Häpeä kuristaa kuin käärme ja rakkaus hurmaa mutta kynsii kuin kissa Pajtim Statovcin romaaniin pohjaavassa näytelmässä Kissani Jugoslavia

Kuvassa on Toni Harjajärvi. Kuva: Tommi Mattila
Kuvassa on Toni Harjajärvi. Kuva: Tommi Mattila

Pidin paljon Pajtim Statovcin (s. 1990) esikoisromaanista Kissani Jugoslavia, kun Otava julkaisi kirjan vuonna 2014 (lue arvioni kirjasta täältä). Teos sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja sen käännösoikeudet on myyty 15 maahan.

Ilahduinkin kuullessani syksyllä, että kirjasta tehdään näytelmä Kansallisteatteriin. Kuitenkin kaikki loppuvuoden näytökset myytiin loppuun jo ennen kantaesitystä marraskuussa. Onneksi Kissani Jugoslavia sai nopeasti runsaasti lisänäytöksiä tammi-toukokuulle, ja minäkin onnistuin saamaan pressilipun eiliseen näytökseen Willensaunan näyttämölle.

Johanna Freundlichin ohjaama esitys siirtää kirjan onnistuneesti teatteriin ja sisältää niin maagista realismia kuin absurdia komediaa. Romaanissa on useita aikatasoja, ja tarinan keskiössä ovat Suomeen sotaa pakoon muuttaneen albaaniperheen poika ja äiti.

Äykäs ja sympaattinen poika Bekim opiskelee filosofiaa Helsingin yliopistossa, vihaa ankaraa isäänsä ja etsii seuraa toisista miehistä. Hän on tuplasti marginaalissa ollessaan sekä maahanmuuttaja että homoseksuaali. Lavalla nähdään hänen siisti, valkoinen kotinsa, jossa hän asuu symbioottisessa suhteessa kuningasboansa kanssa ja kärsii yksinäisyydestä. Bekim tapaa homodiscossa karismaattisen ja persoonallisen Kissan, ja rakastuu, vaikka Kissa onkin itsekäs, homofobinen ja rasisti.

Kuva: Tommi Mattila
Kuva: Tommi Mattila

Kun lava pyörähtää ympäri, olemmekin 1980-luvun alun Kosovossa, jossa Bekimin äiti on vielä haaveellinen teinityttö Emine. Emine odottaa innolla pikahäitään komean ja lähes tuntemattoman Bajramin kanssa, kunnes nuorukaisen väkivaltainen ja dominoiva luonne paljastuu hääpäivänä. Pari kuitenkin pysyy yhdessä ja saa viisi lasta. He joutuvat pakenemaan sotaa Suomeen, missä heitä ei toivoteta tervetulleiksi.

Kirjassa ja näytelmässä on paljon isoja teemoja: itseksi kasvaminen, erilaisuus, vierauden tunne, pakolaisuus, kimurantit perhesuhteet, vahingoittavat parisuhteet ja todellisen rakkauden löytäminen.

Kuva: Tommi Mattila
Kuva: Tommi Mattila

Olin unohtanut kirjasta jo paljon, vaikka usein mieleeni tuli seuraava käänne juuri ennen kuin se tapahtui lavalla. Seuralaiseni Hanna oli lukenut kirjan viime elokuussa, joten hänellä tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Hän piti esityksestä paljon, vaikka valittelikin sitä, että vuoden 1980 Jugoslaviaan sijoittuva osuus on toteuttu maalaistyttö Eminenin monologina eikä toiminnallisempana dialogina eikä nuorella näyttelijällä. Kokonaan nykyaikaan sijoittuva toinen puoliaika kolahti häneen enemmän.

Olisin myös toivonut ehkä hieman isompaa tulkintaa suuremmalla näyttelijäkaartilla, vaikka lavalla nähtävät neljä näyttelijää ovatkin erinomaisia. Pidin erityisesti Bekimiä esittävän Toni Harjajärven suorituksesta ja ilmeikkäistä kasvoista, jotka kuvastivat hienosti erilaisia tunnetiloja. Sari Puumalainen muuntautui uskottavasti ujosta teinitytöstä toppatakkiin pukeutuneeksi perheenäidiksi. Ville Tiihosen Kissa on mainio ilmestys. Hän solahtaa hyvin myös Bekimin kosovolaiseksi yhden yön suhteeksi Ardiksi ja Bekimin uudeksi ihastukseksi Samiksi. Petri Liski luikertelee puhuvana käärmeenä ja jyrähtelee jyrkkänä Bajramina, joka menettää komean uransa paetessaan Suomeen.

Kuva: Tommi Mattila
Kuva: Tommi Mattila

Katri Renton näppärässä lavastuksessa ilahduttaa esimerkiksi eläinteemaan huomioiminen Bekimin asunnossa käärmetaulussa ja -patsaassa. Äänisuunnittelija Antti Puumalaisen hieno äänimaailma taikoo musiikin avulla esiin paikkoja ja tunnetiloja esimerkiksi albanialaisella häälaululla sekä Bekimin ja käärmeen soittamilla hypnoottisilla metallirummuilla. Emilia Erikssonin pukusuunnittelu istuu hyvin hahmoille, ja puvustuksessa esimerkiksi huvittavat Eminenin överikrumeluuri kasarihääpuku ja käärmeen käärmekuvioinen huppari. Petra Kuntsi on tehnyt pelottavan ja kiehtovan kasvottoman käärmenaamarin.

Kevään näytöksiin on vielä lippuja, joten suosittelen toimimaan pian, jos esitys kiinnostaa!

Näimme esityksen pressilipuilla lauantaina 12.1.2019. 

Lue lisää Kissani Jugoslaviasta Kansallisteatterin verkkosivuilta. 

Kantaesitys oli Kansallisteatterin Willensaunassa 16.11.2018.

Viimeinen näytös on näillä näkymin 16.5.2019.

Kesto: 2 tuntia 45 minuuttia, sisältää väliajan

Rooleissa: Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen
Ohjaus: Johanna Freundlich
Dramatisointi: Eva Buchwald
Lavastus: Katri Rentto
Pukusuunnittelu: Emilia Eriksson
Valosuunnittelu: Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s