Saara Turusen romaani Sivuhenkilö pohtii normista poikkeavan kolmekymppisen naisen ja naispuolisen taiteilijan asemaa

Piti viedä kirja kuvattavaksi johonkin puutarhaan, mutta otinkin nyt vain kuvan parveekkeltani :P
Piti viedä kirja kuvattavaksi japanilaiseen puutarhaan, mutta unohdin, ja otinkin nyt vain kuvan parvekkeeltani. 😛

Luin Saara Turusen (s. 1981) toisen romaanin loppuun jo noin kuukausi sitten, mutta ehdin nyt vasta blogata siitä, kiitos kiireisen vaihtarielämän Tokiossa. Sivuhenkilö (Tammi 2018) tempaisi minut heti mukaansa tarkalla kielellään ja rehellisellä kerronnallaan. Kirja myös ilahdutti kaltaistani feministiä, koska siinä pohditaan paljon naisen asemaa yhteiskunnassa ja naispuolisten taiteilijoiden yhä kohtaamia esteitä ja väheksyntää.

Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisromaanillaan Rakkaudenhirviö (Tammi 2015), josta olenkin blogannut aiemmin. Autofiktiivinen Sivuhenkilö seuraa esikoiskirjan kirjoittamista seurannutta vuotta kirjailijan elämässä. Kertoja ihmettelee sitä, kuinka ihmisten mielipide hänen romaanistaan vaihtelee ensiksi Helsingin Sanomien antaman nihkeähkön kritiikin ja sitten Helsingin Sanomien myöntämän kirjallisuuspalkinnon myötä.

Päähenkilö odotti myös kirjan julkaisemisen muuttavan hänen elämäänsä enemmän kuin se lopulta sitten muutti. Kertoja miettii myös rooliaan yhteiskunnassa sinkkuna, lapsettomana, välillä tulottomana ja perinteisen uran ulkopuolella elävänä kolmekymppisenä naisena. Hän kaipaa miestä muttei lapsia, ja kokee ulkopuolisuutta perheellisten ystäviensä seurassa. Vaikka kirjassa ei näennäisesti tapahdu paljon, niin samaan aikaan se on hyvin koukuttava kuvatessaan tarkasti päähenkilön mielenliikkeitä ja arjen sattumuksia.

Saara Turunen. Kuvaaja: Carl Bergman (Tammi)
Saara Turunen. Kuvaaja: Carl Bergman (Tammi)

Teos pohtii myös tunnetun sanomalehden kriitikon valtaa ja näyttää, kuinka suuri vaikutus kirjallisuuskritiikeillä ja -palkinnoilla on kirjailijoiden elämään ja uraan. Jos kriitikolla ei ole tarvittavaa taustaa ymmärtää lukemaansa kirjaa eikä hän ole kirjan kohderyhmää, voi kritiikki tuntua kirjailijasta epäreilulta.

Kyseinen Helsingin Sanomien kriitikko tosin kirjoitti myös lehteen vastineen hänestä Sivuhenkilössä luodulle kuvalle ja totesi, että kriitikon tehtävä on palvella lukijoita eikä kirjailijaa. Tosin olen sitä mieltä, että joku toinen, feministisemmin suuntautunut kriitikko olisi ollut osuvampi arvioimaan Turusen romaanin.

Kirjassa on halutu rajata päähenkilön ura koskemaan vain kaunokirjallisuutta, ja päähenkilö puhuu itsestään tuntemattomana esikoiskirjailijana. Todellisuudessa Turunen oli jo ennen esikoisromaaninsa julkaisemista Suomen tunnetuimpia näytelmäkäsikirjoittajia ja teatteriohjaajia. Turusen elämä ohjaajamatkoineen eri maihin on ainakin ulkopuolisen silmin hohdokkaampaa kuin mitä on kirjassa maalattu vaatimaton kuva. Se tosin hieman yllättää surullisesti, kuinka menestynytkin teatterintekijä voi Suomessa pudota palkkatulojen ulkopuolelle.

Turunen kuvaa välillä kriittisin sanankääntein perheenjäseniään ja ystäviään, ja mietinkin, että hän ottaa suuria sosiaalisia riskejä tehdessään näin. Toki aidot kuvaukset kiinnostavat lukijoita enemmän kuin siloitellut.

Useissa kohdissa samaistuin kirjan päähenkilöön, joka elää monessa mielessä hyvin samankaltaista elämää kuin itsekin elän sinkkuna, lapsettomana ja pienituloisena kulttuurialan ihmisenä, joka asuu Helsingin keskustassa. Joissain kohdissa taas koin erilaisuutta. Vaikka itsekin koen välillä rasittavina yhteiskunnan odotukset ja ennakkoluulot sekä pohdin epävarmana tulevaisuuttani, niin samaan aikaan koen elämäni valoisampana, menevämpänä ja sosiaalisempana kuin vähän erakoitunut, pessimistinen ja arka päähenkilö — vaikka en edes ole yhtä menestynyt.

Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka paljon oma luonteemme, asenteemme ja sosiaalinen piirimme vaikuttaa elämäntyyliimme ja siihen, millaisena näemme elämäntilanteemme. Kertoja elää myös korostetun arkista ja askeettista elämää, kun taas itse olen enemmän elämyshakuista nautiskelija-tyyppiä.

Kaunokirjallisuudessa ei useinkaan saa lukea tämänkaltaisista päähenkilöistä. Sivuhenkilö on raikas tuulahdus kotimaisen kaunokirjallisuuden kentällä ja antaa äänen sellaiselle modernille naiselle, jota ei usein kuulla. Pidän myös paljon teoksen terävästä huumorista ja rohkeista havainnoista.

Kaikki naiset vihaavat itseään jollain tavalla. On normaalia vihata, jos ympäristön tärkein sanoma on se, ettet kelpaa sellaisena kuin olet. ~ Sivuhenkilö

 

Lue kirjan esittely Tammen verkkosivuilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s