Ensimmäistä kertaa järjetetty Querelle-festivaali sai The Train Factoryn loistamaan sateenkaaren väreissä — Lauantain pääesiintyjä Peaches veti mahtavan ja rivon shown

Querellen pääesiintyjä oli kanadalainen Peaches. Kuva: Elisa Helenius
Querellen pääesiintyjä oli kanadalainen Peaches. Kuva: Elisa Helenius (olen ottanut myös muut jutun kuvat, joissa en itse esiinny)

Helsinki on saanut uuden, makean ja urbaanin festivaalin, joka kerrankin sijoittuu keväälle ja toimii näin alkusysäyksenä tulevan kesän festivaalikaudelle.

Vaikka saavuin Querelle-festivaalille perjantai-iltana vähän stressaantuneena ja väsyneenä hommien kasaannuttua, niin iloinen festivaalihumu ja ystävien seura imaisivat minut heti mukaansa. Nautin elämästä ja musiikista ja unohdin maalliset murheet, paitsi illan aikana jatkuvasta keikoilla seisomisesta kipeytyneet jalkani.

Useampi kaverini mainitsi festivaalin lämpimän ja ihanan tunnelma, ja siellä tosiaan oli sellainen olo, että kaikki ovat tervetulleita mukaan pitämään hauskaa.

DSC_0705

Sain siis suureksi ilokseni pressipassin festivaalille. Tapahtuma pidettiin perjantaina ja lauantaina 26.-27. huhtikuuta. Tapahtumapaikkana oli Yhdysvaltain entisen Suomen-suurlähettilään Bruce Oreckin omistama uusi yritys- ja kulttuurikeskus The Train Factory Vallilan makasiinirakennuksilla (raitiovaunun pysäkkinä on Pasilan Konehallit).

Taisin käydä makasiineilla ensimmäistä kertaa vasta nyt. Paikka oli tilava ja makea, ja koristeluissakin oli huomioitu punatiilisten konehallien karhea ja tehdasmainen henki. The Train Factoryyn hurauttaa lähes suoraan ovien eteen ysin ratikalla tai polkupyörällä.

Paikka on myös helppo ottaa haltuunsa eikä alueelle synny ruuhka-aikoina pullonkauloja, kuten Flow:ssa. Tosin siinä meni aikansa, että hahmotin, missä sijaitsevat kaikki makasiinien neljä lavaa, koska kolmen lavoista sisäänkäynti oli vähän piilossa. Alueella oli myös muun muassa Glitternistin meikkauspiste, Querellen oheistavaramyyntiä, korumyyntiä ja suuri videotaideteos, jossa oma kuva muuttui seinällä liikkuvaksi luurangoksi.

Hiljainen oleskelutila
Hiljainen oleskelutila

DSC_0708

Vietin hauskan ja festivaalien tapaan hieman kaaottisen viikonlopun, jonka aikana törmäilin lukuisiin kavereihin ja tutustuin heidän kavereihinsa, näin loistavia keikkoja ja ihastuin uusiin kiinnostaviin artisteihin. Olen niitä harvoja, jotka eivät seuraa yhdysvaltalaista tositelevisiosarjaa RuPaul’s Drag Race, joten en tuntenut etukäteen festivaalilla esiintyneitä tv-kilpailun drag queeneja, mutta lämpenin oikopäätä heidän huumorilleen ja upeudelleen.

Perjantaina kuuntelin aluksi ystävieni Eijan ja Aavan kanssa päälavan tuntumassa toisella korvalla eteeristä Planningtorock Powerhousea samalla kun istuimme hengailualueella. Lavan eteen meidät sai sitten RuPaul’s-tähti Alaska Thunderfuck, joka oli törkeän hyvä esiintyjä!

Aava ja Eija Querellen värien keskellä.
Aava ja Eija Querellen värien keskellä.

Ruoka-alueelta thai-aterian ääreltä kiirehdin Tainan kanssa katsomaan Mykki Blancoa. Blancon musiikki ei ollut aluksi suuresti kummankaan meistä makuun, mutta hänen käsittämättömän energinen ja läsnäoleva show veti meidät pian mukaansa.

Mykki Blanco kävi kättelemässä eturiviä ja poimi sitten yhden onnekkaan miehen valtaistuimelle lavalle. Hän hyppi yleisön sekaan, ja raivasi sitten ihmismeren keskelle itselleen väylän, jota pitkin hän juoksenteli ihan meidän vierestä ja nousi välillä laulamaan tuolipinolle.  Artisti heitteli pianon päältä kasan ruusuja yleisöön ja hajotti yhden peiton (?), jonka palaset hän heitti yleisöön. Keikan loppupuolen vietinkin Tainan kanssa eturivissä hyppien innosta.

Nina, Taina ja meikämandariini
Nina, Taina ja meikämandariini neonvaloissa

Myöhemmin illalla rauhoituin Thibault Monnierin salaperäisen tanssiesityksen äärellä. Heti sen perään katsoin Ninan kanssa upean ja klassisen Marko Vainion Divet Show:n, jonka loppupuolen aikana kiirehdinkin jo viimeiseen raitiovaunuun. Festivaali oli molempina päivinä auki harvinaisesti neljään asti yöllä, ja viimeiset ohjelmat alkoivat vasta kolmelta yöllä, joten sinänsä siellä olisi voinut juhlia myöhempäänkin.

Jos aikaa ja energiaan olisi ollut enemmän, olisin halunnut nähdä perjantaina myös Jorma Uotinen Bandin, Iisan, Emiliannen (nyt näin hänen viimeisen kappaleensa), Adikian, Tämän kylän homopoika -bloggaajan keskustelutilaisuuden ja queer-tutkija Antu Soraisen ja queer-kirjailija Harald Olausen keskiyön keskustelun. Kuitenkin parempi näin, että ohjelmassa oli runsaudenpulaa kuin ettei olisi ollut mitään kiinnostavaa nähtävää.

Tapasin back stagella hurmaavan DJ Jopo Simeon K:n.
Tapasin back stagella hurmaavan DJ Jopo Simeon K:n.

Lauantaina kävin ensiksi jo iltapäivällä kuuntelemassa pari keskustelutilaisuutta, jossa toisessa puhuttiin Querellen-saamasta kritiikistä ja toisessa pohdittiin, kuinka järjestää turvalliset queer-bileet. Sharon Needles avasi keikkapäiväni hienolla kauhuteemaisella drag-showllaan.

"Kasvojen menetys & anteeksipyyntö. Prosessi typerästä teosta anteeksipyyntöön." Juontajana Johanna Kerola, keskustelijoina Fatim Diarra (Vihreät), Lotta Heiskanen (Väestöliitto), Jaakko Parkkari (Querelle), Leena Hoverfält (Querelle)
Voima-lavan teollisuusmiljöötä oli pehmustettu huonekasvein. Keskustelun aihe oli ”Kasvojen menetys & anteeksipyyntö. Prosessi typerästä teosta anteeksipyyntöön.” Juontajana Johanna Kerola, keskustelijoina Fatim Diarra (Vihreät), Lotta Heiskanen (Väestöliitto), Jaakko Parkkari (Querelle), Leena Hoverfält (Querelle)
"Bileet! Missä mennään ja minne mennään? Turvallisemmat tilat ja saavutettavuus, missä queer-bileskene on nyt ja minne haluamme?" Juontajana Virpi Kurkihovi, keskustelijoina Kasper Kamppuri (Wonderlust), Lettukestit, Pietari Jean-Jean (La Persé)
”Bileet! Missä mennään ja minne mennään? Turvallisemmat tilat ja saavutettavuus, missä queer-bileskene on nyt ja minne haluamme?” Juontajana Virpi Kurkihovi, keskustelijoina Kasper Kamppuri (Wonderlust), Lettukestit, Pietari Jean-Jean (La Persé)
Sharon Needlesin taiteilijanimen takaa paljastuu 37-vuotias amerikkalainen drag-artisti Aaron Coady.
Sharon Needlesin taiteilijanimen takaa paljastuu 37-vuotias amerikkalainen drag-artisti Aaron Coady.
Sharon Needles saapui lavalle ruumisarkussa.
Sharon Needles saapui lavalle ruumisarkussa.

DSC_0727DSC_0743

Ruotsalaisen Beatrice Elin keikalla alkuillasta oli hämmentävän vähän yleisöä. Kenties syynä oli vain keikan aikainen ajankohta.

Tosin totesimme myös kavereideni kanssa, että Beatrice Eli on ehkä enemmän kiinnostavampi kapinallisen queer-persoonansa ja parisuhteensa (vuodesta 2014 lähtien rap-artisti Silvana Imamin kanssa) takia kuin hidastempoisten ja vähän hailakoiden kappaleidensa. Vaikka on hän kyllä kaunisääninen artisti. Hänellä on myös pari mahtavaa tanssihittiä, joiden aikana me valitettavasti olimme jo lähteneet pihalle.

Beatrice Eli on kaunis nainen, josta on kuitenkin yllättävän vaikea saada hyvää esiintymiskuvaa. Tässä ovat kaksi onnistuneintani.
Beatrice Eli on hyvin kaunis nainen, josta on kuitenkin yllättävän vaikea saada hyvää esiintymiskuvaa. Tässä ovat kaksi onnistuneintani.

DSC_0784

Supersuositun Kinky Boots –musikaalin tähti Lauri Mikkola kokeili nyt ensimmäistä kertaa drag-artistina esiintymistä teatterin ulkopuolella Lauri Mikkola & HOS Big Band -showssa. Musiikki koostui mukaansatempaavista toisten artistien kuuluisista hiteistä.

Innokasta yleisöä oli paljon, vaikka omaan makuuni esitys oli turhan perinteinen ja kesy koko perheen drag-show. Lisäksi Mikkola luki joidenkin kappaleiden sanat nuoteista. Lähdinkin kesken keikkaa kiertelemään alueella opiskelukaverini Monan kanssa. Täytyy toki olla armollinen kun kyseessä on miehen ensimmäinen drag show ja vielä isolla lavalla, vaikka hän onkin muuten kokenut näyttelijä ja laulaja. Pisteet siitä, että esityksessä oli tosiaan mukana iso live-orkesteri.

 Lauri Mikkola & HOS Big Band
Lauri Mikkola & HOS Big Band

DSC_0868

Chicks on Speed antoi odotuttaa itseään turhauttavat 50 minuuttia, mutta onnekseni minulla oli siinä seurana kuusi kaveria. Itse esitys oli mahtava ja outo taidepläjäys, josta ei puuttunut hulluttelua ja kivoja kappaleita. Mikä ilo!

Chicks on Speed — keikasta ottamani kuvat ovat yhtä taiteellisia kuin itse showkin. :P
Chicks on Speed — keikasta ottamani kuvat ovat yhtä taiteellisia kuin itse showkin. 😛
Chicks on Speed
Chicks on Speed

Illan kuningatar ja odotetuin esiintyjä oli Peaches, joka veti Kukko-lavan edustan täyteen ja villitsi yleisön. Ja millainen show se olikaan! Mielikuvituksellinen, härski, pornahtava, hillitön, elämää suurempi! Loistavia biisejä ja niihin tehtyjä hienoja koreografioita.

Peaches eli Berliiniin muuttanut kanadalainen, elektronista musiikkia tekevä Merrill Nisker, 52, saapui lavalle pomppien vaaleanpunaisessa karvapuvussa kuin jokin söpö mutta häiriintynyt pehmolelu ja päässään suuri pillu-hattu.

Kun hän riisui puvun, sen alta paljastuivat vaaleanpunaista karvaa pursuavat alusvaattet. Lavalle saapuivat kaksi pillu-asuista tanssijaa, jotka myöhemmin myös vaihtoivat asuja. Kuumat naispuoliset tanssijat ja Peaches tekivät myöhemmin yhdessä erilaisia seksiä imitoivia liikkeitä ja riehuivat lavalla muutenkin.

Peaches
Peaches

DSC_0942DSC_0955

Jossain vaiheessa Peaches heitti päältään pois yläosan ja hillui lavalla rinnat paljaana. Hän myös nousi tikapuille ja purskautti yleisön päälle kuohuviiniä kahdesta pullosta.

Esitys huipentui siihen kun lavalle puhallettiin suuri ilmapallopenis, joka kaartui yleisön päälle. Alushousuisillaan oleva Peaches konttasi peniksen sisällä ja ruiskutti sen päästä valkoista nestettä (kuohuviiniä?) yleisöön.

DSC_0962DSC_0972DSC_0974

Illan lopuksi menin opiskelukaverini Helkan ja hänen kavereidensa kanssa energisen helsinkiläisen rap-duon SOFAn keikalle. Yleisö oli innolla mukana heidän feministisissä sanoituksissaan. Pienikokoiset ja sirot Fanni Noroila ja Sonja Kuittinen näyttävät korkeintaan 19-vuotiailta, mutta he ovat aloittaneet Taideteollisen Teatterikorkeakoulussa jo vuonna 2011. Heillä on muuten myös laulu Beatrice Elin ja Silvana Imamin rakkaussuhteesta!

SOFA. Yhtyeen nimi tulee heidän mukaansa sanoista "Se on fakin aitoo".
SOFA. Yhtyeen nimi tulee heidän mukaansa sanoista ”Se on fakin aitoo”.

Jälleen kerran, jos ohjelmassa ei olisi ollut päällekkäisyyksiä ja myöhästymisiä tai jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut nähdä lauantaina myös ainakin nämä esiintyjät: Betty FVCK, Maustetytöt, F, Thibault Monnier, Admira Thunderpussy, Huoratron, Mercedes Bentso ja drag-artisti Valtsu. 

"Tehtäväni on olla Querellen maskotti", kertoi tämä vaikuttava olento. Hän on yksi kolmesta House of Disappointments -kollektiivin jäsenestä. Kyseessä on keväällä 2017 perustettu luova club kid -kollektiivi, joka syntyi tarpeesta luoda väriä harmaaseen arkeen.
”Tehtäväni on olla Querellen maskotti”, kertoi tämä vaikuttava olento back stagella. Hän on yksi kolmesta House of Disappointments -kollektiivin jäsenestä. Kyseessä on keväällä 2017 perustettu luova club kid -kollektiivi, joka syntyi tarpeesta luoda väriä harmaaseen arkeen.

Esiintyjiensä, katuruokarekkojensa, keskustelutilaisuuksiensa, tehdasmiljöönsä ja taidekoristelujensa puolesta Querelle on kuin Flow:n ja Sidewaysin pikkusisko. Festivaalilla näki yleisössä paljon suomalaisia taiteilijoita, kulttuurivaikuttajia ja media-alan persoonia.

Erona muihin Helsingin indie-festivaaleihin on se, että Querelle on enemmän suunnattu sateenkaariväelle sekä se on sisätilafestivaali. Ulkoilmaa pääsee haistelemaan vain suurella tupakkapihalla, jossa ovat myös bajamajat sekä auringonottotuoleja.

Querelle-festivaali on ollut etukäteen some-kohun keskiössä saamansa kritiikin vuoksi ja festivaalin tapahtuma-aikaakin siirrettiin kuukausilla eteenpäin. Alkuvaikuksien jälkeen täytyy sanoa, että festivaali onnistui hyvin toteutuksessaan ja ihmisillä näytti olevan hauskaa. Ehkä drag-esitykset tosin dominoivat ohjelmaa, vaikka toisaalta ala on nyt pinnalla. Kaipailin myös drag king -esityksiä. DJ-esitykset taas näyttivät saavat yleisöä vasta keskiyön maissa.

Radio Helsinki -lava näytti hienolta.
Radio Helsinki -lava näytti hienolta.

Toki uudella festivaalilla on omat lastentautinsa. Esimerkiksi perjantaina Alaska Thunderfuckin keikka myöhästyi noin 20 minuuttia ja lauantaina taas Chicks on Speedin keikka myöhästyi jopa 50 minuuttia. Odottelu oli tylsää, ja myöhästymisten takia kaikki seuraavat Kukko-lavan esitykset olivat myös myöhässä aikataulusta. Jos halusi nähdä päälavan (Kukon) esitykset, ei enää ehtinytkään menemmään oman festivaalisuunnitelmansa mukana katsomaan toisten lavojen esityksiä.

Festivaaleilla aikataulut ovat yleensä aina jämptit, koska keikkoja on paljon. Kuitenkaan festivaalia ei oikein voi syyttää keikkojen myöhästymisistä, koska esimerkiksi Alaska Thunderfuckin lentokone oli myöhässä. Chicks on Speedillä taas näytti olevan teknisiä ongelmia suuren shownsa pystyttämisessä.

Festivaali ei myöskään vaikuttanut loppuunmyydyltä. Harva festivaali on tosin heti menestys, vaan alku on yleensä tappiollista ja pienimuotoista, ja siitä festivaali sitten kasvaa isommaksi. Jos ei oteta huomioon lauantai-illan parasta aikaa siinä klo 22-01 ja sen aiheuttamaa tungosta, niin festivaalilla oli koko ajan väljää.

Alkuillan keikoilla oli jopa häkellyttävän vähän yleisöä, mikä tosin saattoi lauantaina johtua myös upeasta säästä, minkä takia porukka valui myöhään sisätilafestivaalille. Kuitenkin näin yleisön jäsenenä nautin ihmisvähyydestä, koska ensimmäistä kertaa olin festivaalilla, jossa sain aina halutessani istumapaikan eikä ollut jonoja ruokakojuille eikä bajamajoille ja keikoilla näki hyvin.

IMG_20190426_194433821

Järjestäjät ottivat myös vakavasti etukäteen saamansa palautteen, ja kävin itsekin kuuntelemassa osan heidän eilisestä keskustelustaan otsikolla ”Kasvojen menetys & anteeksipyyntö. Prosessi typerästä teosta anteeksipyyntöön”. Keskustelun osanottajat totesivat, että virheitä sattuu kaikille, jotka yrittävät tehdä jotain. Mokista täytyy päästä yli, ottaa niistä opiksi ja jatkaa omaa tekemistään, nyt entistä paremmin.

Lisäksi Querellen tiedotuksesta vastannut henkilö ja hänen puolisonsa puhuivat siitä, kuinka rankkaa oli joutua some-vihan kohteeksi muutaman huonosti tehdyn twiitin takia. Ankaraa palautetta julkisesti netissä antavat aktivistit eivät aina ajattele, että heidän palautteensa kohteet ovat oikeita ihmisiä, jotka joutuvat nyt esimerkiksi viestinnällisen vahingon takia kymmenien tuntemattomien ihmisten vihaisen kritiikin kohteeksi ja julkisesti parjatuksi, mikä voi olla musertava kokemus ja vaikuttaa elämään pitkään.

”Yhteiskunnallinen muutos alkaa tanssilattialta.” – Kasper Kamppuri bileet-keskustelussa

Moni on kritisoinut tapahtuman lippuja liian kalliiksi queer-väelle (kaksi päivää 100 euroa, perjantai 60 euroa, lauantai 70 euroa). On totta, että sateenkaariväki kärsii usein taloudellisista vaikeuksista huonomman yhteiskunnallisen asemansa vuoksi, ja monet meille suunnatut tapahtumat ovatkin maksuttomia tai hyvin edullisia. Queer-tapahtumat ovat myös poliittisia ihmisoikeustapahtumia, minkä takia ne ovat usein maksuttomia.

Kuitenkin Querelle on poikkeuksellisesti voittoa tavoitteleva yritys eikä hyväntekeväisyystapahtuma (vaikka Querelle samalla ajaa queer-väen etuja ja näkyvyyden lisäämistä), joka toimii itsenäisesti ilman kaupungin tai valtion tukea. Se ei siis voinut olla Helsinki-päivän tapainen suuri ilmaiskonsertti, vaan se vertautuu enemmän juuri toisiin kaupallisiin musiikkifestivaaleihin.

Ilman kunnollista sisäänpääsymaksua sinne ei olisi ollut varaa hankkia tunnettuja ulkomaalaisia esiintyjiä (maksaa heidän palkkionsa, lentonsa ja hotellinsa) eikä edes vuokrata viikonlopuksi noin suurta tilaa Helsingin keskustan tuntumasta. Festivaali tuki queer-taiteilijoita maksamalla heille kunnon esiintymispalkkion. Querelle päätti kuitenkin kritiikin takia tarjota nopeimmille osan lipuista maksa mitä haluat -hintaan, millaista käytäntöä en ole nähnyt millään toiselle festivaalilla.

Back stagen tarjoiluja
Back stagen tarjoiluja

Täytyy kiittää siitä, etten ole koskaan aiemmin ole ollut akkreditoituneena festivaalille, jossa lehdistö olisi huomioitu näin hyvin. Meille oli oma sisäänkäynti ilman jonoa (tämä on toki yleinen käytäntö festivaaleilla) ja saimme viedä takit maksutta takahuoneelle. Kenties osa syy hyviin etuihin oli se, että jaoimme saman takahuoneen esiintyjien kanssa, joten tila oli suuri ja kestitys oli kohdillaan. Tarjolla oli koko festivaalin ajan maksutta runsas seisova pöytä täynnä pientä pureskeltavaa sekä jääkaapeissa maksutta vesipulloja, limuja, olutta, lonkeroa ja siideriä, sekä tarjolla oli puna- ja valkoviiniä.

Pressipassilla sai myös hyvän alennuksen ruokarekkojen ruuista. Back stagella oli myös vesivessat, tosin vain kaksi vessaa, joten ainakin loppuillasta oli nopeampaa käydä ulkona bajamajoissa kuin jonottaa takahuoneen vessoihin muun median ja esiintyjien kanssa. Vessajonossa oli tosin mahdollista tutustua artisteihin.

Jännittäviä poseerauksiamme
Jännittäviä poseerauksiamme

Miinusta tosin tiedotuksen puutteesta. Emme saaneet etukäteen meilitse tietoa mistään lehdistöeduista, eivätkä niistä osanneet kertoa edes järjestyksenvalvojat eikä henkilökunta info-pisteellä. Onneksi back stagen vastaava, Dyke Hard -klubin kolmas DJ Harry oli tuttuni, joka johdatti minut ja ystäväni Eijan (Ladydandy-blogin kirjoittajan & Dyke Hard -klubin DJ:n) yläkerrassa sijaitsevaan takahuoneeseen, jonne en olisi muuten osannut edes mennä.

Vielä kerta kiellon päälle... Sharon Needles!
Vielä kerta kiellon päälle… Sharon Needles!

En myöskään tiennyt perjantaina, että minulla oli oikeus mennä kuvausaitoon lavojen eteen jokaisen keikan kolmen ensimmäisen biisin ajaksi, ja hyödynsinkin tämän mahdollisuuden vasta festivaalin toisena päivänä. Ensimmäisen päivän keikkakuvani ovatkin vain kuvasuttua kännykässä, ja vasta toisena päivänä olin liikkeellä kunnon kameran kanssa kuvausaitioissa. Yleensä festivaalit tiedottavat akkredoituja toimittajia ja bloggaajia meilitse lehdistön käytännöistä festivaalin aikana.

Mutta kiitos hyvien pressietujen, kulutin kumpanakin päivänä vain kahdeksan euroa, kun ostin molempina päivinä yhden annoksen ruokarekoista. Yleensä festivaaleilla palaa rahaa kuin roskaa, mutta tämä oli kyllä edullinen viikonloppu!

Jään innolla odottamaan ensi vuoden Querellen ohjelmistoa. Toivottavasti festivaali jatkuu!

Kaikki kuvat ovat ottamiani ellen itse esiinny kuvassa.

Tutustu Querellen verkkosivuihin

Heippu!
Heippu!

2 comments

  1. Tämä kohta muuten mukavassa mainosjutussasi ei tainnut pitää paikkaansa: ”Festivaali tuki queer-taiteilijoita maksamalla heille kunnon esiintymispalkkion”. Lue qx:n aiheesta kirjoittama juttu. Myös minä jäin ilman esiintymispalkkiota.

    Tykkää

    • Oho, ikävä kuulla! Ja sori vastaukseni viivästyminen. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, ettei Querellaa pystytä järjestämään ensi vuonna. Ja bloggaukseni ei siis ollut mainosjuttu, vaan arvio, joka sisältää ihan aitoja mielipiteitäni tapahtumasta. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s