Maailman esitetyin klassikko saa raikkaan tulkinnan Kansallisteatterissa: Tšehovin Kolme sisarta on nyt huippuvedossa

44055144290_989259b232_z

Huh, kuinka upea! Olen ollut teinistä pitäen Anton Tšehovin näytelmien ihailija. Kolmea sisarta en muistaakseeni ole nähnyt aiemmin lavalla, mutta olen lukenut sen näytelmäkäsikirjoituksen yli 10 vuotta sitten.

Nyt en saanut Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä nähdä vain hienoa klassikkoteosta, vaan samalla ohjaaja Paavo Westerbergin rohkean tulkinnan, joka yllättää ja hauskuuttaa. Vuonna 2014 näin Westerbergin Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle ohjaaman Tšehovin Vanja-enon, joka myös teki vaikutuksen. Molemmissa esityksissä puhekielisyys soljuu luontevasti ja tekee esityksestä helpommin lähestyttävän nykykatsojalle.

Westerberg on tehnyt Kolmen sisaren jokaisesta neljästä näytöksestä erilaisen. Markus Tsokkisen huikea lavastus muuttuu myös jatkuvasti. Ensimmäisen näytöksen lumisesta ja pyörivästä talosta siirrytään toisen näytöksen railakkaisiin juhliin, kolmannessa näytöksessä tulen liekkien värjäämäksi kaupungin rungoksi ja viimeisessä näytöksessä mustaksi tyhjyydeksi, jota värittävät välillä vihreät valoefektit. Pietu Pietiäisen valot ja Sanna Salmenkallion musiikki viimeistelevät komeuden.

Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri
Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Esitystä on modernisoitu, ja muutokset solahtavat luontevasti tarinaan. Esimerkiksi alkuperäisen näytelmän juhlien pianonsoitto on nyt korvattu karaokella. Ensimmäisessä näytöksessä myös kamerat heijastavat näyttelijöiden kasvot suurina screeneille.

Live-videokuvaa on nähty viime vuosina tiuhaan Kansallisteatterin ja muidenkin Helsingin teattereiden esityksissä, mutta tässä teoksessa videokuvaus oikeasti tuo teokseen lisää. Esityksen alkupuolella hahmot esittävät elämäänsä kameralle eivätkä oikeastaan kohtaa samassa talossa olevia muita ihmisiä. Esityksen loppupuolella lavastuksesta tulee pelkistetympi ja henkilöt kohtaavat toisensa aidommin.

Kerrontaan on otettu vaikutteita myös elokuvista. Jokaisen henkilöhahmon nimi esitellään pysäytyskuvissa, mikä auttaa katsojaa pysymään kärryillä, koska henkilökavalkadi on suuri. Suutelukohtauksissa screeneillä alkaa pyöriä elokuvien ikonisia suutelukohtauksia. Paikoin melodramaattinen, paikoin koominen tyyli painottaa sitä, kuinka irrallaan hahmot ovat tunteistaan. Olavi Uusivirran paroni Tusenbach loikkii kuin balettitanssija Irinan perässä. Jopa henkilöiden väliset intiimit kohtaukset ovat kuin some-ajan esityksiä näkymättömälle yleisölle.

Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri
Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Venäläisen Tšehovin nelinäytöksinen näytelmä on vuodelta 1901. Esitys kertoo kolmesta parikymppisestä, yläluokkalaisesta sisaruksesta. Hienostuneet ja ihanat Olga (Elena Leeve), Maša (Emmi Parviainen) ja Irina (Marja Salo) kärsivät päivästä toiseen. He eivät kuitenkaan tee mitään toteuttaakseen toiveensa paremmasta elämästä. Kuulemma jokaisen ohjaajan kuuluu löytää oman syynsä siskojen ahdistukselle.

Siskokset ovat lapsina muuttaneet pikkukaupunkiin kenraali-isänsä työn takia, mutta nyt isä on kuollut. Äiti on menehtynyt jo aiemmin. Nuoret naiset asuvat samassa asunnossa yhdessä myös ahdistuneen veljensä Andrein (Eero Ritala), tämän tulevan vaimon Natalian (Anna-Maija Tuokko), Mašan kiltin mutta hieman yksinkertaisen opettajamiehen Kulyginian (Ilkka Saastamoinen), alivuokralaisena olevan kyynisen sotilaslääkärin (Esko Salminen) ja palvelijansa (Terhi Panula) kanssa.

Paikallisen varuskunnan komeat upseerit liehittelevät talon naisia ja pitävät heille seuraa: Versin (Jussi Vatanen), paroni Tusenbach (laulaja-näyttelijä Olavi Uusivirta) ja pelottavan outo Soljonyi (Samuli Niittymäki). Kun varuskunta lakkautetaan, siskosten on pakko keksiä elämälleen uusi suunta.

Esitys kannattaa mennä katsomaan jo pelkästään tämän loistavan näyttelijäkaartin takia!

Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri
Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Erinomaisen koulutuksen saaneet lahjakkaat siskokset kokevat hiljaisen pikkukaupunkielämän tukahduttavana ja haaveilevat paluusta lapsuutensa myyttiseen Moskovaan. Näytelmä alussa tulevaisuus näyttää vielä valoisalta ja hahmoilla on suuria suunnitelmia, mutta vuodet kuluvat ja elämä kuljettaa hahmoja eri suuntaan kuin he halusivat.

Lisäksi Maša on pettynyt avioliittoonsa, työntekoa ihannoiva Irina ei tiedä mitä tekisi elämällään, urallaan opettajana vastentahtoisesti etenevä Olga haluaisi rakastua ja älykäs Andrei ei ole päässyt tutkijaksi yliopistoon. Andrei on myös koukussa uhkapeleihin ja tuhoaa perheen omaisuutta. Hahmot ovat uskottavan moniulotteisia ja kompleksisia.

Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri
Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Näytelmän aiheet koskettavat nykykatsojaakin. Yhä edelleen ihmiset miettivät, mitä tekisivät elämällään, haluavat muuttaa pois tuppukylästä, etsivät onnea, pakahtuvat rakkaudesta, pettyvät parisuhteessa ja eivät saa aikaiseksi muutosta parempaan. Tšehov osaa onneksi kirjoittaa raskaista aiheista kevyesti.

Viime vuosisadan alun venäläinen miljöö taas tuo tarinaan kiehtovan historiallisen tason. Anu Sinkkosen tekemä puvustus on moderni, ja esimerkiksi Olga, Maša ja Irina nähdään piristävästi housupuvuissa. Sisarten inhoama ja nöyryyttämä, Andrein vallanhimoinen kaunotarvaimo Natalia taas pukeutuu tyrmäävän upeisiin glittermekkoihin.

Seuralaisenani ollut ystäväni ja kulttuuribloggaaja Tuire ei ollut ihan yhtä myyty esitykselle kuin allekirjoittanut. Hän olisi mieluummin nähnyt klassisemman toteutuksen ilman live-videoita, elokuvien rakkauskohtauksia ja voimakkaita värivaloja, mitkä hänestä eivät antaneet esitykselle lisäarvoa. Tämä siis varoituksen sanana teille lukijoille, sillä Kansallsiteatterin kokeellinen tulkinta ei välttämättä uppoa ihan kaikkiin katsojiin.

Itse taas olisin valmis näkemään esityksen jopa uudestaan, vaikkakin kolmen tunnin pituus karsii haluja uusintakatselusta. Ensimmäistä kertaa esitystä katsoessani pituus ei tosin haitannut, koska näytös tempaisi minut niin mukaansa.

 

Näin esityksen pressilipulla perjantaina 18.1.2019. 

Lue lisää Kolmesta sisaresta Kansallisteatterin verkkosivuilta.

Ensi-ilta oli Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21.11.2018.

Viimeinen näytös on näillä näkymin 9.5.2019.

Kesto kolme tuntia, sisältää väliajan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s