Mitkä ovat nykyajan tärkeimmät ilmiöt ja millaiseksi ne muuttavat elämämme tulevaisuudessa? Vastaukset antaa Yuval Noah Hararin vaikuttava tietokirja 21 oppituntia maailman tilasta

Nappasin kirjasta kuvan uudessa keskustakirjasto Oodissa, jossa kirjoitin tämän arvion. Kirja ei tosin ole kirjaston kirja, vaan arvostelukappale Bazar Kustannukselta.
Nappasin kirjasta kuvan uudessa keskustakirjasto Oodissa, jossa tänään kirjoitin tämän arvion. Kirja ei tosin ole kirjaston, vaan oma arvostelukappaleeni Bazar Kustannukselta.

Harvoin tuntuu näin osuvalta sanoa, että tässä on kirja, joka jokaisen tulisi lukea! Israelilaisen Yuval Noah Hararin uutuusteos 21 oppituntia maailman tilasta on kiikkunut lähes kaikilla listoilla luetuimpana kirjana, mikä herätti myös oman kiinnostukseni. Pidän myös paljon vetävästi kirjoitetuista ja terävistä tietokirjoista, jotka lisäävät ymmärrystäni maailmantilasta ja ihmisenä olemisesta.

Tietokirjan nimi on iskevämpi englanniksi: 21 Lessons of the 21st Century. Minulla meni muiden menojeni takia useampi viikko 335 sivuisen (+ alaviitesivut ja lähdesivut) kirjan lukemiseen, vaikka mieleni paloikin usein sen pariin. Kirjaa ei tosin kannata lukea, jos on jo nukahtamispisteessä, koska vaikka se on kirjoitettu menevästi, niin sen painava asiasisältö vaatii pureskelemista. Muutenkin tuntuu, että minun on vaikea muistaa kaikkea kirjasta oppimaani ja oivaltamaani, vaikka toivottavasti tieto muhii nyt edes alitajunnassani.

Kirjassa Harari tutkii nykyisyyden ilmiöitä, ennen kaikkea aikakautemme suurimpia ongelmia ja mitä ne tulevat aiheuttamaan tulevaisuudessa. Hän luo eteemme pahimmat uhkakuvat, jotka voimme tosin välttää, jos tartumme työhön jo tänään. Harari on harvinaisen tarkkanäköinen aikakauden tulkitsija, joka osaa esittää monimutkaisetkin asiat selkeästi ja kiehtovasti.

Monessa luvussa hän vahvisti jo aiemmin miettimääni ja antoi ilmiöille enemmän taustaa ja kirkkaampia argumentteja kuin omani. Joissain luvuissa hän taas poisti harhaluulojani ja sai minut ymmärtämään ilmiöitä, joiden syitä ja seurauksia en ole aiemmin tajunnut.

Kuten että tulevaisuudessa algoritmit tuntevat meidät paremmin kuin me itse, ja ne osaavat vastata meille, missä työssä viihtyisimme parhaiten, mikä on seksuaalinen suuntautumisemme tai kuka olisi meille paras puoliso. Tämän avun ansiosta ei enää tule tehtyä yhtä paljon kohtalokkaita vääriä valintoja eikä tuhlattua aikaa. Kuitenkin tämä tekee meistä todella riippuvaisia tekoälystä ja tuhoaa kykymme tehdä itsenäisiä valintoja. Siten yksi tärkeimmistä neuvoista onkin, että opettele tuntemaan itsesi hyvin, tai koneet tekevät sen puolestasi.

”Jos tiedät, mitä haluat elämältä, tekniikka voi auttaa sinua saavuttamaan sen. Mutta jos et tiedä, mitä haluat, tekniikan on hyvin helppo muotoilla tavoitteet puolestasi ja ottaa elämäsi haltuunsa.”

Ehkä pysäyttävin osa kirjasta tulee vastaan jo alkupuolella, kun Harari kirjoittaa työn tulevaisuudesta, minkä tekoäly, massadata-algomitrit ja bioteknologia tulevat mullistamaan. Voisi kuvitella, että tämähän on jo tuttua tietoa monista lehtijutuista, mutta Harari vie ajattelun paljon pidemmälle kuin yleensä on totuttu. Tekoäly tulee nimittäin päihittämään ihmiset jopa intuitiossa ja luovuudessa. Jo nykyisin shakkimatseissa epäillään, että pelaaja on käyttänyt apunaan tietokonetta, jos hän tekee erityisen luovan siirron pelilaudalla.

Tekniikan kehitys tulee tuomaan paljon hyvää. Esimerkiksi nykyisin joka vuosi yli miljoona ihmistä kuolee liikenneonnettomuuksissa, mutta tulevaisuuden itseliikkuvat kulkuneuvot tulevat estämään nämä onnettomuudet, joista yli 90 prosenttia johtuu inhimillisistä virheistä.

Lisäksi tulevaisuudessa ei enää tarvita ihmislääkäreitä, vaan potilas voi älypuhelimensa kautta kysyä diagnoosia yhtä aikaa sadoilta tekoälylääkäreiltä ja saada vastaukset sekunneissa. Tekoälylääkärit voivat tarjota paljon edullisempaa ja korkeatasoisempaa terveydenhoitoa kuin ihmislääkärit. Nämä edistysaskeleet pelastavat niin paljon ihmishenkiä ja vähentävät kärsimystä, että ihmisten työpaikkoja ei kannata säilyttää sen takia, että näitä edistysaskeleita ei otettaisi.

”Monet kasvatustieteen asiantuntijat väittävät, että koulujen tulisi siirtyä opettamaan ensisijaisesti kriittistä ajattelua, kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja sekä luovuutta. Yleisesti ottaen koulujen tulisi jättää tekniset taidot vähemmälle huomiolle ja painottaa yleisiä elämäntaitoja. Kaikkein tärkeimpiä niistä ovat kyvyt käsitellä muutoksia, oppia uusia asioita ja säilyttää henkinen tasapaino uusissa tilanteissa.”

Todennäköisesti suurimmasta osasta ihmiskuntaa tulee työn kannalta merkityksettömiä, ja työtä on vain pienelle eliitille korkean tason asiantuntijatehtävissä. Jossain vaiheessa on vain tämän erittäin varakkaan eliitin laupeuden varassa, saako ihmiskunnan tarpeeton enemmistö heiltä hyväntekeväisyytenä rahaa elämiseen. Ja sitä mukaan kun jo nyt työpaikkoja katoaa, vaaditaan ihmisiltä yhä enemmän kykyjä ja joustavuutta kouluttautua noin 10 vuoden välein täysin uuteen työhön. Karumpi kohtalo on niiden kehitysmaiden asukkailla, joiden suurta määrää halpaa ja kouluttamatonta työvoimaa ei pian tarvitse kukaan.

Todennäköisesti ihmisiä ei tarvita tulevaisuudessa edes kuluttajina, koska robotit ja tietokoneet tulevat hoitamaan senkin. Harari kirjoittaa, että tämän takia pitää jo pian alkaa luomaan uusia yhteiskunnallisia ja taloudellisia malleja, kuten perustulo turvaamaan elanto tai maksuttomat peruspalvelut sekä lastenhoidon ja vapaaehtoistöiden näkeminen oikeina töinä.

Harari osoittaa, että ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisiä pyrkimyksiä, mutta näiden pyrkimysten ei tarvitse liittyä palkkatyöhön. Tämän osoittavat esimerkiksi köyhät ja työttömät ultraortodoksiset juutalaismiehet. Nämä miehet omistavat elämänsä uskonnollisten tekstien tulkitsemiseen ja perhe-elämään, ja ovat tutkimusten mukaan tyytyväisempiä elämäänsä kuin mikään muu israelilaisen yhteiskunnan ryhmä (Harari tosin näkee uskonnot sepitteinä).

Israelilainen Yuval Noah Harari (s. 1976) väitteli historian tohtoriksi Oxfordissa. Hän opettaa historiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa kaikkialla maailmassa.
Israelilainen Yuval Noah Harari (s. 1976) väitteli historian tohtoriksi Oxfordissa. Hän opettaa historiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa kaikkialla maailmassa. Kuva on Bazar Kustannuksen sivuilta. 

Muita mieleeni jääneitä kiinnostavia huomioita oli esimerkiksi se, että vaikka nykyään puhutaan niin paljon terrorismista, niin kyseessä on todellisuudessa minimaalinen uhka. Terroristit tekevät spektaakkelimaisia ja julmia mutta suhteellisesti erittäin vähän ihmisiä tappavia hyökkäyksiä, koska heillä ei ole resursseja tehdä todellista vahinkoa valtioiden puolustusjärjestelmiin. Heidän ainoa keinonsa on yrittää hallita ihmisten mieliä pelolla ja saada vastapuolen tekemään harkitsemattoman vastahyökkäyksen. Ihmiset pelkäävät terroristeja, vaikka todellisia uhkia ovat esimerkiksi liikenneonnettomuudet, syrjäytyminen ja sairaudet.

Eräs kirjasta saamani oivallus liittyy valtioihin. Minun on nimittäin ollut vaikea ymmärtää, mikä on valtioiden antama hyöty, koska niiden rajat ovat keinotekoisia ja näiden rajojen puolustaminen aiheuttaa sotia. Lisäksi sisäänpäinkääntynyt nationalismi on yhä kasvava uhka.

Harari ei toki puolusta nationalismia, mutta hän kirjoittaa, että ihmiskunnan suurimpia saavutuksia on kyky tehdä yhteistyötä todella suurissa ryhmissä ja luoda valtion kaltaisia järjestelmiä, joiden avulla ihmiset ovat voineet ylittää yksilöiden rajat ja rakentaa koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmiä. Kukaan ei voi yksin rakentaa sairaalaa, lentokonetta tai museota, mutta pääsemme kaikki nauttimaan näistä ihmisten yhteistyön hedelmistä.

Harari myös kirjoittaa, kuinka uusi keksintö valtiot ovat ihmiskunnan historiassa, vaikka nationalistit puolustavat isänmaansa kulttuuria ikivanhana. Vasta viestintäteknologian kehitys sanomalehtineen, postilaitoksineen ja puhelinverkkoineen mahdollisti todellisten kansalaisuusidentiteettien synnyn.

”Yksittäiset ihmiset tietävät nolostuttavan vähän maailmasta, ja historian kuluessa heidän tietomääränsä on koko ajan vähentynyt.

Yuval Noah Hararilta on aiemmat suomennettu bestsellerit Sapiens – Ihmisen lyhyt historia (2016) ja Homo deus – Huomisen lyhyt historia (2017). Nyt tuntuu siltä, että nämäkin teokset on pakko lukea!

”Suomalaisen Kirjakaupan henkilökunta on valinnut Vuoden kirjaksi Yuval Noah Hararin teoksen 21 oppituntia maailman tilasta, jonka Bazar julkaisi elokuussa 2018.”

Sain kustantamolta arvostelukappaleen. 

Suorat lainaukset ovat kirjasta 21 oppituntia maailman tilasta.

Lue kirjasta lisää Bazar Kustannuksen verkkosivuilta.

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s