Suomenlinnan kesäteatteri naurattaa ja koskettaa kulttielokuvan Yksi lensi yli käenpesän näytelmäversiolla

Kuva © Mitro Härkönen
Kuva © Mitro Härkönen

Käyn yleensä joka kesä useammassa kesäteatterissa, mutta koska palasin tänä vuonna opiskelijavaihdosta Tokiosta takaisin Helsinkiin vasta 7. elokuuta, päätin mennä katsomaan vain Suomenlinnan kesäteatterin esityksen Yksi lensi yli käenpesän. Se olikin yllättäen myös ainoa Helsingin kesäteattereiden esityksistä, joka kiinnosti minua tänä vuonna. Elokuussa on myös jo useita teattereiden syksyn ensi-iltoja, mikä pitää kulttuurinystävän kiireisenä.

Olen käynyt Ryhmäteatterin kesänäyttämöllä eli Suomenlinnan kesäteatterissa lähes joka vuosi 2000-luvun alusta alkaen ja pitänyt esityksistä paljon. Näytelmät ovat usein hyvin erityyppisiä, mutta yleensä kyseessä on jokin klassikkonäytelmä tai kuuluisa satu. Lisäksi on jo elämys matkata lautalla Suomenlinnaan ja nähdä esitys isoista kivistä tehdyssä Hyvän omantunnon linnakkeessa. Viime perjantaina otin aveciksi ystäväni Paavon ja matkasimme Vanhan kauppahallin kautta Suomenlinnaan ja loppuunmyydyn näytöksen katsomoon.

Näytelmä alkaa jo teatterin ulkopuolelta kun potilas Cheswick (Mikko Penttilä) antaa ohjeita katselijoille. Esityksen alku sai nyt lisäjännitystä, koska hänen vieressään seissyt apuhoitaja Williams (Alex Anton) pyörtyi. Päivä oli ollut lämmin, joten Penttilä kuulutti Antonin pyörtyneen todennäköisesti nestehukan takia. Tästä huolimatta hän hetken päästä veti erinomaisesti roolinsa lavalla.

Minna Suuronen ja Samuli Niittymäki. Kuva © Mitro Härkönen
Minna Suuronen ja Samuli Niittymäki. Kuva © Mitro Härkönen

Yksi lensi yli käenpesän on tunnettu ennen kaikkea  tšekkiläisen Miloš Formanin ohjaamana yhdysvaltalaisena kulttielokuvana vuodelta 1975. Elokuva voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa: paras elokuva, paras miespääosan esittäjä, paras naispääosan esittäjä, paras ohjaus ja paras käsikirjoitus. Elokuva on tehnyt myös vuosia sitten vaikutuksen minuun, joten olin kiinnostunut kokemaan tarinan nyt näytelmän muodossa.

Opin näytelmän käsilehtisestä, että elokuva perustuu samannimiseen romaaniin vuodelta 1962. Ken Kesey (1935–2001) kirjoitti kirjan työskennellessään valvojana mielisairaalassa Kaliforniassa. Dale Wasserman sovitti vuosi romaanin ilmestymisen jälkeen siitä näytelmän, jota esitettiin Broadwaylla ja joka voitti useita Tony-palkintoja. Elokuvan käsikirjoituksen ovat kuitenkin tehneet Lawrence Hauben ja Bo Goldman.

Tommi Eronen, Robin Svartström, Robert Kock ja Amira Khalifa. Kuva © Mitro Härkönen
Tommi Eronen, Robin Svartström, Robert Kock ja Amira Khalifa. Kuva © Mitro Härkönen

Siitä on vuosia kun olen nähnyt elokuvan, mutta silti Suomenlinnan kesäteatterin näytelmä tuntui yllättävän uskolliselta tulkinnalta siitä. Suomenlinnan näytelmä tosin perustuu Wassermanin näytelmäkäsikirjoitukseen, joten oikeastaan elokuva on todella uskollinen näytelmäversiolle.

Pääosan kapinallista Randall McMurphyä tulkitseva Robin Svartström tuntui esittävän vaatteita ja eleitä myöten Jack Nicholsonia samassa roolissa.  Odotin Ryhmäteatterilta rohkeampaa uutta tulkintaa, vaikka toisaalta onhan tarina toimiva jo sellaisenaan.

Ryhmäteatterin versiossa tosin on muutettu pari miesroolia naisrooleiksi: potilas Ruckelyn roolin on ottanut haltuun Wanda Dubiel ja potilas Scanlonin roolin Amira Khalifa. Tämä on raikas ratkaisu, koska näytelmässä olisi ollut muuten vain yksi naispuolinen potilas miesjoukon keskellä. Lisäksi McMurphyn prostituoitu-heilan Candyn (Wanda Dubiel) ystävätär on muutettu homoksi ja transvestiitiksi Sandyksi (Alex Anton), mikä tuo rooliin lisää sävyjä. Puvustus vie myös mukavasti 70-luvun hippitunnelmiin.

Amira Khalifa. Kuva © Mitro Härkönen
Amira Khalifa. Kuva © Mitro Härkönen

Päähenkilö Randall McMurphy teeskentelee mielisairasta välttääkseen rangaistussiirtolan. Mielisairaalassa yritetään selvittää, onko hän oikeasti sairas. Mies on istunut kaksi kertaa aiemmin kiven sisässä parista pahoinpitelystä ja alaikäisen kanssa makaamisesta.

McMurphy on ristiriitainen hahmo, mutta yleisön sympatiat ovat kuitenkin hänen puolellaan kun hän vastustaa mielisairaalaan tympeän ylihoitajan Mildred Ratchedin (Minna Suuronen) ajamia traditioita. Ylihoitaja on auttajan valepuvussa oleva sadisti, joka tekee kaikkensa suojellakseen valta-asemaansa. On virkistävää nähdä kunnon naispahis, vaikka rooli ei olekaan erityisen monipuolinen.

McMurphy ystävystyy mielisairaalan muiden potilaiden, kuten kookkaan kuuromykän intiaanin, Päällikön (Robert Kock) kanssa. Laitoksen säännöt eivät sovi auktoriteettikammoiselle McMurphylle, joka herättelee muutkin potilaat kyseenalaistamaan totuttuja tapoja ja pitämään hauskaa.

Sinänsä synkkä tarina on maustettu kunnon annoksella huumoria, mikä tekee siitä kevyemmän. Vaikka näytelmän loppu on traaginen, se sisältää myös hippusen toivoa. Näyttelijänä tutuksi tulleen Juha Kukkosen ohjaus nostaa vahvasti esille näytelmän yhteiskuntakriittisiä teemoja: kuinka demokratian nimissä valtaa käytetään heikompien polkemiseksi.

Näin esityksen pressilipulla perjantain 17.8.2018 näytöksessä. 

Esityksen ensi-ilta oli 4.6. Viimeinen näytös on 1.9.

Tutustu näytelmään Ryhmäteatterin verkkosivuilla.

Esityksen kesto noin 2,5 tuntia sisältäen väliajan.

Rooleissa: Robin Svartström, Minna Suuronen, Robert Kock, Wanda Dubiel, Tommi Eronen, Amira Khalifa, Tiia Louste, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Alex Anton (TeaK) ja Jutta Järvinen (TeaK).

Suomennos Sami Parkkinen
Ohjaus Juha Kukkonen
Lavastus Janne Siltavuori
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
Maskeeraussuunnittelu Ari Haapaniemi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s