Vietä järkyttävän rattoisa ilta uusien ystävien ja murhan äärellä: Idän pikajunan arvoitus puksuttaa Suomenlinnan kesäteatterissa

Lasse Viitamäki. Kuva © Mitro Härkönen
Lasse Viitamäki. Kuva © Mitro Härkönen

Käyn joka kesä Suomenlinna kesäteatterissa, ja eilen vein sinne ensimmäistä kertaa äitini äitienpäivälahjaksi. Saapuessamme Susisaareen Hyvän omantunnon linnakkeelle parikymmentä minuuttia ennen esityksen alkua, kiersivät kaksi pitkää jonoa jo linnakkeen oville, ja jonot kaarsivat vielä kivimuurin taakse näkymättömiin. Tiesimme siis joutuvamme istumaan katsomon yläosaan. Linnakkeen sisällä pääsimme ensiksi ihailemaan läheltä lavalle rakennettu junaa, ja sisäkköasuinen tarjoili toivotti meidät tervetulleeksi.

Äitini on suuri Agatha Christien (1890-1971) salapoliisiromaanien ystävä ja muutenkin kova dekkarien lukija, joten ajattelin Idän pikajunan arvoituksen olevan kuin hänelle tehty esitys. Itse en lue dekkareita lähes koskaan, mutta katsoin varhaisteininä Hercule Poirot -sarjaa televisiosta (tietysti äidin kanssa). Olen myös käynyt Lontoossa katsomassa Christien näytelmän Hiirenloukku (The Mousetrap), joka on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä (vuodesta 1952 lähtien). Tuoreessa muistissani on myös vuoden 2017 viihdyttävä elokuva Murder on the Orient Express.

Salapoliisiromaaneissa yllättävä loppuratkaisu on merkittävässä osassa lukunautinnon takaamisessa, joten sinänsä mietin, onko kovinkaan järkevää mennä katsomaan näytelmä, jonka kuuluisan loppuratkaisun tietää jo ennalta. Toisaalta Christien kirja on niin tunnettu, että varmaan suurin osa teatterin yleisöstä tietää etukäteen loppuratkaisun. Idän pikajunan arvoitusta mennäänkin siis katsomaan jostain muusta syystä kuin yllättymisen ilosta. Uskoisin, että houkuttimina ovat nostalgian kaipuu ja hauska hahmogalleria. Lisäksi tarina tarjoaa kinkkisiä moraalisia pohdintoja, kuten onko murhasta aina rangaistava tai onko kosto oikea rangaistus murhasta.

Lasse Viitamäki, Toni Wahlström ja Kristo Salminen. Kuva © Mitro Härkönen
Lasse Viitamäki, Toni Wahlström ja Kristo Salminen. Kuva © Mitro Härkönen

Agatha Christien romaani Idän pikajunan arvoitus julkaistiin vuonna 1934, ja tarina myös sijoittuu 1930-luvun alkuun. Tarinaa inspiroi Christien avioeronsa jälkeen tekemä matka Idän pikajunalla ja sitten Lähi-idässä vietetty aika. Myös Christienin matkan aikana juna jäi jumiin vuorokaudeksi, tulvan takia. Kirjansa yksityiskohtia varten Christien teki junamatkan vielä uudestaankin. Tarinaa inspiroi myös oikea murhatapaus vuodelta 1932.

Tarina on klassinen suljetun huoneen arvoitus: kaikki tapahtuu Istanbulista Pariisiin matkalla olevassa Idän pikajunassa, joka lumen takia juuttuu raiteilleen keskelle vuoristoa. Tapahtumat sijoittuvat junan ylelliseen ensimmäiseen luokkaan, joka on poikkeuksellisesti täpö täynnä keskellä talvea.

Sattumalta junassa matkustaa myös kuuluisa belgialainen yksityisetsivä Poirot. Ensimmäisen yön aikana junassa tapahtuu murha, ja Poirotin tehtävä on kuulustella kaikkia ensimmäisen luokan matkustajia ja työntekijöitä. Jokaisella tuntuu kuitenkin olevan vedenpitävä alibi eikä yhteyttä murhattuun.

Helena Vierikko, Toni Wahlström ja Joel Hirvonen. Kuva © Mitro Härkönen
Helena Vierikko, Toni Wahlström ja Joel Hirvonen. Kuva © Mitro Härkönen

Tarinaa ei voi pitää kovin realistisena, koska Poirotin oikeaan osuvat arvaukset ovat niin nerokkaita. Hahmot myös lörpöttelevät etsivälle elämäntarinoitaan oudon avoimesti. Kuitenkin omassa maailmassaan tapahtumat näyttävät uskottavilta.

Liikkuva juna on toteutettu kekseliäästi näyttämölle. Hahmot ovat aikamoisia karikatyyrejä, mutta viihdyttäviä. Nokkelaa dialogia on nautinnollista kuunnella.

Parhaat roolisuoritukset ovat Kristo Salmisen esittämä, vahatuista viiksistään tunnettu Hercule Poirot, Helena Vierikon esittämä umpiuskonnollinen, ruotsalainen lähetystyöntekijä Greta Ohlsson ja Sara Paavolaisen tulkitsema uljas venäläinen ruhtinatar Natalia Dragomirov.

Kristo Salminen, Johanna Kokko ja Toni Wahlström. Kuva © Mitro Härkönen
Kristo Salminen, Johanna Kokko ja Toni Wahlström. Kuva © Mitro Härkönen

Äitini piti esityksestä paljon ja kehui Hyvän omantunnon linnaketta eksoottiseksi. Kivimuurinen linnake onkin upea esitysmiljöö. Tosin me kumpikin kärsimme epämukavasti penkeistä, jotka olivat myös niin lähekkäin, että katsojat istuivat ihan kylki kyljessä.

Meillä oli tuuria, koska aina ollessamme ulkona sade oli lakannut. Esityksen aikana satoi välillä runsaasti ja sade hakkasi kesäteatterin kangaskatosta. Salminen jopa kysyi kesken esityksen, kuuleeko yleisö mitä hän puhuu, kun satoi niin lujaa. Mutta kyllä me kuulimme, ja sateenropina vain lisäsi tunnelmaa. Kuumalla ilmalla kesäteatteri olisi varmaan tukalampi kokemus.

Omaa keskittymistäni haittasi se, että olin niin väsynyt, että silmäni pilkkivät. Lisäksi söin juuri ennen esitystä Suomenlinnan K-kaupasta ostamani lohileivän, joka oli ollut alennuksessa viimeisen eräpäivän takia. Kala taisi tosin jo olla pilaantunut, koska sain ruokamyrkytysoireita ensimmäisen näytöksen loppupuolella, ja pelkäsin oksentavani tai pyörtyväni katsomossa. Sinnittelin istumapaikallani, koska en halunnut poistua näyttävästi koko katsomon läpi ja näyttämön ohi, ja kenties oksentaa tai tuupertua matkalla. Onneksi oloni parani kun pääsin väliajalla ulos kävelemään. Opinpa kantapään kautta sen, ettei kannata riskeerata esitysnautintoaan syömällä sitä ennen riskiruokia.

P.S. Kannattaa tutustua esityksen hienoon ja runsaaseen käsiohjelmaan.

Pääsimme katsomaan esityksen pressilipuilla. 

Yle Areenassa on nyt nähtävillä kolmen kuukauden ajan uusi dokumentti Agatha Christiestä.

Lue esityksestä lisää Ryhmäteatterin verkkosivuilta.

Ensi-ilta oli 11.6.2019, ja viimeinen näytös on 31.8.

Kaikkiin tuleviin näytöksiin on vielä muutamia lippuja jäljellä.

Esityksen kesto on noin 2 tuntia ja 40 minuuttia, sisältäen väliajan.

Suomennos: Laura Raatikainen
Ohjaus: Juha Kukkonen

Rooleissa: Minna Suuronen, Joel Hirvonen (TeaK), Kristo Salminen, Johanna Kokko, Sara Paavolainen, Helena Vierikko, Asta Sveholm (TeaK), Lasse Viitamäki, Jari Virman ja Toni Wahlström

Lavastus: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu: Ninja Pasanen
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Rekvisiitan suunnittelu: Viivi Kuusimäki
Maskeeraussuunnittelu: Pia Mikkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s