Miksi Ranska raivoaa? -tietokirja kertoo mukaansatempaavalla tyylillä keltaliiviliikkeestä ja Ranskan poliittisesta nykytilanteesta

Otin Annastiinasta ja kirjasta kuvan kun juttelimme esiintyjäravintolassa Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa.
Otin Annastiinasta ja kirjasta kuvan kun juttelimme esiintyjäravintolassa Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa.

Palavia autoja, poliisien panssariautoja, kyynelkaasua, autio Champs-Élysées ja suljetut Pariisin museot! Mikä on tämä keltaliiviliike, joka on näyttävästi protestoinut Ranskassa marraskuusta 2018 lähtien?

Pariisissa asuvan toimittajan Annastiina Heikkilän toinen tietokirja Miksi Ranska raivoaa? alaotsikolla Macron ja keskiluokan kapina pureutuu Ranskan nuoren presidentin Emmanuel Macronin suuren suosion äkilliseen notkahdukseen ja uudelleen nousuun sekä protestiliikkeeseen nimeltä keltaliiviliike. Kirja avaa syvällisesti Ranskan poliittista nykytilannetta, joka on ollut itselleni aiemmin tuttu vain satunnaisesti lukemistani uutisista.

Kirjoitan tätä arviota hieman häpeissäni, koska sain luettua kirjan loppuun vasta viime viikolla, tosin teoksen teemaan sopivasti Ranskassa, Strasbourgin toimittajamatkallani lentokoneessa ja junissa. Sain kirjan arvostelukappaleen jo lokakuussa Kustantamo S&S:ltä. Annastiina on vanha ystäväni, jonka suosittuja esiintymisiä Ranska-aiheista seurasin Helsingin kirjamessuilla. Syksyni oli kuitenkin hektinen ja kulttuuritekemistä oli paljon. Ehkä arvioni kuitenkin erottuu nyt paremmin joukosta, kun suurin osa muista arvioista ilmestyi jo syksyllä.

Luin suurella innolla Annastiinan edellisen tietokirjan Bibistä burkiniin (S&S 2018), joka käsitteli myyttistä ranskatarta. Kirjan feministinen, naiseutta ja kulttuuri-ilmiöitä käsittelevä aihe oli itselleni läheisempi kuin uudemman kirjan poliittinen aihe.

Viihdyin silti hyvin myös Miksi Ranska raivoaa? äärellä. Se on vetävästi kirjoitettu reportaasi ja avaa paljon lisää ranskalaista kulttuuria ja politiikkaa. Epämääräiset mielikuvani keltaliiviliikkeestä saivat lisää tarkkuutta ja ymmärrystä. Kirjan visuaalinen ilme on myös pirteä ja kaunis.

Kiitos Annastiinalle kauniista sanoista - ja samoin! <3 Pahoittelen kirjassa olevaa tahraa...
Kiitos Annastiinalle kauniista sanoista – ja samoin! ❤ Pahoittelen kirjassa olevaa tahraa…

Mikä on keltaliiviliike? Annan Wikipedian vastata: ”Keltaisten liivien liike (ransk. Mouvement des gilets jaunes) on Ranskassa verojen ja elinkustannusten nousua vastustanut kansanliike, joka on järjestänyt maassa mellakoihin johtaneita protesteja. Protestit lähtivät liikkeelle polttoaineverosta, jonka oli tarkoitus vähentää ympäristön kuormitusta. Monet protestoijat pitivät yllä keltaisia huomioliivejä, jotka ovat Ranskassa pakollisia autojen varusteita.”

Vielä tammikuussa 2020 Ranskassa on keltaliivien mielenosoituksia, vaikka liikkeen suosio onkin hiipunut paljon.

Annastiina kertoo, kuinka joutui työn alla olevasta kirjastaan tai keltaliiviliikkeestä twiitatessaan usein vihaisten viestikampanjoiden kohteeksi. Vaikka toimittajat joutuvat usein ”maalituskampanjoiden” kohteeksi, niin nyt tilanteissa yllätti se, että vihamielisen viestitulvan laukaisemiseen riitti vain hyvin neutraali twiitti keltaliiviliikkeestä. Vaikka Annastiina on kirjoittanut myös esimerkiksi Isis-naisista ja radikaalista islamista, niin ”[m]ikään ei ollut kuitenkaan herättänyt sellaista vihan sekoittamaa innostusta kuin keltaliivit”. Polttavan kuuma aihe siis!

Yllätyin siitä, kuinka keltaliiviliikkeen mielenosoituksiin hiipi epämiellyttäviä lieveilmiöitä kuten antisemitismiä. Ranskassa asuu kuitenkin Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Juutalaisvastaiset hyökkäykset saivat keltaliiviliikkeen suosion kääntymään laskuun Ranskassa.

Kirjasta selviää, että keltaliiviliikkeeseen kuuluu ennen kaikkea syrjäseutujen ja pienten kaupunkien ranskalaisia, jotka kokevat pudonneensa yhteiskunnan laitamille kun työpaikat keskittyvät isoihin kaupunkeihin. Protestoimalla keltaliivit haluavat olla jälleen osa yhteiskuntaa. Globalisaatio on lisännyt alueiden välistä kilpailua ja eriarvoisuutta, ja keltaliivien raivo kohdistuukin Pariisin eliittiin. Poliittinen eliitti kuvittelee, että reuna-alueiden ihmiset muuttavat lopulta työn perässä isoihin kaupunkeihin, mutta harvalla syrjäseutujen ihmisistä on mahdollisuuksia saada suurkaupunkien korkeaa koulutusta vaativia työpaikkoja. Pienempi palkkaisilla töillä raha taas ei riitä metropolissa asumiseen.

Kuten Annastiina kirjoittaa: ”Pääkaupungin Pariisin tilanne on paljonpuhuva. Valon kaupunki on nykyään niin huikean kallis, ettei tavallisilla ranskalaisilla ole varaa asua siellä.”

Presidentti Macron lupasi lopulta sadan euron korotuksen minimipalkkaan ja verohelpotuksia pieniin eläkkeisiin. Presidentti ojensi siis kätensä köyhille, mutta keskiluokka koki, että samalla presidentti unohti heidät, koska myös heidän elinkustannuksensa ovat nousseet mutta palkat eivät. Keskiluokka kokee myös, ettei äänestämällä voi enää vaikuttaa asioihin, koska nykyään poliitikot vasemmalta oikealle tekevät hyvin samankaltaista politiikkaa.

On kiinnostavaa, että Annastiina tuo keltaliikekeskusteluun myös suomalaisen näkökulman. Hän pohtii, miksi keltaliiviliike syntyi juuri Ranskassa eikä vaikka Suomessa. Hän toteaa, ettei (negatiivinen) kehitys ole ollut Suomessa niin nopeaa kuin Ranskassa. Lisäksi Suomessa työmarkkinajärjestetön rooli on vahvempi kuin Ranskassa, joten ”uudistuksista ei mitellä kadulla, vaan niistä sovitaan yhteisissä neuvotteluissa”.

Ranskassa on myös vallankumousperinne ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta saa ihmiset herkästi liikkeelle. Suomessa taas on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri, ja tyytymättömyys kuplii pinnan alla ja nettimesoamisena. Suomi on myös Ranskaa tasa-arvoisempi maa tuloerojen ja sosiaalisen nousun mahdollisuuden suhteen, vaikka Suomessakin koulutuksellinen luokkanousu on vähentymässä.

”– Ranskan keltaliiviliike jää tuskin ainoaksi kaltaisekseen, vaan vastaavaa liikehdintää tullaan varmasti näkemään jatkossa muuallakin. Keltaliiviliikkeen ansiona voi kuitenkin pitää sitä, että se on herättänyt havaitsemaan, kuinka eri tavalla ihmiset näkevät yhteiskunnan esimerkiksi asuinpaikastaan ja sosiaaliluokastaan riippuen. Se on patistanut ranskalaiseen yläluokkaan kuuluvia keskustelemaan yhteiskuntia jakavasta näkymättömyyden ja eriarvoisuuden kokemuksesta.”

Lainaus kirjasta Miksi Ranska raivoaa?

Luin muuten tässä kuussa toisenkin hyvän kirjan hieman samasta aiheesta, tämänpäivän Ranskan syrjäseutujen köyhistä. Kyseessä on vangitseva ja omaelämäkerrallinen romaani eli Éduard Louisin esikoiskirja Ei enää Eddy (Tammi 2019). Teos onkin jo ollut paljon esillä blogeissa ja lehdissä, mutta liityn nyt suosittelijoiden joukkoon. Voitte lukea arvioni romaanista Voima-lehden helmikuun numerosta.

 

Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantamolta. 

Miksi Ranska raivoaa? Kustantamo S&S:n sivuilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s