Kioton runollinen kauneus lumoaa: Puolentoista päivän aika voi nähdä geisha-alueen Gionin, erikoisia temppeleitä, bambumetsän ja 11 kerroksisen aseman

Fushimi Inari -pyhäkkö (Taisha) on kuuluisa oranssinpunaisista porteistaan (torii), jotka on aseteltu käytävien muotoon.
Fushimi Inari -pyhäkkö (Taisha) on kuuluisa lukuisista oranssinpunaisista porteistaan (torii), jotka on aseteltu käytävien muotoon.

Naran peurapuistosta matkani jatkui sitten metrolla Kiotoon, jonne saavuin noin tunnin matkan teon jälkeen alkuillasta. Kiotossa majoituin Osakan hotellia astetta parempaan ja rauhallisempaan minihuonehotelliin nimeltä Uno House.

Nakagyo Wardin erillisalueella sijaitseva hotelli maksoi kahdelta yöltä vain 6000 jeniä eli 47 euroa. Hotelli sijaitsi rauhallisella sivukadulla, kuitenkin aivan keisarillisen palatsin ja palatsiin kuuluvan valtavan puiston vieressä (puisto on aina avoinna). Ehdin vasta lähtöaamuna käydä nauttimassa kioskista ostamani aamiaisen keisarillisen puiston penkillä.

Hotellia pyöritti ystävällinen vanha pariskunta, joka hoiti kukkeaa minipuutarhaa hotellinsa edessä. Minulla oli japanilaistyylinen yhden hengen huone, jossa oli futon-vuode ja jopa oma parveke. Huoneessa olisi ollut myös vedenkeitin ja tarvikkeet kahvin, teen tai pikanuudeleiden nauttimiseen, mutta huoneessa ei ollut jääkaappia maidolle ja vesipiste oli toisessa rapussa, joten keittelyt jäivät. Myös suihku ja wc-tilat olivat toisessa rapussa.

Ulkokengät piti jälleen jättää hotellihuoneen oven taakse. Huonetta varten sain käyttööni omat tohvelit, ja erilliset tohvelit olivat myös parveketta ja wc-tiloja varten. Olin tosin huoneessani mieluiten paljain jaloin.

Huoneessa oli myös televisio, ja heräsin seuraavana aamuna jo seiskalta televisiosta yllättäen tulevaan kovaan hälytysääneen. Olin oppinut, että televisiosta tulee hälytysääni ennen suurta maanjäristystä, mutta maanjäristystä tai muutakaan uhkaa ei kuulunut, joten menin sitten hölmistyneenä takaisin nukkumaan. Ehkä kyseessä oli vain harjoitus, mutta olivat kyllä valinneet aikaisen kellonajan.

IMG_20180803_173251607_HDRIMG_20180803_181632157

Mehujäätelöpalloja
Mehujäätelöpalloja

Gion

Ensimmäisenä iltana lepäsin hotellihuoneessa ja lähdin sitten illalla puoli kahdeksan jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Huomasin ilokseni Google Mapista, että hotellini sijaitsi vain 20 minuutin kävelymatkan päässä geisha-alueesta nimeltä Gion. Lisäksi reitti kulki pitkin yhtä Kioton nähtävyyttä, eli Kamogawa-jokea.

Ylitin sillan ja kuljin joen rauhallisempaa puolta. Toisella puolella jokea oli Kioton menoalue ja rannalla sijaitsi vieri vieressä ravintoloiden terasseja. Kulkemani reitti oli hiljainen ja kaunis, täynnä ikivanhoja rakennuksia ja siltoja.

Olin todella nälkäinen, mutta Gion alue oli täynnä vain perinteisiä japanilaisia fine dining -ravintoloita. Moni turisti suuntaa kävelylle Gioniin, koska myös Kioton geishat työskentelevät Gionissa. Kyseessä on Japanin laajin geisha-alue (Tokiossahan en koskaan nähnyt geishoja).

Geishat vierailevat täällä juuri niissä kyseisissä hienoissa ravintoloissa illan asiakkaidensa kanssa sekä pitävät alueella teehuoneita, joihin voi etukäteen varata ajan. En kuitenkaan nähnyt Gionissa yhtään geishaa. Sen sijaan näin paljon sekä japanilaisia että turisteja kimonoissaan menossa juhliin tai hienoihin ravintoloihin.

Illan kävelyreittini Gioniin oli rauhallinen ja kaunis.
Illan kävelyreittini Gioniin oli rauhallinen ja kaunis.

Tuon sillan toisella puolella alkoi Gion.

Kamogawa-joen toisella puolella huvittelualueella

Päätin sitten ylittää Kamogawa-joen ja mennä Kioton menoalueelle. Täällä olikin sitten vilinää. Kuitenkin suurin osa ravintoloista oli juuri menossa kiinni, jo yhdeksältä illalla. Kuljin todella pitkään kunnes löysin Japanissa suositun ranskalaisen kahvilaketjun St. Marc Cafen kahvilan, joka oli auki kymmeneen asti illalla. Sieltäkin tosin sai enää vain leivonnaisia, mutta se oli parempi kuin ei mitään.

Kuljin takaisin hotellille pitkin katettua Takakura Dori -katua, Kioton huvittelukeskusta, jossa kaikki kaupat ja kahvilat olivat tosin jo menneet kiinni. Onneksi kioskit (isoimmat ketjut Japanissa ovat Seven Eleven, Lawson ja Family Mart) ovat Japanissa auki ympäri vuorokauden ja niitä on ihan kaikkialla. Niissä myydään lukuisia deli-ruokia, joten ostin yhdestä sellaisesta mukaani ruokaa.

Matcha-teen makuinen vihreä jäätelö on yleinen herkku Japanissa.
Matcha-teen makuinen vihreä jäätelö on yleinen herkku Japanissa.

Kiyomizu-dera

Seuraavana aamupäivänä nappasin kioskista mukaani aamiaisen ja matkasin bussilla buddhalaiselle Kiyomizu-dera -temppelille. Kioto on kuuluisa ennen kaikkea upeista temppeleistään, ja yritin valita tarjonnasta kaksi omasta mielestäni kiehtovinta kohdetta.

Kiyomizu-dera tarkoittaa puhtaan veden temppeliä. Temppeli on saanut nimensä kompleksin sisällä sijaitsevasta vesiputouksesta, joka saa vetensä viereisiltä vuorilta.

Tuona päivänä lämpömittari näytti jo 38 astetta. Kiotossa kuumuus tuntuu vielä suuremmalta, koska kaupunki sijaitsee alhaalla laaksossa, jonka päälle lämpö jämähtää. Tästä huolimatta aloitin kapuamisen rinteellä sijaitsevaan temppeliin. Tie temppelille oli täynnä kahviloita, jäätelökojuja, kimonon tai yukatan vuokrauspaikkoja ja matkamuistomyymälöitä. Moni japanilainen haluaa tulla pyhille paikoille juhlava kimono päällään, ja turistit myös mielellään vuokraavat kimonoja päiväksi.

IMG_20180804_123343954

Temppelikompleksi oli onneksi vaivannäön arvoinen. Vuonna 775 perustettu temppeli on vanhempi kuin vuonna 794 perustettu Japanin entinen pääkaupunki Kioto (ihan ensimmäinen pääkaupunki oli muuten Nara). Temppeliin kuuluu yli 30 rakennusta, joista katsoin vain tärkeimmät, koska minulla oli paljon nähtävää Kiotossa. Temppelin sisäänpääsy kustantaa 400 jeniä eli kolme euroa.

Temppelin päähalli oli valitettavasti kuomujen peitossa remontin takia, mutta sinne saattoi silti mennä sisälle. Päähallin rotkon päälle rakennetulta verrannalta on hieno näkymä kauempana rinteellä olevaan toiseen rakennukseen, joka on temppelin kuvatuin kohde.

Temppelin alueella oli tunnelmallisia kahviloita, jotka olivat edullisempia kuin sinne vievän tien varralle olevat kahvilat.
Temppelin alueella oli pari tunnelmallista kahvilaa, jotka olivat edullisempia kuin sinne vievän tien varralle olevat kahvilat.
Niōmonin portti ennen temppeliä
Niōmonin portti ennen temppeliä
Päähallissa
Päähallissa

IMG_20180804_125736153

Hyvän onnen temppeli
Hyvän onnen temppeli
Hyvän onnen temppeli
Hyvän onnen temppeli

IMG_20180804_130504872

Henkien kätkemä -animaatiossahan lentelevät nämä paperihahmot!
Henkien kätkemä -animaatiossahan lentelevät nämä paperihahmot!

IMG_20180804_131528500IMG_20180804_132511260

Tähän vesilähteelle jonotettiin juomaan (oli muuten yllättävän haastavaa)
Tähän vesilähteelle jonotettiin juomaan (oli muuten yllättävän haastavaa)

Fushimi Inari -pyhäkkö

Kävelin alas temppelin rinteeltä ja hyppäsin uuteen bussiin. Fushima Inari -pyhäkkö on maailmanlaajuisesti tunnettu torii-käytävistään, joten pitihän se nähdä. Torii (kirjaimellisesti ”linnun orsi”) on perinteinen, oranssinpunainen japanilainen portti, joka rakennetaan useimmiten šintolaisen pyhäkön sisäänkäynnille tai pyhäkön alueelle. Portti toimii merkkinä siirtymisestä pyhästä maailmasta maalliseen maailmaan ja toisinpäin.

Pyhäkössä käyminen on maksutonta. Yllätyin pyhäkölle päästyäni sitä, että porttikäytäviä on lukuisia ja ne kiertävät pyhäkön koko mäen päällä levittäytyvän alueen. Koko torii-reittiin saisi menemään varmaan yli tunnin. Kuljin itse vain osan käytävistä, koska halusin ehtiä vielä bambumetsään ennen pimeän tuloa.

IMG_20180804_151128241

Japanilaisissa pyhäköissä on aina pihalla käsienpesualtaita.
Japanilaisissa pyhäköissä on aina pihalla käsienpesuallas.
Pyhäkön alueen kartta, jossa näkyy koko pitkä ja mutkitteleva torii-reitti.
Pyhäkön alueen kartta, jossa näkyy koko pitkä ja mutkitteleva torii-reitti.

IMG_20180804_152414130

Kävin myös torii-käytävän varrella pyhäkön alueella olevassa tyylikkässä kahvilassa. Mäenrinteellä oleva kahvila oli yllättävä näky kaikkien ikivanhojen pyhien veistosten jälkeen.

Pyhäkön nimi inari tulee samannimisestä kamista, japanilaisesta hengestä. Inari on japanilainen hedelmällisyyden, riisin, maatalouden, kettujen, teollisuuden ja maallisen menestyksen kami. Inari on suosittu kami, jolle on omistettu huikeat 32 000 temppeliä ja pyhäkköä ympäri Japania!

Fushimi Inari -pyhäkkö on myös tunnettu kettupatsaistaan, joten matkalla temppeliin on paljon matkamuistomyymälöitä, joissa myydään valkoisia kettutuotteita. Valkoiset ketut ovat Inari-kamin lähettiläitä.

Kuuluisa pyhäkkö on täynnä turisteja ja japanilaisia, joten saa odottaa pitkään, että voi ottaa jostain torii-käytävästä rauhaisan kuvan ilman ihmisiä. Käytävät ovat myös kaikki vähän erilaisia: eri käytävissä toriit ovat eri kokoisia ja paksuisia sekä osa on tasaisella maalla ja osa nousee tai laskee mäen rinnettä.

IMG_20180804_153239885IMG_20180804_153709164_HDRIMG_20180804_154808957IMG_20180804_155132847IMG_20180804_160655519

Arashiyaman bambumetsä

Päivän pisimmän matkan tein bambulehtoon, vaikka sinnekään ei ollut kovin pitkä metro- ja kävelymatka. Tässä vaiheessa tosin kenkäni olivat alkaneet hiertää tosi pahasti ja varpaani ja kantapääni vuosivat verta. Silti oli pakko vain purra hammasta ja jatkaa kävelemistä, koska minulla oli vain tämä päivä aikaa koluta Kiotoa.

Matkalla metsään kännykkäni vaihteeksi sammui, joten etsin läheltä kahvilaa, jossa olisin voinut ladata sit. Halusin ottaa puhelimellani kuvia ja tarvitsin Google Mapin karttaa, koska metroasemalta oli 20 minuutin kävelymatka metsään. Alue on todella hiljaista ja löysin vain yhden puodin. Näin siellä penkin vierestä pistorasioita, joten ryntäsin sisään ja tökkäsin latausjohtoni pistorasiaan.

Myyjä tuli sisään takahuoneesta ja selitin, että ostan jotain. Aloin sitten katsella ympärilleni puodissa ja huomasin, että kauppa myi vain yhtä ainoaa tuotetta… japanilaisia pikkelssejä. Kyseessä oli vielä kallis luksuspikkelssikauppa. Inhoan yli kaiken etikan makuisia säilöttyjä vihanneksia.

Pahoittelin kauppiaalle, etten voi ostaa sieltä mitään. Hän antoi minun silti istua siellä vartin lataamassa kännykkää ennen kuin kauppa meni kiinni.

IMG_20180804_183042

Bambumetsä on Kioton tunnus. Bambumetsässä pitkät ja laihat bambut kohoavat hämmästyttäviin korkeuksiin. Paikka on viehättävä ja rauhoittava. Alueella on myös muutama pyhäkkö. Bambumetsikkö on tosin yllättävän pieni, vain muutaman polun mittainen.

Onnistuin tosin harhailemaan metsikössä pitkään pimeän tultua kun yritin turhaan etsiä lähempänä olevaa metro- tai juna-asemaa kuin se mitä kautta olin tullut. Jalkani olivat ihan poikki ja kipeät ja hyttyset pistelivät, mutta hämärä bambumetsä oli taianomainen näky. Muut turistit olivat jo lähteneet kun hyviä valokuvia ei enää voinut ottaa pimeässä.

IMG_20180804_182155450

Kioton päärautatieasema

Matkalla takaisin hotellille päätin poiketa Kioton päärautatieasemalla (Kyoto Station). Paikka on kuuluisa näköalatasanteestaan. Asema löi mut ihan ällikällä: siellä on 11 kerrosta (!), upea maksuton kattoterassi, museo, teatteri, kauppakeskus, ravintolakerros ja erikseen ramen-ravintolakerros.

Sisäpihalta lähtevät valtavan pitkät liukuportaat kattoterassille. Kattoterassille vievät myös portaat, joihin värivalot luovat muuttuvia kuvia. Asemaa vastapäätä on yksi päänähtävyyksistä, Kioton korkein rakennus eli Kioton torni (Kyoto Tower).

Kävin asemalla syömässä ramen-keiton ja ihailemassa maisemaa kattoterassilta. Sitten hyppäsin bussiin, päädyin väärään paikkaan, palasin takaisin asemalle, ja otin kiltisti metron hotellille…

Kioton aseman kattoterassi bambuistutuksineen.
Kioton aseman kattoterassi bambuistutuksineen.

IMG_20180804_210527868_LL

Paluulennon sekoilu

Seuraavan päivän paluumatkani Tokioon oli yhtä epäonninen kuin menolentonikin. Etsin ensiksi aamulla turhaan bussipysäkkiä, joka oli merkitty väärin Google Mapsiin. Otinkin sitten metron ja junan Osakaan ja sieltä lentokentälle. Heti kun juna saapui lentokentälle huomasin, että lentokentän nimi on eri kuin lentolipussani. Osakassa onkin siis kaksi lentoasemaa!

Kädet vapisten tsekkasin Google Mapista reitin oikealle lentoasemalle. Japanissa välimatkat ovat usein älyttömiä ja nytkin selvisi, että julkisilla matka toiselle lentoasemalle veisi 1,5 tuntia! Taksilla matka olisi tunnin ja ehtisin juuri lennolle.

Kipitin lentoaseman taksitolpalle, jossa selvisi, että taksimatka kustantaisi 23000 jeniä eli 172 euroa! Mulla ei edes ollut niin paljon rahaa. Näytin taksikuskille setelini, ja hän sääli minua ja päästi kyytiinsä 15 000 jenillä eli 116 eurolla. En siinä paniikissa edes tajunnut, kuinka kalliiksi taksi tuli.

Myöhemmin mietin, että olisi pitänyt ensiksi tarkistaa netistä, millä hinnalla olisin saanut väärältä lentoasemalta uuden lennon Tokioon. Tosin todennäköisesti se olisi silti maksanut enemmän kuin taksi. Lisäksi olisin voinut missata lentoni, jos olisin jäänyt miettimään uuden lipun ostamista, ja uusi lippu olisikin sitten ollut vielä kalliimpi.

Selvisin sitten lennolleni ja pääsin turvallisesti Tokioon. Tokiossa olikin paljon hoidettavia asioita ennen kuin matkasin parin päivän päästä Helsinkiin.

Lentokoneeni
Lentokoneeni

Tässä pari kuvaa Instagramin Storyistäni liittyen matkaani Osakan lentokentälle ja Tokioon. :D

Tässä pari kuvaa Instagramin Storyistäni liittyen matkaani Osakan lentokentälle ja Tokioon. 😀

IMG_20180824_154034_505

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s