Suomen Pariisi löytyy nyt todellakin Turusta, kun suloinen Amélie valloittaa Turun kaupunginteatterin

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tiesin heti, että on aika tehdä kulttuurimatka Helsingistä Turkuun, kun huomasin, että Turun kaupunginteatteri esittää Amélie-musikaalin. Ihastuin Jean-Pierre Jeunet’n ohjaamaan samannimiseen ranskalaiseen romanttiseen komediaan kun näin sen tuoreeltaan elokuvateatterissa syksyllä 2001. Olin 19-vuotiaana juuri oikean ikäinen lumoutuakseni tästä oudon ihanasta elokuvasta.

Matkustin eilen iltapäivällä Onnibussilla Turkuun, ja otin teatteriseurakseni Turussa asuvan kaverini Ainon. Aurinkoisessa syyssäässä keltaisten lehtien koristama Aurajoen varsi tosiaan vei ajatukset romanttiseen Pariisiin.

Kävin samalla reissulla katsomassa ensiksi Wäinö Aaltosen museossa juuri eilen avautuneen, aikaa käsittelevän Milloin on nyt? -taidenäyttelyn sekä Ainon seurassa syömässä ahvenanmaalaisen peltileivän Pub Niskassa. Niin taidemuseo, ravintola kuin teatteri sijaitsivat kätevästi aivan lähellä toisiaan Aurajoen varrella. Kotiin hilpaisin jo musikaalin loputtua puolityhjällä myöhäisillan junalla, joka saapui keskiyöllä sateiseen Helsinkiin.

IMG_20191011_153601

IMG_20191011_153019
Kuviani eilen Aurajoen varrelta.

Turun kaupunginteatterin musikaali on visuaalisesti juuri niin häikäisevä ja teknisesti taitava kuin voi toivoa. Lava täyttyy värikkäistä miljöistä, ja lavasteet vaihtuvat sulavasti toisiinsa. Läpilaulettu esitys kuulostaa hyvältä. Vaaleanpunaisessa mekossa ja punaisissa korkokengissä tanssahteleva Amélie on suloinen, viaton ja leikkisä kuten elokuvassakin ja hyvin paljon Audrey Tautoun esittämän esikuvansa näköinen.

Erityisesti ihastuin eilen Amélien lemmikkikultakalan Pörrin (Jere Jääskeläinen) jättiversioon, joka ui näyttämölle ja nähtiin väliajalla myös hetken aikaa lämpiössä. Hauskoja hahmoja ja erinomaisia roolisuorituksia ovat myös Mikael Saaren ilmassa leijuva Elton John prinsessa Dianan hautajaislähetyksessä sekä Lasse Lippisen esittämä puutarhatonttu, joka lähtee maailmanympärysmatkalle Amélien lentoemäntäystävän mukana.

Pidin musikaalista paljon, mutta olin odottanut vielä hieman ihanampaa kokemusta. Ongelmana on kenties musiikki, joka ei ole kovinkaan mieleenjäävää eikä ehkä sittenkään tarpeeksi ranskalaishenkistä. Suomennokset ovat kyllä sujuvia. Musikaalin loppu tuntui myös turhan pitkitetyltä, vaikka toisaalta se kuvasi hyvin Amélien ja Ninon loputonta kissa-hiiri -leikkiä. Elokuvasta napattu juoni vaikutti myös teatteriversiossa välillä hieman vaikeaselkoiselta.

Tarinassa riittää kyllä niin hupsua söpöyttä, kuplivaa elämäniloa kuin riipivää koskettavuuttakin. Koska en enää kunnolla muista elokuvan yksityiskohtia, niin yllätyin siitä, kuinka rankkoja asioita makean pinnan alla käsitellään. Ihmettelen sitä, että Helsingin Sanomien kriitikko Laura Hallamaa kirjoittaa arviossaan Amélie-musikaalin ongelman olevan se, ettei onni korostu, kun kaikki on pelkkää suloisuutta. Omasta mielestäni musikaali käsitteli jopa hämmästyttävän kipeitä aiheita, jos kerta esityksen teemoina ovat hyvyys, mielikuvitus ja elämäniloa.

Musikaalissa nimittäin nähdään tuntemattoman miehen itsemurha, joka aiheuttaa samalla Amélien äidin kuoleman, kun tyttö on vielä lapsi. Améliella on vaikea suhde sulkeutuneeseen ja jäykkään isäänsä. Lisäksi Amélie on lähes sairaalloisen ujo ja eristäytynyt muusta maailmasta niin lapsena kuin nuorena aikuisenakin. Ja sitten on vielä prinsessa Dianan ennenaikainen kuolema onnettomuudessa Pariisissa. Sivuhenkilöillä on lento-onnettomuudessa kuollutta puolisoa ja erilaisia vammoja ja vakavia sairauksia. Nauru meinaa tarttua kurkkuun.

Mutta näinhän ne parhaat tarinat yleensä toimivat: käsittelevät rankkoja aiheita kepeän nautittavalla tavalla. Ennen kaikkea Amélie inspiroi tekemään hyviä asioita muille ihmisille ja uskomaan haaveisiin. Tarina osoittaa, että vaikeistakin asioista voi selviytyä ja taas nauttia elämästä.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Musikaali alkaa kuvauksella ranskalaisen Amélie Poulainin (nuorena Améliena vuorottelevat Iida Honkanen, Alisa Kujala ja Tilda Mäkimattila) yksinäisestä ja eristäytyneestä lapsuudesta, joka saa hänen mielikuvituksensa laukkaamaan. Parikymppisenä Amélie (Marketta Tikkanen) muuttaa asumaan 90-luvun Pariisiin ja työskentelee kahvilassa tarjoilijana.

Hän saa prinsessa Dianan esikuvan innoittamana idean alkaa tehdä hyviä tekoja muille ihmisille ja samalla myös avittamaan ympärillään olevien ihmisten rakkauselämiä kuin konsanaan Jane Austenin romaanihahmo Emma. Ujo ja arka nuori nainen ei kuitenkaan halua huomiota itselleen ja tekee teot salassa.

Metroasemalla Amélie kohtaa kaltaisensa haaveilijan, ja alkaa salaa seurata tätä mystistä Ninoa (Mikael Saari). Kun nuori mies osoittaa myös kiinnostusta Amélieta kohtaan, tämä pelästyy ihastuksen uhatessa toteutua ja karkaa. Mutta Nino on onneksi sinnikäs.

Daniel Messén säveltämä ja yhdessä Nathan Tysenin kanssa sanoittama musikaali sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa Berkeley Repertory Theatressa syyskuussa 2015. New Yorkin Broadwaylla esitys nähtiin maaliskuussa 2017. Ja tänä syksynä musikaali saapui ensimmäistä kertaa Suomeen, Mikko Koivusalon suomentamana. Ohjauksesta vastaa Reija Wäre ja musiikin on sovittanut ranskalaisvaikutteisempaan suuntaan Jussi Vahvaselkä. Kaksikko on tehnyt aiemmin yhteistyötä Turun Kaupunginteatterin suosituissa Tom of Finland ja Varissuo -musikaaleissa.

Jos kaipaat syksyn pimeyteen väriloistoa ja iloa, suosittelen suuntaamaan Amélie-musikaalin katsomoon!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Pääsin katsomaan esityksen pressilipulla perjantain 11.10.2019 näytökseen.

Lue Améliesta lisää Turun kaupunginteatterin verkkosivuilta.

Wäinö Aaltosen museo

Pub Niska

Amélien ensi-ilta oli 13.9.2019.
Viimeinen näytös on näillä näkymin 31.12.2019.
Näyttämö: Päänäyttämö
Kesto: 2 h 10 min
Ikäsuositus: 5-luokkalaisesta ylöspäin
Tekstitys englanniksi / Subtitles in English

Libretto: Craig Lucas
Sävellys: Daniel Messé
Sanoitukset: Nathan Tysen ja Daniel Messé
Orkestraatio: Bruce Coughlin
Lauluorkestraatio: Daniel Messé ja Kimberly Grigsby
Suomennos: Mikko Koivusalo

Ohjaus ja koreografia: Reija Wäre
Musiikin sovitus ja harjoitus: Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu: Jani Uljas
Pukusuunnittelut: Erika Turunen
Valosuunnittelu: Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen

Rooleissa

Jouni Innilä, Jere Jääskeläinen, Stefan Karlsson, Riia Kivimäki, Ulla Koivuranta, Mika Kujala, Matti Leino, Lasse Lipponen, Pihla Maalismaa, Etel Röhr, Mikael Saari, Pauliina Saarinen, Kirsi Tarvainen, Marketta Tikkanen, Aaro Wichmann. Lisäksi nuorena Améliena vuorottelevat Iida Honkanen, Alisa Kujala ja Tilda Mäkimattila.

Orkesteri

Kapellimestari/piano: Markus Länne
Koskettimet: Ville Vihko
Haitari/koskettimet: Marko Valtonen
Kitarat: Juha Keskinen
Bassot: Ari Kataja
Rummut: Taneli Korpinen
Viulu: Katariina Sallinen
Sello: Matti Moilanen

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s