Kansallisteatterin Mestari ja Margarita vie absurdiin neuvostoaikaan – Marionettinuket korostavat sitä, kuinka Saatana leikkii henkilöillä

36643981480_db0e38db91_z

Saatana saapui jo viime vuoden syksynä Kansallisteatterin Willensaunaan ja pitää siellä yhä majaansa ensi viikon alun ajan. Viime vuoden syksynä sekä Kansallisteatteri että ruotsinkielinen Viirus ottivat ohjelmistoonsa Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan (1966–1967), mutta käyttäen suomennosta tai ruotsinnosta alkuperäisestä venäjänkielisestä nimestä Мастер и Маргарита / Master i Margarita.

Kävin viime vuoden syyskuussa katsomassa Mästaren och Margaritan ensi-illassa Viiruksen vasta-avatussa teatterirakennuksessa (lue arvioni täältä), ja jätin väliin loppuunmyydyn Kansallisteatterin version. Tämän viikon maanantaina kävin kuitenkin katsomassa pitkään odottamani Mestarin ja Margaritan Willensaunassa. Ilta oli samalla isänpäivälahjani, ja isäni onneksi piti näytöksestä paljon. Luin kyseisen klassikon 90-luvun lopulla lukiossa, ja teos teki silloin vaikutuksen.

Kuvaaja Tuomo Manninen
Kuvaaja Tuomo Manninen

Anna Rautiaisen ohjaamassa ja dramatisoimassa tulkinnassa on yhdistetty fyysistä ja visuaalista teatteria sekä nukketeatteria, mikä sopii alkuteoksen karnevalistiseen ja absurdiin henkeen. Nukketeatteri istuu näytelmän aiheeseen hyvin, koska marionetit korostavat sitä, kuinka kansalaiset ovat niin Saatanan kuin Neuvostoliiton totalitaarisen valtionkoneiston vietävissä.

Juoni on kunnianhimoinen ja monimutkainen, ja siinä kulkee limittäin kolme tarinaa. Saatana (Marc Gassot) vierailee 1930-luvun Moskovassa, Mestarilla (Ilja Peltonen) ja Margaritalla (Annika Poijärvi) on kiihkeä rakkaussuhde ja Jeesuksen ajan Jerusalemissa maaherra Pontius Pilatus (Juhani Laitala) pohtii filosofi Ješua Ha-Notsrin (Jeesuksen, roolissa myös Ilja Peltonen) kuolemantuomiota. Siirtymät tarinalinjasta toiseen on toteutettu kiitettävän selkeästi.

Mestari on ateisti ja kirjailija, joka kirjoittaa romaania Pontius Pilatuksesta. Hän on joutunut Saatanan ennustuksen mukaisesti mielisairaalaan, eroon rakastetustaan Margaritasta, joka on tosin toisen miehen vaimo. Saatana esittää ulkomaalaista asiantuntijaa Wolandia, jonka seurue on nyt rajattu kahteen hahmoon eli suuren mustan kissan muodon ottaneeseen Begemotiin (”virtahepo” tai Raamatun Behemot, roolissa ilkikurinen Juha Varis) ja vampyyri Hellaan (vaaran tuntua uhkuva Maria Kuusiluoma).

Kuvaaja Tuomo Manninen
Kuvaaja Tuomo Manninen

Satiirin iva kohdistuu neuvostoyhteiskuntaan, kuten sensuuriin, asuntopulaan, uskonnonvastaisuuteen, länsimaalaisten meikkien ihannointiin ja kiellettyyn ulkomaanvaluuttaan. Tarina aukeaa parhaiten kun tuntee neuvostohistorian, johon niin kirjassa kuin näytelmässä jatkuvasti viitataan epäsuorasti. Mestari ja Margarita pohtii sitä, kuka tai mikä lopulta ohjaa yhteiskuntaa.

Esityksen parasta antia on sen huikea visuaalisuus. Karut nuket sopivat näytelmän synkkään maailmaan, ja ovat osa niin näyttelijäkaartia kuin lavastusta. Myös alun raitiovaunuonnettomuuskohtaus on visualisoitu hienosti suurella videoprojisoinnilla. Erityisen mieleenjäävä on kohtaus, jossa Margarita emännöi Saatanan juhlia ja hänen punaisen mekkonsa kangas aaltoilee täyttäen koko lavan. Margaritan hahmo säteilee muutenkin voimaa ja mielenrauhaa.

Kuvaaja Tuomo Manninen
Kuvaaja Tuomo Manninen

Kaikesta huolimatta Mestaria ja Margaritaa vaivaa tasapaksuus. Erilaisia elementtejä on vähän liikaa, mikä tekee esityksestä tukkoisen. Esitys ei hurmaa täysillä eikä tempaise mukaansa ihan niin kuin olin toivonut. Näyttelijät onnistuvat kyllä erinomaisesti, ja heidän saumatonta yhteistyötään on ilo seurata.

Näimme esityksen pressilipuilla 3.12.2018. 

Esityksen ensi-ilta oli 6.9.2017.

Näytöksiä on vielä 10.12. ja 11.12.

Lue lisää Mestarista ja Margaritasta Kansallisteatterin verkkosivuilta.

Esitys kestää 2 tuntia 30 minuuttia sisältäen väliajan.

Rooleissa: Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
Ohjaus ja dramatisointi: Anne Rautiainen
Suomennos: Ulla-Liisa Heino
Koreografia: Sonya Lindfors
Lavastus, nuket ja pukusuunnittelu: Janne Siltavuori
Dramaturgi: Eva Buchwald
Valo- ja videosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu: Jani Peltola
Naamioinnin suunnittelu: Krista Karppinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s