Ei suotta ylistetty bestseller: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia -kirja muuttaa maailmankuvaa

Luin Sapiens-kirjaa tällä viikolla Tervasaaressa.
Luin Sapiens-kirjaa tällä viikolla Tervasaaressa, flunssasta huolimatta.

Ehkei olekaan kovin olennaista, täyttyvätkö ihmisten odotukset ja kokevatko he nautinnollisia tuntemuksia. Tärkein kysymys sen sijaan on, tietävätkö ihmiset totuuden itsestään.

~ Sapiens, s. 438

Oho, blogissani onkin ollut kuukauden ajan hiljaiseloa! Syynä on se, että minun piti puristaa kevätlukukausi Haaga-Heliassa kokoon. Lisäksi olen tässä välissä julkaissut viimeisimmät kulttuuriarvioni KulttuuriTurilainen-podcastini kahdessa uusimmassa jaksossa. Sain kuitenkin eilen luettua loppuun Yuval Noah Hararin tietokirjan Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, josta haluan nyt blogata, vaikkei kirja olekaan ihan uusi.

Israelilaisen historian tohtorin Hararin (s. 1976) kirjoittama Sapiens on kansainvälinen menestysteos, joka on ollut myös Suomessa arvostelu- ja myyntimenestys. Bestseller on julkaistu alkuperäiskielellä vuonna 2011 ja Bazar Kustannukselta suomeksi vuonna 2016. Tutustuin itse Hararin tuotantoon lukemalla viime joulun alla hänen uusimman tietokirjansa 12 oppituntia maailman tilasta (lue arvioni kirjasta täältä), mikä myös järisytti maailmankuvaani.

Harari käy Sapiensissa läpi koko ihmisen historian ja lopuksi pohtii tulevaisuuttamme. Lähes 500 sivuinen jättipokkari voi tuntua uuvuttavalta aloittaa, mutta voin vannoa, että kirja on todella mukaansatempaava. Teos tosin sisältää niin paljon tietoa ja uusia näkökulmia historiaan ja ihmisyyteen, että välillä on pakko pysähtyä pureskelemaan lukemaansa. Itselläni kirja jäi kesken muutaman viikon ajaksi, koska minun piti välissä lukea pari kurssikirjaa, Ennen kaikkea feministi -tietokirja podcastiani varten ja kirjastosta lainaamani runokirja Täällä en pyydä enää anteeksi, mutta sitten taas palasin innolla Hararin tutkimustulosten pariin.

Yuval Noah Harari (Bazarin sivuilla ei lukenut valokuvaajan nimeä)
Yuval Noah Harari (Bazarin sivuilla ei lukenut valokuvaajan nimeä)

Kirjoitin jo kirjan 12 oppituntia maailman tilasta kohdalla, että siinä on kerrankin teos, jota voisi hyvin suositella luettavaksi jokaiselle. Sapiens on samanlainen kirja, josta uskon kenen tahansa oppivan tärkeitä asioita. Mietin jopa, kuinka paljon uusia ajatuksia (ei tosin varmaan miellyttäviä) synnyttävä lukukokemus kirja olisi ihmiselle, joka on vaikka syvästi uskonnollinen. Harari osaa ihailtavan sujuvalla ja kansantajuisella tavalla selittää ihmisen historian suuret kehityskulut ja niiden tärkeimmät vaiheet ja mitä nämä muutokset ovat merkinneet.

Sapiens on jaettu neljään osaan, jotka kuvaavat neljää radikaalia muutosta ihmisen historiassa: kognitiivinen vallankumous, maanviljelyn vallankumous, ihmiskunnan yhdentyminen ja tieteellinen vallankumous. Alunperin vähäpätöisestä eläimestä on kehittynyt lähes jumalan kaltainen. Viimeisessä luvussa käsitellään Homo sapiens -lajimme tulevaa loppua…

Kirjan loppupuolella Harari pohtii myös onnellisuuden käsitettä, ja oli silmiä avaavaa lukea, kuinka onnellisuuden säätöjärjestelmä vaihtelee ihmisestä toiseen. Henkilökohtainen biokemiamme mahdollistaa sen, kuinka positiivisia tai negatiivisia tunteita meillä on edes mahdollista tuntea! Tämä sai ajattelemaan, että on turhaa valittaa vaikka jonkun ihmisen raskasmielisyydestä, koska kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, jolle ihminen ei voi mitään (ja luonteeseen kuuluva alakuloisuus on siis eri asia kuin ohimenevä masennuskausi).

Sapiens on enemmän kuin tavallinen historian oppitunti: se selittää, miksi me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme ja miten tämä kehityksemme on tapahtunut. Hararin teosta on kuvailtu provokatiiviseksi, koska se kyseenalaistaa monia luutuneita käsityksiä, kuten näkee metsästäjä-keräilijä -kulttuurista maanviljelyyn siirtymisen yhtenä ihmiskunnan suurimmista huijauksista, joka kurjisti ihmisten elämää tuhansien vuosien ajaksi. Yleensä historiankirjoissa maanviljelyn siirtyminen on nähty mahtavana edistysaskeleena.

Hararin mukaan fysiikkamme ei soveltunut sellaiseen raskaaseen ruumiilliseen työhön vaan maanviljely aiheutti monia terveydellisiä vaivoja, naisista tehtiin synnytyskoneita, ruokavaliomme yksipuolistui, työnmäärä kasvoi ja nälänhädistä tuli toistuva riesa. Samalla ihminen alkoi hyväksikäyttää eläimiä muuttamalla villieläimet tuotantoeläimiksi sekä muokata ympäröivää luontoa maanviljelyyn sopivaksi. Kun ihmisten määrä alkoi kasvaa viljasatojen myötä, ei enää ollut paluuta pienten metsästäjä-keräilijäryhmien liikkuvaiseen ja mukavampaan elämäntyyliin. Ilman historiankirjoitus muinaiset ihmiset myös unohtivat, että koskaan oli ollutkaan toisenlaista elämäntyyliä.

Harari kertoo, että ihmisten kehityksen suurin alullepanija on ollut kykymme luoda ja uskoa kuvitteellisiin tarinoihin. Koko kulttuurimme perustuu yhdessä uskomiimme myytteihin ja sopimuksenvaraisiin asioihin, kuten uskonnot, ihmisoikeudet, raha, sosiaaliset hierarkiat, tuotemerkit ja valtiot. Osa tarinoista en epätodennäköisiä tai suorastaan ristiriidassa sen kanssa, mitä nykyään tiedämme maailmasta, mutta ne voivat silti olla osoittautuneet hyödyllisiksi, kun yhteiskuntia on rakennettu.

Mielestäni on tavallaan kaunista, että ihmisten muista eläimistä erottava poikkeuksellinen kyky on se, että voimme luoda tarinoita ja niiden avulla tehdä yhteistyötä suurissa joukoissa, minkä ansiosta olemme voineet luoda monia hyödyllisiä asioita, kuten koululaitoksen ja rakentaa siltoja, museoita ja sairaaloita. Tosin se on mielestäni hieman surullista, että pidämme totena sepitteellisiä asioita ja voimme käyttää niiden vaalimiseen koko elämämme.

Kirja masentaa ja herättää suorastaan epätoivoa, kun se kuvaa Homo sapiensin väkivaltaisuutta, ahdasmielisyyttä, muukalaisvihaa ja muiden eläinten hyväksikäyttöä, mitkä ovat ajaneet lajimme loputtomaan määrään raakalaismaisia tekoja sekä lähes tuhoamaan planeetan. Toisaalta kirja kuvaa, kuinka kaikista eläimistä vain Homo sapiens on kyennyt luomaan taidetta ja keksintöjä, jotka ovat helpottaneet elämäämme. Olemme maapallon ainoa elämänmuoto, joka on kyennyt jopa vierailemaan avaruudessa! Harari myös kirjoittaa, kuinka vasta nykyaikana on syntynyt monia valtioita, joissa sota ei ole jatkuvasti tulevaisuudessa häilyvä uhka, vaan olemme vihdoinkin saavuttamassa rauhan aikakauden.

Sain Sapiens-kirjan lahjaksi Kansallisteatterin Bloggariklubilta 29. maaliskuuta.
Sain Sapiens-kirjan lahjaksi Kansallisteatterin Bloggariklubilta 29. maaliskuuta.

Opin kirjasta valtavasti uutta, kuten jo heti alkusivuilta sen, että Homo sapiensin kanssa yhtä aikaa maapalolla eli myös muita ihmislajeja, eikä vain neandertalinihmisiä, vaan myös esimerkiksi Homo denisovat, Homo rudolfensit ja noin metrin mittaiset Homo soloensit Jaavan saarella. En muista koskaan kuulleenikaan näistä muista ihmislajeista, paitsi tietysti neandertalinihmisistä. Homo sapiens onnistui ainoana ihmislajina nousemaan ravintoketjun keskivaiheilta sen huipulle.

Homo sapiens myös todennäköisesti tappoi muut ihmislajit! Jos näin ei olisi tapahtunut, olisi mahdollista, että tälläkin hetkellä maapalolla eläisi kanssamme muita ihmislajeja. Ajatelkaa! Millainen maailmamme olisi silloin? Hararin mukaan tosin edes Homo sapiens ei välttämättä ole enää olemassa tuhannen vuoden päästä, koska luomme itse uuden, meitä kehittyneemmän ihmislajin, joka katsoo meitä yhtä halveksivasti kuin me muita ihmislajeja.

Sapiens-kirja saa myös ymmärtämään, miksi nykyajan ihmiset tuntevat niin usein vieraantuneisuutta ja ahdistusta: geenimme ovat yhä kivikauden metsästäjä-keräilijöiden. Moderni aika on myös tuonut mukanaan hyvin yhdenmukaiset aikataulut kaikille ihmisille ja levittänyt samanlaisen eurooppalaisen elämäntyylin kaikille mantereille. Toisaalta kirja näyttää, että ihmiset ovat kautta historian olleet tekemisissä muiden maiden kansalaisten kanssa ja hyötyneet tästä, joten monikulttuurisuus on ihmiskunnan normi.

Harari myös näyttää, että monessa kohtaa historia olisi voinut ottaa toisenkin suunnan. On valaisevaa ymmärtää, ”ettei nykyinen tilanteemme ole sen paremmin luontainen kuin vääjäämätönkään ja että meillä siten on käytössämme paljon enemmän vaihtoehtoja kuin kuvittelemme.” (s. 272) Esimerkiksi rodullisessa hierarkiassa ei ole mitään luontaista, ja jos historia olisikin ottanut toisen suunnan, voisimme elää nyt maailmassa, jossa valkoiset ihmiset eivät olisi koskaan pitäneet valtaa ja mustia ihmisiä ei olisi sorrettu ihonvärinsä takia.

Erityisen mielenkiintoista ja surullistakin on se, ettei Harari löydä kunnollista syytä siihen, miksi lähes kaikissa kulttuureissa naisten asema on ollut miesten asemaa huonompi.

Hyvä nyrkkisääntö kuuluu: ”Biologia tarjoaa tilaisuuden, kulttuuri kieltää.” Biologia on valmis sietämään hyvin laajaa mahdollisuuksien valikoimaa. Kulttuuri pakottaa ihmiset käyttämään tietyt mahdollisuudet ja kieltää toiset.

~ Sapiens, s. 168

Osallistuin maaliskuun lopulla Kansallisteatterin Bloggariklubille, jossa puhuivat muiden muassa teatteriohjaaja Anni Klein ja dramaturgi Minna Leino, jotka ovat tekemästä Sapiensista näytelmän Kansallisteatteriin! He muokkaavat tietokirjasta luontodokumenttimaisen esityksen, joka saa ensi-iltansa Suurella näyttämöllä 11. syyskuuta. En malta odottaa!

Kirja on saatu lahjaksi Kansallisteatterin Bloggariklubilta 29. maaliskuuta. 

Sapiensin esittely Kansallisteatterin verkkosivuilla.

Tutustu Sapiensiin Bazarin verkkosivuilla.

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s