Liv Strömquistin sarjakuva-albumi Einsteinin vaimo kertoo silmiäavaavasti ja karmean hauskasti naisista miesten varjossa

kansikuva

Sammakko Kustannus julkaisi kesän kynnyksellä uuden suomennoksen ruotsalaiselta sarjakuvantekijältä Liv Strömquistilta (s. 1978). Einsteinin vaimo –albumi kartoittaa naisten historiaa miesten varjossa. Albumi koostuu erillisistä tarinoista, joissa muun muassa esitellään historian kammottavimmat poikaystävät ja unohdetut tyttöystävät, kaikkien lasten oikeistokonservatiivisuus, Babylonin portto, ydinperheprojekti sekä Yoko Onon ja John Lennonin rakkaussuhde, joka aikoinaan villitsi rasisteja ja misogynistejä.

Rempseä feministi-intellektuelli Strömquist on tehnyt jo kahdeksan palkittua sarjakuva-albumia. Niistä on aiemmin suomennettu kolme: Kielletty hedelmä (2016), Prinssi Charlesin tunne (2017) ja Nousu ja tuho (2017). Olen pitänyt niistä kaikista paljon ja kirjoittanut niistä blogiini. Kaikissa albumeissa toteutustyyli on ulkoisesti ja sisällöllisesti samanlainen ja hyvin tunnistettavaa strömquistia. Helena Kulmalan sujuva suomennos Einsteinin vaimosta saatiin aika tuoreeltaan, koska alkuperäinen albumi ilmestyi viime vuonna.

Strömquist ottaa kantaa yhteen sukupuolten väliseen epäoikeudenmukaisuuteen: miesvangeille satelee rakkauskirjeitä naisilta, kun taas naisvangit saavat vieraakseen vain äitinsä.
Strömquist ottaa kantaa tähän sukupuolten väliseen epäoikeudenmukaisuuteen: miesvangeille satelee rakkauskirjeitä tuntemattomilta naisilta, kun taas naisvangit saavat vieraakseen vain äitinsä.

Strömquistin psykologiset tarinat auttavat historian kautta paremmin ymmärtämään nykymaailman ongelmia ja niiden syitä, ennen kaikkea liittyen naisten huonompaan asemaan yhteiskunnassa. Hän riisuu verhot itsestäänselvinä pitämiemme asioiden edestä ja osoittaa, kuinka vahvasti ideologisia ja rakennettuja monet itsestäänselvyytenä pitämämme kulttuuriset asiat ovat. Strömquist käyttää yleensä taustamateriaalinaan elämäkertoja, lehtiartikkeleja, tv-ohjelmia ja tutkimuskirjallisuutta, ja valikoi niistä sitten parhaita paloja sarjakuviinsa, omilla nokkelilla kommenteillaan höystettyinä.

Monet tarinat myös perustuvat Strömquistin omiin oivalluksiin populaarikulttuurista ja nykyajan ilmiöistä, kuten Einsteinin vaimossa listatarina ikävystyttävistä ihmistyypeistä (esim. historiaton uranainen, ökyrikkaat ja professorimies), seksismin näkyminen Barbababa-kirjojen naishahmojen muodokkuudessa ja mieshahmojen muodottomuudessa, sekä tarina siitä, miten homoseksuaalisuutta oikeutetaan homoilla eläimillä, vaikka emme muuten hae käytöksellemme oikeutusta eläinten käytöksestä ja luovu kaikista niistä tavoistamme, jotka erottavat meidät eläimistä.

Simpsonit

Strömquist on tehnyt sekä tekstin että kuvat Einsteinin vaimoon, joka on pääosin mustavalkoinen ja osittain värillinen. Osa tarinoista sisältää vain yhden kuvan, jopa ilman tekstiä, osa taas on monen ruudun ja sivun pituisia. Strömquistin sarjakuvissa on yleensä runsaasti tekstiä, mutta ainakin itse koen tarinat silti aika nopealukuisina, sekä tekstin sisältö on niin painavaa, että sitä lukee mielellään. Piirustustyyli on aika lapsekasta, jopa karheaa, mutta sympaattista ja ilmaisuvoimaista.

Einsteinin vaimoa voi varmaan pitää provosoivana ja jopa radikaalina. Minussa se herätti vastakaikua ja sai ajattelemaan, että oho vau, näinhän tuo asia onkin, onpa törkeää! Pidän Strömquistin anteeksipyytelemättömästä tyylistä ja suorasanaisuudesta. Erityisesti mieleeni jäivät The Ronettesin päävokalistin Ronnien ja Elviksen vaimon Priscilla Presleyn kammottavat ja epäterveet parisuhteet täysin kontrolloivien miesten vallan alla. Tarinat saivat jälleen miettimään sitä, että jonkun elämä voi näyttää ulkopuolelta ihmeelliseltä unelmalta, mutta hänellä voi olla suuria ongelmia, joista ulkopuoliset eivät tiedä mitään.

Strömquist käsittelee nykyajan romanttisen rakkauskäsityksen tuhoavia puolia.
Strömquist käsittelee nykyajan romanttisen rakkauskäsityksen tuhoavia puolia.

Babylonin portosta kertova tarina oli myös mielenkiintoinen kurkistus siihen, kuinka ennen monoteistisia ja partiarkaattisia uskontoja oli kaikissa uskonnoissa useita jumalattaria. Lisäksi jo albumin nimitarina herättelee, koska minäkään en tiedä Einsteinin vaimon nimeä, vaikka kyseinen serbialainen matemaatikko Mileva Marici kehitti yhdessä Einsteinin kanssa mm. suhteellisuusteorian! Einsteinista tuli yksi maailman tunnetuimmista ihmisistä, kun taas Mileva Maricin nimen tietävät vain harvat, ja hänen loppuelämänsä oli raskas, kiitos oman serkkunsa takia avioeron ottaneen ja Milevan kanssa tekemistään fysiikan keksinnöistä itselleen kaiken kunnian kahmineen Einsteinin.

Strömquistin sarjakuvien sisältö on usein raivoa herättävää, sillä tarinat kuvaavat maailman epäoikeudenmukaisuuksia, eniten naisvihan eri ilmenemismuotoja. Kuitenkin tekijän rento ja reteä huumori keventää tarinoita sopivasti ja synnyttää katarttisen naurun. Samalla lukiessa tulee uhmakas ja voimaantunut olo: Strömquist saa ajattelemaan, että näin väärin asiat ovat olleet ja ovat osittain yhäkin, mutta nyt tiedämme totuuden, ja meillä on halu muuttaa tilannetta paremmaksi eikä enää alistua.

 

Sain albumin arvostelukappaleena. 

Olen ottanut postauksen valokuvat Einsteinin vaimosta.

Vihdoinkin se on täällä: vulvan kulttuurihistoria! (arvioni Kielletystä hedelmästä)

Liv Strömquist räjäyttää jälleen potin sarjakuva-albumeillaan (arvioni albumeista Prinssi Charlesin tunne ja Nousu & tuho)

Lue Einsteinin vaimosta lisää Sammakon verkkosivuilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s