Kansallisteatterin Masennuskomedia kuvaa huumorin kautta suoritusyhteiskuntaa ja loppuunpalamista

Kuvassa Pirjo Luoma-aho ja Tuomas Uusitalo. Kuvaaja Mitro Härkönen / Kansallisteatteri
Kuvassa Pirjo Luoma-aho ja Tuomas Uusitalo. Kuvaaja Mitro Härkönen / Suomen Kansallisteatteri

Sateenkaarenmaalari-blogin Elisa Helenius ja Lady Dandy -blogin Eija kävivät yhdessä katsomassa Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä Masennuskomedian. Lue heidän keskustelunsa esityksestä.

 

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Mitkä ovat päällimmäiset tuntemuksesi näin neljä päivää esityksen jälkeen?

Eija / Lady Dandy: Pidin esityksestä ihan valtavasti! Se tempaisi niin vauhdikkaasti mukaansa, että pystyin tarkastelemaan sitä vähän kriittisemmällä silmällä vasta seuraavana päivänä.

Kokonaisuutena Masennuskomedia on kuitenkin yhä mielestäni mainio. Näyttelijäntyö on herkullista ja taitavaa, toteutus dynaamisesti rytmitetty ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Toivoisin näytelmän vetävän puoleensa hyvin erilaisia katsojia.

Masennuskomedian aihe kosketti minua myös henkilökohtaisesti, sillä tunnen ja tiedän monta työelämässä loppuunpalanutta ihmistä, ja olen myös lukenut aiheesta kirjallisuutta varsin paljon. Vähän jännitinkin, miten reagoisin näytelmän toteutukseen, mutta se onnistui käsittelemään aihettaan kaikesta komediallisuudestaan huolimatta kunnioittavasti ja viisaasti.

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Kiva kuulla! Esitys oli tosiaan mukaansatempaava ja hauska, juuri sellaista vetävää teatteria, jonka seurassa voi yhtä aikaa sekä rentoutua että kohdata maailman ongelmat. Hahmot olivat tosin hyvin karikatyyrimäisiä, mikä vähän vei uskottavuutta. Toisaalta hauskat hahmot toivat mieleeni hervottoman Pasila-piirrossarjan.

Aiheet, eli masennus ja burnout töissä, ovat raskaita, joten komediallinen tyyli teki esityksestä helpommin lähestyttävän. Komedialle sopii tiivis pituus, ja tämäkin oli vain kaksi tuntia väliajan kanssa. Silti tapahtumia ja käänteitä riitti. Mukanani myös ollut ystävä Niina jopa sanoi väliajalla, ettei voinut uskoa, että ensimmäinen puoliaika kesti vain tunnin kun tapahtumia oli niin paljon!

On hienoa, että pääosassa on viisikymppinen nainen, yksi kulttuurimme “näkymättömimmistä” hahmoista, vaikka juuri keski-ikäiset naiset pyörittävät niin työelämää kuin ahkerina kävijöinä Suomen kulttuurielämää. Tavallisesti esitysten pääosassa on joko mies tai nuori nainen.

Kuvassa Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho, Tuomas Uusitalo, Paula Siimes, Arttu Kapulainen ja Pietu Wikström. Kuvaaja Mitro Härkönen
Kuvassa Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho, Tuomas Uusitalo, Paula Siimes, Arttu Kapulainen ja Pietu Wikström. Kuvaaja Mitro Härkönen

Eija / Lady Dandy: Pirjo Luoma-Aho teki suuren metalliyhtiön johtajan, Eeva Ahosen, roolissa niin päräyttävän suorituksen, että vilkuilimme tyttöystäväni kanssa toisiimme hymyillen läpi näytelmän. Aivan loistavaa näyttelijäntyötä, joka samalla tavoitti hyvin ne häpeän, pelon ja suruntunteet, joita Eeva tunsi tilanteestaan.

Elisa / Sateenkaarenmaalari:  Kyllä! Ja Luoma-Ahon esittämä hahmo on johtajana naisille epätyypillisellä teollisuusalalla, mikä on kantaaottava valinta. Lisäksi hän on yksinhuoltaja ja seksuaalisesti aktiivinen, jopa holtiton nainen, mikä on raikasta.

Eija / Lady Dandy: Minua myös vähän mietitytti hahmojen karikatyyrimäisyys. Toisaalta hahmot komediassa ovat usein kärjistettyjä.

Olisin tosin toivonut, että Eevan masennusta ja loppuunpalamista olisi käsitelty vähän huolellisemmin, vaikka yhdellä kohtauksella, josta olisi käynyt selkeämmin ilmi mitä hänen mielessään, peloissaan ja toiveissaan liikkuu.

Mielenterveyteen ja sen puutteeseen liittyvien asioiden lisäksi näytelmä kuvasi hyvin Eevan ja hänen poikansa suhdetta. Poika ei tuntunut ymmärtävän sitä, että hänen kritisoimansa ja jopa ylenkatsomansa äiti kuitenkin mahdollisti taloudellisesti hänen seikkailullisen elämäntyylinsä.

Samalla pojan hahmo oli osuva kuvaus siitä, miten hyvä mielenterveyskin on etuoikeus. Sen vain saattaa kokea herkästi niin itsestäänselvänä, ettei sitä osaa arvostaa.

Kuvassa on Eevan kolmekymppisen pojan roolissa oleva Arttu Kapulainen. Kuvaaja Mitro Härkönen
Kuvassa on Eevan kolmekymppisen pojan roolissa oleva Arttu Kapulainen. Kuvaaja Mitro Härkönen

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Tuo on totta, ettei sitä usein osaa arvostaa omaa mielenterveyttään, kuten ei ylipäätään niitä asioita, jotka ovat kunnossa omassa elämässä ja joiden eteen ei ole joutunut tietoisesti ponnistelemaan.

Erityisesti tuo “lapsiaikuisen” pojan (roolissa mainio Arttu Kapulainen) hahmo toi mieleeni Kyösti Pöystin hahmon Pasilassa, vaikka onkin paljon optimistisempi hahmo. Sanoisin, että kolmekymppisen pojan ja äidin suhteessa oli molemmin puolista vaikeutta ymmärtää ja hyväksyä toisen elämäntyyliä ja arvoja, pitkälti sukupolvien välisen kuilun ja yhteiskunnan nopeiden muutosten takia. Myös äiti kritisoi paljon poikaansa, joka arvosti enemmän itseilmaisua, vapautta ja luonnonsuojelua kuin “perinteisempien” arvojen ura-äitinsä.

Eija / Lady Dandy: Mietin sitä, että nuorempana olisin todennäköisesti ollut pojan puolella, mutta nyt ymmärsin äitiäkin ja hänen huoltaan siitä, ottaako poika vastuuta elämästään, ovatko hänen unelmansa realistisia, pärjäisikö hän taloudellisesti omillaan yms. Pidin hahmoissa juuri tästä, että niin ärsyttäviä kuin he hetkittäin olivatkin, tunsin samalla heitä kohtaan lempeyttä ja ymmärrystä.

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Hyvä taide saakin tuntemaan empatiaa ja ymmärrystä erilaisia hahmoja kohtaan.

Esitys näytti myös sen epäoikeudenmukaisuuden, mikä sairastunutta kohtaa. Ensiksi hän, tässä tapauksessa siis Eeva Ahonen, antaa tunnollisesti työlle kaiken aikansa ja tarmonsa. Sitten kun hän palaa loppuun, niin vanhat työkaverit kohtelevat häntä kuin ilmaa eikä hänen ole enää mahdollista saada uutta työtä, vaikka hän on jo näyttänyt kykynsä alalla.

Aivan kuin sairaus oli poltinmerkki, joka saa ihmiset kaikkoamaan ympäriltä. Ja niinhän se usein valitettavasti on. Siksi juuri tällaiset esitykset ovat tärkeitä, koska ne auttavat näkemään, että sairastunut on yhä sama ihminen kuin ennenkin. Näytelmä toi myös esiin sen, että ihminen on arvokas, vaikkei hän kykenisi tekemään palkkatyötä ja olemaan “tuottava”.

Eija / Lady Dandy: Samalla näytelmä käsitteli hyvin suorituskeskeistä yhteiskuntaamme. Eeva oli jo niin ehdollistunut työn tuottavuudelle ja bisnes-elämälle, ettei osannut rauhoittua edes mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen saavuttuaan. Eevan hahmo sai pohtimaan sitä, mikä nykyisessä yhteiskunnassamme on vialla, kun työ nielaisee ihmisen niin, ettei hän enää edes huomaa, koska alkaa palaa loppuun.

Tätä aihetta toivoisin käsiteltävän tulevaisuudessa vielä syvällisemminkin, kuten myös sitä, mikä mielenterveyden puutteessa ja siihen liittyvistä sairauksissa leimaa, saa häpeämään ja eristää muista.

Näytelmässä on hauska pupu-teema. Kuvassa Maria Kuusiluoma, Tuomas Uusitalo ja Pirjo Luoma-aho. Kuvaaja Mitro Härkönen
Näytelmässä on hauska pupu-teema. Kuvassa Maria Kuusiluoma, Tuomas Uusitalo ja Pirjo Luoma-aho. Kuvaaja Mitro Härkönen

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Niin, jostain syystä mielenterveyden häiriöihin liittyy yhteiskunnassamme vahva stigma, jota tosin nykyään yritetään hälventää. Kenties syynä on ennen kaikkea tiedon puute, eli mielenterveyshäiriöitä ei oteta vakavasti tai ne nähdään sairastuneen omana syynä.

Loppuunpalaminen tulee tosiaan yleensä yllättäen, vaikka merkkejä on ollut näkyvillä, mutta ihminen on niin kovassa työn ja menestyksen imussa, ettei huomaa niitä. Häntä jopa palkitaan töissä hyvistä tuloksista, mikä saa ajattelemaan, että kaikki on menossa oikeaan suuntaan.

Eija / Lady Dandy: Yhteiskunnan rakenteissa ja tukijärjestelmässä on myös paljon parannettavaa. Eevan tarina oli sikäli mielenkiintoinen, että hänhän oli työnsä vuoksi taloudellisesti vahvoilla, eikä hänen taloudellista pärjäämistään sairastumisen jälkeen käsitelty juuri lainkaan. Mutta ehkä meidän on “helpompi” lähestyä komediaa tällaisesta hahmosta kuin vaikkapa nuoresta mielenterveyskuntoutujasta, joka on jäänyt sairaseläkkeelle, yrittää selvitä taloudellisesti ja etsii paikkaansa yhteiskunnassa.

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Niin, Eevan hahmo on monessa mielessä etuoikeutettu, koska hän on hyvin toimeentuleva, keskiluokkainen ja fyysisesti terve valkoinen nainen. Toisaalta hänen putoamisensa huipulta on sitten sitäkin dramaattisempi.

Työelämässä toisaalta syrjitään keski-ikäisiä ja vanhempia naisia. Eevankin on vaikea saada uutta työtä, vaikka hän esittää tervettä.

Mitä uraohjukselle jää elämäänsä, kun hän ei enää pystykään työskentelemään? Mitä uutta löytyy?  

Eija / Lady Dandy: Näitä asioita näytelmässä olisi myös ollut potentiaalia käsitellä syvällisemminkin. Toisaalta ymmärrän, ettei kaksituntiseen käsikirjoitukseen voi mahduttaa kaikkea.

Ja välillä bailataan! Kuvassa Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho ja Tuomas Uusitalo. Kuvaaja Mitro Härkönen
Ja välillä bailataan! Kuvassa Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho ja Tuomas Uusitalo. Kuvaaja Mitro Härkönen

Elisa / Sateenkaarenmaalari: Hienoa muuten, että näytelmän työryhmässä on ylipäätään paljon naisia. Masennuskomedian ovat kirjoittaneet näytelmän ohjaajan Mari Rantasilan alkuperäisidean pohjalta käsikirjoittaja Kirsikka Saari ja käsikirjoittaja-ohjaaja Jenni Toivoniemi.  

Eija / Lady Dandy: Suosittelisin Masennuskomediaa kaikille, joita aihe kiinnostaa ja etenkin heille, joille se tuntuu etäisemmältä. Näytelmä on helposti lähestyttävä ja siitä jää hyvä mieli, mutta mietteliäs olo.

 

Näimme esityksen pressilipuilla osana Kansallisteatterin Bloggariklubia maanantaina 15.1.2018.

P.S. Helsingissä pyörii nyt useampi masennusta ja mielenterveyshäiriöitä käsittelevä näytelmä. Teatteri Takomossa menee Aina on joku syy (ensi-ilta oli 10.1.). Teatteri Jurkassa saa pian ensi-iltansa Häiriö (ensi-ilta 27.1.). Myös Sanna Kekäläisen tanssiteos Hullu (ensi-ilta 24.1.) käsittelee hieman samaa aihetta.  

P.P.S. Lue Mari Rantasilan haastattelu masennuksesta ja näytelmänsä synnystä Kotilieden verkkosivuilta. 

Masennuskomedia Kansallisteatterin verkkosivuilla

Masennuskomedian kantaesitys oli Pienellä näyttämöllä 29.11.2017. Näytöksiä on 21.5.2018 asti.

Mainokset

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s