Coco-animaatio kutsuu Meksikoon juhlimaan värikästä Kuolleiden päivää ja katsoo kuolemaa silmästä silmään

null

Coco on taattua Disneyn ja Pixarin laatua eikä sen seurassa aika käy pitkäksi. Animaatio on valtavan värikylläinen, rikas ja universaali. Ennen kaikkea se on ihana.

Animaatiossa on lukuisia laulukohtauksia, joista Remember Me on upea. Muut, vähän pliisummat laulut, unohtuvat saman tien, vaikkei niissä mitään suurempaa vikaa ole.

Coco on harvinainen koko perheen animaatio siinä, että se käsittelee kuolemaa. Ensimmäinen mieleen tuleva vertailukohta on ruotsalaisen Astrid Lindgrenin kirjoittama lastenkirja Veljeni, Leijonamieli (1973) ja siitä vuonna 1977 tehty samanniminen elokuva. Tarinat ovat kuitenkin hyvin erilaiset, vaikka molemmat ovatkin seikkailutarinoita eikä kuolemaa esitetä pelottavana.

Cocossa Kuolleiden valtakunta ei ole synkkä paikka, vaan karnevalistinen ja värikäs fantasiamaa. Makaaberi ja hieman puistattava kohta on vain se, kun pääosassa olevan pikkupojan iho ja lihakset alkavat muuttua näkymättömiksi ja luut tulevat esiin.

null

Kepeä valinta on sekä hyvä että huono. Cocoa voi hyvin tuoda katsomaan perheen pienimmätkin ja kaikille jää hyvä mieli, kun elokuva loppuu. Kuolemateema olisi toisaalta mahdollistanut myös kauhutarinan tai/ja syvällisemmän otteen, jossa olisi enemmän käsitelty menettämistä ja surua. Tarina on kuitenkin tehty selvästi aikuiskatsojia silmällä pitäen vähintään yhtä paljon kuin lapsikatsojia.

Disneyn ja Pixarin animaatioiden tarkoitus on aina jossain kohdin liikuttaa katsojia ja saada kyyneleet virtaamaan, ja Cocossakin on emotionaaliset hetkensä. Kuinka traagista onkaan se, että elämme kuolemamme jälkeen rakkaidemme muistoissa vain muutaman sukupolven ajan, kunnes muistomme katoaa kokonaan (elleivät taiteelliset tai muut saavutuksemme jää elämään). Entä miten lyhyt onkaan elon hetki, joka voi lisäksi katketa arvaamatta (elokuva ei kuitenkaan käsittele lapsen kuolemaa).

Viisas tarina käsittelee myös itsenäistymistä, perheen arvostamista, rehellisyyttä ja kunnianhimon nurjaa puolta.

Coco

On mukavaa vaihtelua ja monimuotoisuuden lisäämistä, että pääosassa on ruskea poika ja että tapahtumapaikkana on Meksiko. Erityisen hyvä tapahtumapaikan valinta on nyt, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on parjannut Meksikoa ja halunnut kannattajineen rakentaa muurin Yhdysvaltojen ja Meksikon väliin.

Kuitenkin itseäni jäi mietityttämään se, onko työryhmässä ollut mukana meksikolaisia piirtäjiä vai voiko jälleen puhua kulttuurisesta omimisesta. Ainakin puherooleissa on myös meksikolaisia näyttelijöitä.  Toisaalta Cocon voi kyynisesti nähdä seteleiden kuvat silmissä kalastelevan suurta latinoyleisöä.

Pääosassa on amerikkalainen ruskea poika Anthony Gonzalez ja muissa rooleissa mm. Gael García Bernal ja Benjamin Bratt. Ohjaaja on yhdysvaltalainen Lee Unkrich (Toy Story 2&3, Nemoa etsimässä, Monsterit Oy).

Animaation miehisyys vähän tökkii. Lähes kaikki keskeiset hahmot ovat poikia ja miehiä. Cocon takana on neljä käsikirjoittajaa, jotka ovat miehiä, kuten tosiaan ohjaajakin.

Hienoa tosin, että tarinassa on isohko rooli temperamenttisella isoäidillä. Old woman power!  

null

Toisin kuin elokuvan nimestä voisi päätellä, niin päähenkilön nimi ei ole Coco vaan Miguel. Hän on iloinen 12-vuotias poika, joka asuu samassa talossa useamman sukupolven kanssa.

Valitettavasti Miguelin suvussa musiikki on ollut kielletty jo sukupolvien ajan. Sen sijaan kaikki suvussa ovat suutareita, ja Miguelin odotetaan aikuisena seuraavan samaa urapolkua. Miguel haluaa kuitenkin soittaa kitaraa ja laulaa, tulla suureksi taiteilijaksi.

Suku valmistautuu värikkääseen vainajien muistojuhlaan Día de Muertosiin. Miguel kuitenkin lähtee selvittämään sukunsa todellista tarinaa Kuolleiden maahan. Matkakumppanikseen hän saa höpsön katukoiran Hectorin. Tarinan innoittaja on selvästi ollut Danten 1300-luvulla kirjoittaman runoelman Jumalainen näytelmä Helvetti-osio.

Ja kuka onkaan Coco? Se selviää, kun menet katsomaan elokuvan.

Elokuva palkittiin parhaan animaatioelokuvan Golden Globella ja se on kahden Oscarin ehdokas.

Näin elokuvan pressinäytöksessä 2.1.2018. 

Coco Finnkinon verkkosivuilla
Nähtävillä on niin 2D-kuin 3D-versioita sekä dubattuna suomeksi tai alkuperäisversiona englanniksi (suomen- ja ruotsinkielisillä tekstityksillä).

Ensi-ilta: 16.2.2018
Ikäraja: 7
Pituus: 1h 45min
Ohjaus: Lee Unkrich

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s