Feministinen Pillu-esitys päivittää Vaginamonologit tämän päivän Suomeen

Pillu-lukudraamassa maailmaa katsotaan vaginan kautta. Näkökulma tuo ihmisten elämäntarinoihin lisää lämpöä, haavoittuvaisuutta ja myötätuntoa.

Kirjoitan nyt kavereideni esityksestä, joten tätä ei voi pitää varsinaisena kritiikkinä. Kaverini Valto Kuuluvainen ja Eeva Putro ovat käsikirjoittaneet esityksen, ja Putro nähdään myös lavalla yhdessä Eppu Pastisen, Kristiina Halkolan ja tämän tyttären Vilma Melasniemen kanssa. Kuuluvainen ja Putro ovat jo vuodesta 2014 lähtien tavanneet ihmisiä, jotka ovat suostuneet antamaan haastattelun esitystä varten.

Näytelmän esikuvana on yhdysvaltalaisen näytelmäkirjailijan ja feministin Eve Enslerin teos Vaginamonologit (1996). Vaginamonologeja on esitetty paljon myös Suomessa, ja olen itse nähnyt sen KokoTeatterin ystävänpäivän esityksessä 2012. Pillu päivittää vagina-aiheiset tekstit tämän päivän Suomeen.

Olen käynyt KOM-teatterissa useamman kerran aikaisemmin, mutta nyt ensimmäistä kertaa Aulanäyttämöllä. Ullanlinnassa sijaitsevan Teatterin aulaan oli aseteltu tuolit puoliympyrän muotoon. Näyttämöllä oli neljä pientä lavaa ja yksi korkea tuoli katsomon keskellä olevalle käytävälle. Näyttelijät esiintyivät siis hyvin lähellä yleisöä, mikä sopiikin esityksen alaotsikkoon Intiimi spektaakkeli.

Tässä katsomossa oli mahdollista myös nauttia katsomon takana olevan baarin virvokkeita. Kokemus oli sitäkin erityislaatuisempi, että suoraan takanani istuivat sekä Kuuluvainen että esityksen ohjaaja Elina Kilkku, joiden kanssa ehdin myös keskustella, sekä yleisössä oli jonkin verran yhteisiä kavereitamme ja tuttujamme.

Pillu koostuu kolmesta elementistä: näyttelijöiden papereista lukemista pillu-aiheisista tositarinoista, muutamasta laulunumerosta sekä fiktiivisestä metaesityksestä, jossa ryhmä harjoittelee Pillu-näytelmää ja selvittelee keskinäisiä välejään. Tositarinat ovat sen verran vakavia ja niiden esitystapa staattinen, että niille tarjoaa hyvän vastakohdan liikkuvaisempi ja koomisempi kehystarina produktion jäsenistä.

Sanna-Reeta Meilahden suunnittelema logo
Sanna-Reeta Meilahden suunnittelema logo

Valton mukaan esitys ei ollut vielä valmis, koska näyttelijät lukivat tarinat papereista, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Osa tarinoista on kuitenkin näytellympiä ja sisältävät rekvisiittaa, kuten veriset menkkapikkarit. Absurdin hauskassa kohtauksessa erilaisia pilluja esitellään kuin muotinäytöksen asuja ja pilluja symboloivat esimerkiksi karvahatut. Kuukautisten lisäksi esityksessä käydään läpi muita pillukeskeisiä kokemuksia kuten ensimmäinen seksikerta ja synnytys.

Vaikka esityksen aihe kuuluu ensiajattelemalla yksityisen piiriin, niin näytelmä on poliittinen ja kurkottaa kohti yhteiskuntaa. Ihmisten, erityisesti naisten, seksuaalisuutta ja sitä kautta muutakin elämää on aina pyritty hallitsemaan yhteiskunnan laatimien sääntöjen taholta. Vaikuttaahan yhä jopa palkan suuruuteen se, mitä ihmisellä on jalkojen välissä. Kehystarinassa käydään läpi monia ennakkoluuloja, kuten ettei kenenkään ulkomuodosta voi päätellä, millaiset genitaalit hänellä on tai kuinka parisuhteet yhä usein oletetaan heterosuhteiksi.

Hyvin erilaisilta ihmisiltä kerätyt tarinat ovat koskettavia ja vetävästi kirjoitettuja. Tarinoiden voima on niiden rehellisyydessä. Saimme kuulla muun muassa transmiehen, aseksuaalin, muunsukupuolisen, vanhan naisen, lesbon prostituoidun, ruuhkavuosiaan elävän äidin, pettäjän ja ympärileikatun maahanmuuttajanaisen suhteesta seksuaalisuuteensa ja ruumiillisuuteensa. Monissa tarinoissa toistui häpeä, joskus tosin myös ilo ja ylpeys. Monessa tarinassa seksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuvat vanhemmat tai/ja uskonto ovat juurruttaneet ihmisiin ahdistuksen seksuaalisuuden ”syntisyydestä”. Vakavimmat tarinat kertoivat lapsena insestin uhreiksi joutuneista.

Juttelin väliajalla Valton kanssa siitä, että seksuaalisuudesta ja ruumiillisuudesta tulee yllättävän harvoin juteltua edes lähimpien ystävien kesken. Usein juuri vain tällaiset taideteokset ja lehtijutut antavat mahdollisuuden kuulla, miten muut ihmiset suhtautuvat sukuelimiinsä ja millaisia niihin liittyviä kokemuksia heillä on ollut. Näenkin Pillun ja Vaginamonologien arvon siinä, että ne sanoittavat yksityisiä mutta merkittäviä asioita, joita usein ympäröi hiljaisuus. Tällaiset esitykset lisäävät ymmärrystä ja myötuntoa niin itseä kuin muita ihmisiä kohtaan.

Pillulla on vain kolme loppuunmyytyä esityspäivää Kom-teatterissa, joten toivottavasti näytelmä pääsee vielä esille muuallakin.

Olin katsomassa esityksen pressilipulla ensi-illassa maanantaina 12.11.2018.

Kaksi muuta näytöstä ovat 13.11. ja 14.11. klo 19.00. Kesto noin kaksi tuntia, 10 minuutin väliajan kanssa.

Lue esityksestä lisää Kom-teatterin verkkosivuilta.

KÄSIKIRJOITUS: Valto Kuuluvainen ja Eeva Putro
OHJAUS: Elina Kilkku
LAULUJEN SÄVELLYS JA ÄÄNISUUNNITTELU: Maija Ruuskanen
TEKNIIKKA: Jere Vartiainen
LOGO: Sanna-Reeta Meilahti
NÄYTTELIJÄT: Kristiina Halkola, Vilma Melasniemi, Eppu Pastinen ja Eeva Putro

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s