Kuollut kaupunki -ooppera herää loisteliaasti eloon Kansallisoopperassa — Taiteilija Es Devlinin tekemä lavastus lumoaa

Camilla Nylund ja Mati Turi. Kuva: Stefan Bremer, 2010 (tämän syksyn esityskaudella on eri esiintyjät kuin vuonna 2010)
Camilla Nylund ja Mati Turi. Kuva: Stefan Bremer, 2010. Tämän syksyn esityskaudella on eri esiintyjät kuin vuonna 2010, mutta puvut ja lavastus ovat pääsääntöisesti samat. Osa kuvista on vuodelta 2010 ja osa tältä syksyltä.

Kuollut kaupunki -oopperasta jää parhaiten mieleen brittiläisen taiteilijan ja lavastajan Es Devlinin tekemä upea ja symbolistinen lavastus. Valkoisen huoneen seinät ovat kattoon asti hyllykköä, jotka ovat täynnä valokuvakehyksiä ja somia talonmuotoisia lasisia muistolippaita. Lattialla on kaikkialla ruusumaljakoita ja lasisia muistolippaita, joiden sisällä palaa valo. Outoa ja kaunista.

Hieman klaustrofobisesti huone kapenee takaseinää kohti. Takaiseinä on lähes kokonaan suurten kaihtimien peittämää ikkunaa. Kun kaihtimet avautuvat, näyttää siltä kuin kaukana alhaalla avautuisi keskiaikainen kaupunki, jossa talojen ikkunoissa palavat valot. Lavastus on yhtä aikaa hyvin konkreettinen kaupunkikoti ja toisaalta symboleja täynnä.

Unikohtauksessa ikkunasta näkyvään valkoiseen kaupunkiin avautuu luukkuja, joissa puna-asuiset kirkkokuorolaiset laulavat ja papit heiluttavat suitsukeastioita. Keskellä huonetta taas on suuri parisänky, ja hupaisassa unikohtauksessa sängyn sisältä kömpii esiin teatteriryhmä. Saksalainen valosuunnittelija Wolfgang Goebbel taikoo lavan milloin syntisen punaiseksi, talvisen yön siniseksi tai kirkkaan valkoiseksi. Vaikuttava näky!

Kuva: Stefan Bremer, 2019
Kuva: Stefan Bremer, 2019

Kuollut kaupunki sai ensi-iltansa Suomen Kansallisoopperassa jo marraskuussa 2010 (tämä oli kyseisen oopperan ensiesitys Suomessa!), mutta suosittu ooppera on saapunut täksi syksyksi uudestaan ohjelmistoon viiden näytöksen verran. Alunperin saksankielinen Die tote Stadt sai kantaesityksensä samanaikaisesti Hampurissa ja Kölnissä joulukuussa 1920.

Uskomatonta on se, että juutalainen ihmelapsi Erich Wolfgang Korngold (1897–1957) oli vain 23-vuotias säveltäessään tämän oopperan! Kuollut kaupunki on vieläpä suosituin Korngoldin säveltämistä oopperoista. Oopperan tarina perustuu belgialaisen symbolistikirjailija Georges Rodenbachin kertomukseen Bruges-la-morte (1892, suom. Kuollut Brügge).

Per-Håkan Precht, Essi Luttinen, Juha Riihimäki, Marjukka Tepponen, Markus Eiche. Kuva: Stefan Bremer, 2010
Teatteriseurue unikohtauksessa. Per-Håkan Precht, Essi Luttinen, Juha Riihimäki, Marjukka Tepponen, Markus Eiche. Kuva: Stefan Bremer, 2010

Kolminäytöksisen oopperan tapahtumat sijoittuvat yhä keskiaikaisen asunsa säilyttäneeseen ja kanaalien halkomaan Brüggen kaupunkiin Belgiassa. Paul (Mika Pohjonen) on muuttanut kaupunkiin nuoren vaimonsa Marien (näyttelijä Katariina Havukainen) kuoltua. Paul on tehnyt kodistaan mausoleumin, joka on täynnä edesmenneen vaimon valokuvia, punaisia ruusuja ja lasisia pyhäinjäännöslippaita, joiden sisällä on Marielle kuuluneita esineitä. Paulin rakkain aarre on vaimon hiuspalmikko.

Paul on kuitenkin tavannut aivan Marieta ulkoisesti muistuttavan eläväisen ja itsevarman naisen, teatteriryhmän mukana kiertävän tanssijattaren Marietan (Nadja Stefanoff, joka laulaa myös Marien osuudet). Paul kuitenkin puhelee itsekseen kuolleelle vaimolleen ja vakuuttelee tälle, että pysyy hänelle uskollisena. Paul sanoo vaimovainajalle olevansa kiinnostunut Marietasta vain, koska voi kuvitella tämän olevan Marie.

Erikoista oopperassa on se, että sekä toinen että kolmas näytös ovat kokonaan Paulin unta, josta hän havahtuu hereille vasta oopperan loppupuolella. Paulin unessa hänen paras ystävänsä Frank (Michael Kraus) on myös ihastunut Mariettaan. Paulin taloudenhoitaja Brigitta (Ivonne Fuchs) taas on niin järkyttynyt siitä, että Paul pettää kuollutta vaimoaan, että on ryhtynyt nunnaksi.

Marietta tulee teatteriseurueensa kanssa paikalle veneellä kanaalia pitkin ja flirttailee seurueeseensa kuuluvan tanssijan Gastonin (Antti Nieminen) kanssa. Lopulta Marietta onnistuu viettelemään Paulin sänkyynsä. Kun Marietta aamulla herää Paulin vuoteessa, hän kohtaa kuolleen Marien, ja pyytää Marieta jättämään heidät rauhaan. Syyllisyydentunteinen Paul taas katselee ikkunasta uskonnollista pääsiäiskulkuetta ja pelkää ihmisten puheita. Marietta ja Marie kamppailevat, ja kuollutta vaimoaan Marieta auttamaan rynnännyt Paul surmaa vahingossa Mariettan.

Tässä kohtaa Paul herää ja tajuaa kaiken olleen vain unta. Marietta palaa vierailulle Paulin luokse, mutta Paul ei ole enää hänestä kiinnostunut. Unen avulla Paul on ymmärtänyt, että oli kiinnostunut Mariettesta vain, koska hän muistutti Marieta, ja Paulin on aika myös päästää irti kuolleesta Mariesta. Paul päättää muuttaa pois Brüggesta ja jatkaa taas elämäänsä. Käsiohjelman mukaan romaanissa taas on erilainen, tylympi loppu: siinä Paul herää ja kuristaa Marietten kuolleen vaimonsa palmikolla.

Tämän syksyn esityskuva: Markus Nykänen, Ann-Marie Heino, Roland Liiv, Anna-Kristiina Kaappola, Michael Kraus, Katariina Havukainen, Mika Pohjonen.  Kuva: Stefan Bremer
Tämän syksyn esityskuva: Markus Nykänen, Ann-Marie Heino, Roland Liiv, Anna-Kristiina Kaappola, Michael Kraus, Katariina Havukainen, Mika Pohjonen. Kuva: Stefan Bremer

Täytyy todeta, että joitakin juonenseikkoja, kuten mikä on unta ja mikä totta sekä Paulin lopun muuttoa pois Brüggesta, en olisi ymmärtänyt ilman juoniselostuksen lukemista. Pidin toisaalta siitä, että juoni oli itselleni täysin tuore. Kerrankin oopperalla on myös sellainen loppu, joka ei pääty häihin eikä kuolemaan!

Juoni on tosiaan aika erikoinen, mutta sopii hyvin oopperan aiheeksi, koska siinä on suuria tunteita ja vahvoja vastakohtia: elämä ja kuolema, menneisyys ja nykyisyys. Tarina käsittelee myös niin oman aikansa moraalikäsityksiä kuin ikuista psykologista aihetta menneeseen takertumisesta ja vaikeudesta elää nykyhetkessä. Vaikka kuolemateema on synkkä, niin oopperan loppu on valoisa, sekä toteutuksessa on mukana myös huumoria.

Unet taas ovat alitajunnan pelkojen ja toiveiden temmellyskenttää. Ja kuten ohjaaja Kasper Holten sanoo käsiohjelmassa, Paul tavallaan elää unessa, jossa hänen kuollut vaimonsa on yhä läsnä. Myös me katsojat pääsemme Paulin pään sisälle, kun näemme hänen unensa.

Michael Kraus, Mika Pohjonen, Ivonne Fuchs. Kuva: Stefan Bremer, 2019
Michael Kraus, Mika Pohjonen, Ivonne Fuchs. Kuva: Stefan Bremer, 2019

Ooppera koettiin hyvin ajankohtaiseksi ilmestyessään ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin moni kaipasi sodassa kuolleita rakkaitaan. Kaksoisolentoteemasta kahdella blondilla kaunottarella tuli mieleeni Alfred Hitchcockin elokuva Vertigo – punainen kyynel.

Oopperan toteutus yllättää aika suorasukaisen seksuaalisilla kohtauksillaan. Tässä esityksessä on uskallettu tuoda näkyville teemat himosta ja seksuaalisesta syyllisyydentunteesta!

Myöhäisromantiikan melodinen musiikki soi kauniisti ja luo juuri oikeaa tunnelmaa kohtauksiin, kuten epätodellista tunnelmaa unikohtauksiin. Myöhemmin Korngold loikin Hollywoodissa menestyneen uran elokuvasäveltäjänä.

 

Näin esityksen pressilipulla keskiviikkona 9.10.2019. 

Lue lisää Kuolleesta kaupungista Kansallisoopperan verkkosivuilta.

Musiikinjohto: Jukka-Pekka Saraste

Kokonaiskesto: 3 tuntia (2 väliaikaa)
Viisi esitystä ajalla 5. – 18.10.2019
Esitystä suositellaan yli 12-vuotiaille.
Liput: 15–109 €
Esityskieli: saksa
Tekstitys: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s