin on festivaalien tunnuksessa? 🤔
  • PÖFF kestää pidempään kuin suomalaiset elokuvafestivaalit. Pidempi ajanjakso on hyvä asia, koska useampi ihminen ehtii käydä festivaalilla.
  • PÖFFissä on runsaasti suomalaisia elokuvia, mutta suomalaisilla elokuvafestivaaleilla on harvemmin virolaisia elokuvia.
  • PÖFFin elokuvalipulla saa festivaalin aikana viihtyisästä Reval Cafe -kahvilaketjusta kahvin eurolla.
  • Pressipassilla elokuvaliput voi lunastaa jo kolmea päivää aiemmin, Suomessa vasta samana aamuna.
  • PÖFFin ohjelmassa lukee aina myös elokuvan loppumisaika, joten sitä ei tarvitse laskeskella itse kun laatii päivän aikatauluaan. Tosin lähes järjestään elokuvat alkoivat yleisöruuhkan takia hieman myöhässä ja loppuivatkin siten myöhässä.
  • PÖFFin pressipassilla saa tarjouksia useista yhteistyöravintoloista, -baareista ja -kahviloista sekä saa valmiiksi ladatun matkakortin julkisiin kulkuvälineisiin (emme tosin tarvinneet lopulta julkisia koko aikana, koska keskustan hotellistamme oli lyhyt kävelymatka elokuvateattereihin ja vanhaankaupunkiin).
  • PÖFFissa liput on paikkamerkitty toisin kuin kotimaisilla elokuvafestivaaleilla, joissa ensiksi leffateatterissa paikalle saapuvat nappaavat parhaat istumapaikat.
  • PÖFFillä on myynnissä uskomaton määrä oheistuotteita alkaen alushousuista sukkiin ja heijastimista viinipulloihin. Suomalaisilla elokuvafestivaaleilla oheistuotteina ovat vain kangaskassi ja t-paita. Tosin PÖFF antoi pressipassilaisille lahjaksi ”vain” kangaskassit.
  • Miinusta siitä, että PÖFFissä oli elokuvien nimet merkitty elokuvalipuissa vain viroksi.
  • Lisäksi elokuvasaleissa oli automaattisesti varattu useampi viimeinen penkkirivi elokuvaväelle. Usein nämä penkkirivit jäivät tyhjäksi – ja moni halukas lipunostaja jäi nuolemaan näppejään. Tosin esimerkiksi Happy End -elokuvan aikaan lauantai-iltana kaikki leffaväelle varatut penkit Apollo Solar Kinon isoimmassa salissa jäivät tyhjiksi siksi, että samaan aikaan oli menossa PÖFFin palkintogaaala. Me sitten vain aina luikimme istumaan näille paremmille istumapaikoille, jos olimme saaneet huonot reunapaikat. Pressipassilaisilla oli myös sinänsä hyvä tilanne, että vaikka elokuva olisi loppuunmyyty, niin kannatti mennä salin eteen kytikselle, koska yleensä aina kaikki pääsivät ilman lippuakin katsomaan elokuvan näiden tyhjiksi jäävien penkkirivien takia.

shapecover.0

The Shape of Water

USA 2017

Perjantai-iltana kävin katsomassa vain viikkoa aiemmin Night Visions -kauhuelokuvafestivaaleilla missaamani Guillermo del Toron uuden fantasiaelokuvan The Shape of Water. Uutuudessa on samanlaista synkkää magiaa kuin del Toron hittielokuvassa Pan’s Labyrinth (2006). Tosin The Shape of Water on yllättävän romanttinen, ja hirviö onkin tällä kertaa hyvis eli ei niin kovin pelottava. Todellisia hirviöitä tässä elokuvassa ovat miehet, jotka kiusaavat vesihirviötä ja työpaikan hierarkiassa heitä alempana olevia ihmisiä.

Mukavaa, että elokuva antaa pääroolin marginaalissa elävälle hahmolle eli mykälle siivoojalle, jota esittää viittomakielen hyvin sisäistänyt brittiläinen Sally Hawkins. Sympaattinen kaimani Elisa elää kylmän sodan aikaan 1960-luvulla eristäytynyttä elämää ainoina ystävinään musta siivooja (Octavia Spencer) ja vanhempi taiteilijahomomies (Richard Jenkins). Elisan elämä muuttuu, kun hän yhtenä päivänä työpaikallaan valtion laboratoriossa kohtaa vangitun vesihirviön.

Elokuvan visuaalisuus kumartaa kulta-ajan Hollywoodin suuntaan, ja onkin nostalgisen ihana ja värikylläinen. Hirviö on myös toteutettu upeasti. Erilaisuuden hyväksymistä ja ennakkoluuloja käsittelevä The Shape of Water on kuin kiehtova sekoitus Kaunotarta ja hirviötä, Amélieta ja Frankensteinin hirviötä.

Elokuvassa on joitakin raakoja kohtauksia, ja esimerkiksi vieressäni istuneelle virolaiselle nuorelle naiselle ne olivat liikaa ja hän poistui salista kesken kaiken niin että istuin vain heilahti. Itse en olisi voinut poistua, koska halusin ehdottomasti tietää, miten tämä tarina päättyy!

2_Khafegi_ Ahmadreza Shojaei (32)_1280x720px

Asphyxia (Khafegi)

Iran 2017

Kuinka usein sitä tuleekaan elokuvissa kuultua persiaa? Kansainvälisen ensi-iltansa PÖFFissä saanut iranilainen Asphyxia on muutenkin poikkeus elokuvafestivaaleilla, koska se on mustavalkoinen, hitchcockmainen trilleri. Elokuvan jälkeen salissa haastateltiin miespääosan esittäjää Navid Mohammadzadehia (hurmaava 31-vuotias muslimihipsteri), joka kertoi, että yleensä Iranista tulee kansainväliseen levitykseen vain maan levottomia olosuhteita käsitteleviä draamoja.

Asphyxia (Tukehtuminen) on ihan kelpo elokuva, vaikkei varmaan jää mieleen kovinkaan pitkäksi aikaa. Elokuva käsittelee rakkauden ja intohimon pimeitä puolia sekä naisten ja miesten välisiä voimasuhteita hartaan islaminuskoisessa maassa. Toisin kuin länsimaisissa elokuvissa, iranilaisessa elokuvassa kohtalokkaat naiset pukeutuvat kaapuihin eikä eroottisuutta voi näyttää suoraan. Ei ihme, että elokuvassa on päädytty jo aiemmin mainitsemaani hitchcockmaiseen 50-luvun hillittyyn tyyliin. Itseäni ärsytti elokuvassa se, että naishahmot puhuivat keskenään pelkästään miehistä.

Masoud vie vaimonsa Nassimin mielisairaalaan, koska vaimo on yrittänyt itsemurhaa. Nuori vaimo sanoo julman miehensä ajavan häntä itsemurhaan, jotta perisi hänen edesmenneen isänsä suuren omaisuuden. Mies taas sanoo rakastavansa vaimoaan, joka on myös hänen serkkunsa, että vaimo pelkää avioeroa, koska on pettänyt miestään tämän ystävän kanssa. Vaimo mennettäisi avioeron tullen omaisuutensa ja asemansa yhteisössä. Molempien uskottuna on kuvankaunis, ikisinkkuna pidetty mielisairaanhoitaja, joka alkaa rakastua komeaan Masoudiin. Elokuva onnistuu säilyttämään arvoituksensa loppuhuipentumaan asti.

maxresdefault

Happy End

Ranska, Itävalta, Saksa 2017

Halusin nähdä tämän elokuvan ennen kaikkea siksi, että sen on ohjannut itävaltalainen Michael Haneke. En ole nähnyt runsaasti palkittua Rakkautta (2012), mutta olen pitänyt paljon esimerkiksi Pianonopettajasta (2001). Toinen syy nähdä elokuva on karismaattinen ranskalaisnäyttelijä Isabelle Huppert (Elle, Tämän jälkeen, Rakkaus, Pianonopettaja).

Happy End oli kuitenkin valitettavasti hieman pettymys, koska elokuva oli niin alakuloinen ja sekava. Olen kuitenkin iloinen, että näin sen, koska elokuvalla on hetkensä. Osin sekavuuden syynä oli myös se, että meillä kesti alussa kauan tajuta, että englannin kielinen tekstitys juoksi eri paikassa kuin viron- ja venäjänkieliset tekstitykset, heh. Lisäksi elokuvassa käydään keskusteluja ranskankielellä sähköposteissa ja älypuhelimen viesteissä, mikä on hauskan moderni tehokeino, mutta näitä tekstejä ei oltu käännetty englanniksi… Onneksi Eija tulkkasi mulle joitain kohtia.

Ironisesti nimetty elokuva käsittelee perhesuhteiden synkkiä puolia. Ranskalainen suku on varakas ja sivistynyt, mutta tunne-elämältään sekaisin. Saman katon alla asuvat perheyritystä pyörittävä Anne (Huppert), hänen itsemurhaa hautova vanha isänsä ja uusiin naimisiin mennyt poika, joka ottaa hoteisiinsa etäiseksi jääneen 12-vuotiaan tyttärensä edellisestä liitosta, koska ex-vaimo on joutunut sairaalaan. Pojalla on vauva viehättävän vaimonsa kanssa, mutta se ei estä häntä käymästä vieraissa. Annelle aiheuttaa huolia myös hänen toinen poikansa, joka on pahoissa veloissa. Taloutta pyörittävät kaksi marokkolaista palvelijaa.

Elokuvalippu festivaaleilla maksaa kahdeksan euroa per näytös. Pääsin katsomaan elokuvat maksutta pressipassilla. 

Linkki PÖFF:in verkkosivuille

Seuraavassa bloggauksessa arvioin neljä muuta elokuvaa PÖFFistä!

2 comments

  1. […] Eilisessä postauksessa arvioin kolme ensimmäistä PÖFFissä (Tallinn Black Nights Film Festival) viime viikonloppuna näkemääni elokuvaa, ja nyt on vuorossa loput neljä elokuvaa. Osa elokuvista onkin jo nähty myös kotimaisilla elokuvafestivaaleilla, ja osa taas saattaa olla tulossa myöhemmin elokuvalevitykseen Suomessa. […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s