Lisää leffoja, jah aitäh! Axolotl Overkill, Beyond Words, Jane ja The Battle of the Sexes Tallinnan elokuvafestivaaleilla

Elokuvakriitikot palveluksessanne, olkaa hyvä! Minä ja Lady Dandy -blogin Eija poseeraamme Kino Sõprusin leffasalissa ennen Jane-dokumentin alkua.
Elokuvakriitikot palveluksessanne, olkaa hyvä! Minä ja ystäväni, Lady Dandy -blogin Eija poseeraamme Kino Sõprusin leffasalissa ennen Jane-dokumentin alkua.

Eilisessä postauksessa arvioin kolme ensimmäistä PÖFFissä (Pimedate Ööde FilmifestivalTallinn Black Nights Film Festival) viime viikonloppuna näkemääni elokuvaa, ja nyt on vuorossa loput neljä elokuvaa. Axolotl Overkill on ollut levityksessä myös kotimaisilla elokuvafestivaaleilla, ja jokin näistä elokuvista saattaa olla tulossa myöhemmin elokuvalevitykseen Suomessa.

Otsikossa oleva ”jah aitäh” on viroa ja tarkoittaa ”kyllä kiitos”.

axolotl_overkill-review

Axolotl Overkill

Saksa 2017

Lauantain kolmas näkemäni elokuva, Axolotl Overkill, räjäytti potin! Tämän päivän Berliiniin sijoittuva energinen elokuva on yhtä aikaa nihilistinen ja surullinen, kuuma ja ihmeellinen. Elokuvan erikoinen nimi tulee aksolotlista, joka on äärimmäisen uhanalainen meksikolainen salamanterieläinlaji (ja näkyy kuvassa muovipussin sisällä).

Mifti on villi ja herkkä 16-vuotias tyttö, joka on tuuliajolla. Hänen äitinsä on kuollut ja isä mennyt uusiin naimisiin, joten hän asuu hieman vanhempien sisko- ja velipuolensa kanssa. Koulunkäyntiä enemmän maistuvat bileet ja kavereiden kanssa hengailu. Miftin paras ystävä on nuori nouseva elokuvatähti, joka työskentelee myös koulun keittiössä. Tässä elokuvassa on muuten upeita rakennuksia, ennen kaikkea Miftin isän persoonallinen koti.

Erityisesti pidin elokuvassa siitä, ettei Miftin queer-identiteetti tai kaapista ulostulo ole tarinan keskiössä, vaan hänellä vain sattuu olemaan suhde naisen kanssa. Queer-hahmot pääsevät yleensä vain sellaisiin elokuviin, joiden aiheena on queer-identiteetti, eikä niin, että jostain muusta aiheesta kertovan elokuvan päähenkilö voisi olla jotain muuta kuin cis-hetero.

Mifti on onneksi avoin naissuhteestaan, vaikka naisystävä onkin häntä paljon vanhempi. Ruokakaupasta löytynyt sensuelli rakastajatar haluaa vain seksiä, mutta Mifti taas on rakastunut.

Elokuvan on ohjannut vasta 25-vuotias Helene Hegemann, jonka samannimiseen suosittuun esikoisromaaniin vuodelta 2010 elokuva perustuu. Miftin roolissa on lapsenkasvoinen 28-vuotias Jasna Fritzi Bauer.

Beyond Words

Beyond Words

Hollanti, Puola 2017

Jälleen sekä mustavalkoinen että Berliiniin sijoittuva elokuva! Beyond Words kertoo nuoresta ja menestyneestä lakimiehestä Michalista, joka kohtaa kuolleeksi luulemansa puolalaisen isänsä. He viettävät yhdessä viikonlopun Berliinissä, minkä jälkeen Michael ajautuu eksistentiaaliseen kriisiin.

Michael ja hänen pomonsa ja paras ystävänsä Franz viihtyvät Berliinin hipsteribaareissa. Sujuvasti saksaa puhuva Michael käy täysin syntyperäisestä berliiniläisestä, mutta isän kohtaaminen saa hänet muistelemaan aiempaa, erilaista elämäänsä Puolassa. Berliiniläisen esittäminen ei enää suju niin luontevasti.

Beyond Words on persoonallinen ja tyylikäs. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain enemmän. Michael pysyy aika etäisenä hahmona ja tuntuu epäuskottavalta, että henkilö, jolla on traumaattinen menneisyys, olisi onnistunut luomaan nopeasti niin menestyneen elämän uudessa maassa. Elokuvan on ohjannut palkittu puolalainen Urszula Antoniak (Nothing Personal, Code Blue). 

jane2-1600x900-c-defaultJane

USA 2017

Olin koko Jane-dokumentin ajan innostuneessa mielentilassa, sillä tositarina on niin inspiroiva. Tunnelmaa voimisti se, että näimme elokuvan Tallinnan vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa elokuvateatterissa, kauniissa Kino Sõprusissa, joka avattiin Tallinnan keskustaan vuonna 1955. Teatterirakennuksen julkisivun takaiset tilat on tosin vallannut kasino ja yökerho, ja elokuvateatterin sisäänkäynti on huomaamattomasti rakennuksen sivussa.

Englantilainen primatologi Jane Goodall (s. 1934) oli toki minulle ennestään tuttu julkisuuden henkilö, mutta dokumentti valaisi lisää hänen elämäänsä. Goodall on ensimmäinen ihminen, joka on tutkinut simpansseja niiden luonnollisessa elinympäristössä Tansanian viidakoissa.

Jane Goodall oli vasta 26-vuotias, kun matkusti äitinsä kanssa tutkimusmatkalle Afrikkaan. Hänellä ei ollut edes yliopistokoulutusta biologiasta. Goodall matkusti Lontoosta Tansaniaan 1960-luvulla, jolloin naisten ei odotettu matkustelevan eikä varsinkaan tekevän uraa tieteen parissa. Goodall oli ensimmäinen, joka muun muassa huomasi simpanssien valmistavan ja käyttävän työkaluja ja että simpanssiheimojen välillä on sotia. Nämä huomiot opettivat myös lisää ihmissuvun kehityksestä.

Dokumentin on ohjannut yhdysvaltalainen Brett Morgen (Cobain: Montage of Heck), jolla on ollut käytettävinään yli 100 tuntia videokuvaa, joita ei ole aiemmin nähty. Videot on kuvannut Goodallin tuleva aviomies, hollantilainen luontokuvajaa Hugo van Lawick (1937-2002).

Intiimi dokumentti piirtää kuvan rohkeasta, rajoja rikkovasta ja hurmaavasta naisesta, jota ajoivat ja ajavat yhä eteenpäin uteliaisuus ja seikkailunhalu. Näkökulmana on Goodallin kasvu tutkijaksi, mutta myös vaimoksi ja äidiksi. Hän oppi äidin ja lapsen suhteesta paljon apinoilta, ja ymmärsi oman äidiksi tulonsa jälkeen myös paremmin apinaäitien käytöstä. Viidakossa viihtyvien vanhempien lapsella ei tosin ollut aina niin helppoa, vaan poika sai koululaisena elää kaksistaan isoäidin kanssa Lontoossa.

the battle of the sexes

The Battle of the Sexes

USA 2017

The Battle of the Sexes taisi olla lempielokuvani festivaaleilla! Elokuva kertoo taistelusta naisten ja queer-väen oikeuksien puolesta, naisten huippu-urheilusta ja seksuaalisesta identiteetistä. Vuoden 1973 tositapaus oli itselleni ennestään tuntematon, joten juonen käänteetkin pysyivät yllätyksinä.

Seitsemänkymmentäluku oli seksuaalisen vallankumouksen ja modernin feminismin syntymisen aikaa. Naisten tenniksen maailmanmestari Billie Jean King (roolissa yllättävän arkisen näköiseksi saatu Emma Stone) ja miesten tenniksen entinen maailmanmestari ja suuri show-mies Bobby Riggs (Steve Carell) pelaavat ”sukupuolten sodaksi” nimetyssä ottelussa.

Ottelu on yksi maailman katsotuimmista television urheilutapahtumista kautta aikojen, sillä sitä seurasi lähes 90 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Ottelu sai alkunsa siitä, ettei naispuolisille ammattipelaajille haluttu maksaa yhtä suurta palkkaa kuin miespuolisille pelaajille, ja naispuoliset huippupelaajat päättivät lähteä pois tennisseurasta.

Samaan aikaan Billie Jean King kokee seksuaalisen heräämisen, kun hän ihastuu kampaajaansa, Marilyn Barnettiin (ihastuttava Andrea Riseborough). Naiset joutuvat pitämään suhteensa salassa, koska King on naimisissa ja Bernetilläkin on poikaystävä, sekä 1970-luvulla homous oli vielä hyvin paheksuttua. Sovinisti-Riggsilläkin on omat ongelmansa, koska hän on uhkapeliriippuvainen, mistä hänen varakas vaimonsa ei pidä.

Elokuva on mielenkiintoinen kurkistus 1970-luvun naisvihamieliseen ja homokammoiseen kulttuuriin, ja siihen rankkaan pioneerityöhön, jota aktivistit tuolloin tekivät. Samalla The Battle of the Sexes on hyvä muistutus siitä, ettei taistelu tasa-arvon puolesta ole vielä ohi.

Elokuvalippu festivaaleilla maksaa kahdeksan euroa per näytös. Pääsin katsomaan elokuvat maksutta pressipassilla. 

Linkki PÖFF:in verkkosivuille

Seuraavassa bloggauksessa kerron, mitä muuta koimme tällä kertaa Tallinnassa kuin elokuvia!

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s