Ossi Nymanin Patriarkaatti on kuvottava mutta taitavasti ja rehellisesti kirjoitettu romaani naisvihamielisestä yhteiskunnastamme

Patriarkaatti pääsee osaksi kirjahyllyjäni.
Patriarkaatti pääsee osaksi kirjahyllyjäni.

Vierailin viime elokuussa bloggaajana Teoksen syksyn kirjojen esittelyaamiaisella, jossa haastateltavana oli myös kirjailija Ossi Nyman (s. 1978). Sain tilaisuudesta mukaani hänen tuoreen kirjansa Patriarkaatti, jonka luin vihdoin tänä kesänä. Nymanhan tuli kertarysäyksellä tunnetuksi edellisellä, autofiktiivisellä teoksellaan Röyhkeys (Teos 2017), joka kertoi ideologisesta työttömyydestä. En ole (vielä) lukenut Röyhkeyttä, vaikka se on kyllä kiinnostanut.

Nymanin toinen teos on nimeltään ja aiheeltaan yhtä provosoiva ja mielistelemätön kuin esikoisromaani. Sanna-Reeta Meilahden suunnittelema kansikuva on myös makea ja jännittävä, ja kestää hetken ennen kuin huomaa kaikki siinä olevat piirrokset.

Patriarkaatti pohtii miesten hallitsemaa yhteiskuntaa löyhemmässä kehyksessä kuin etukäteen ajattelin. Kertomuksen alkupuolella minämuotoinen kertoja seikkailee kylläkin miehekkäimmässä mahdollisessa paikassa, eli armeijassa. Patriarkaattista yhteiskuntaa lähestytään sen kautta, kuinka kertoja henkilökohtaisesti miehenä kokee oman ja naisen roolin yhteiskunnassa. Hän kohtaa usein halveksuntaa, koska on epätyypillinen mies: naismaisena ja heikkona pidetty. Patriarkaatissa naismaisuus ja heikkous ovat pahimmat mahdolliset ominaisuudet pojassa ja miehessä.

Kertoja on hämillään sen suhteen, kuka hän edes on asepalveluksen loputtua. Hänellä on vaikeuksia niin oman sukupuolensa ymmärtämisen ja ”esittämisen” kuin vastakkaisen sukupuolen ymmärtämisen kanssa, samalla kun muut ihmiset ja yhteys heihin kiinnostavat häntä. Kertoja sanoo kauniisti, että tärkeintä hänelle on ystävällisyys ihmissuhteissa.

Takakansiteksti sanoittaa hyvin kirjan sanomaa:

”Lämpimän lakonisella kertojalla on muutenkin vaikeuksia sukupuolen, erityisesti naisten kanssa. Vilpitöntä halua ymmärtää ja olla lähellä varjostaa maailman kammottava selittämättömyys ja eläimellisyys. Rakkaus, hyvä tahto ja aukoton järkeily eivät noin vain poista ympäriltämme yhteiskuntaa, joka on niin naisvihamielinen, etteivät siinä viihdy enää edes miehet.”

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja jokainen osa kertoo päähenkilön elämästä kymmenen vuoden välein. Vuonna 1997 hän on asepalveluksessa armeijassa ja moniulotteisesta kaverisuhteesta armeijan harmaissa tavatun toisen nuorukaisen kanssa; vuonna 2007 yksin reissussa ruotsinlaivalla; ja vuonna 2017 kodissa Töölössä, kun avovaimo on synnyttämässä heidän ensimmäistä lastaan.

Nämä ovat myös eräitä ikonisia suomalaismiehen rooleja ja mahdollisia huippukokemuksia: varusmiehenä, humalassa ruotsinlaivalla iskemässä naisseuraa ja valmistautumassa puolison kanssa isyyteen. Jokaisessa aikatasossa pureudutaan myös sen hetkiseen suuren kuolinuutiseen: prinsessa Dianan, Pavarottin ja presidentti Mauno Koiviston.

Ossi Nyman. Kuva: Heli Sorjonen
Ossi Nyman. Kuva: Heli Sorjonen

Kertoja on sellainen kuin kuvittelinkin Nymanin olemuksen perusteella: älykäs, hauska, tarkkanäköinen ja herkkä. Yllätyin kuitenkin kirjan raakuudesta ja suorasukaisista seksikuvauksista. Muuten realistisen oloiseen proosaan luovat säröjä Amerikan psyko -henkiset, yllättäen tapahtuvat väkivaltaiset tappo-, kannibalismi- ja raiskauskohtaukset. Kohtauksia oli vastenmielistä lukea, ja ne muuttivat täysin käsitystä sympaattisen ja kiltin oloisesta kertojasta.

Tosin en ole varma, ovatko raa’at kohtaukset vain kertojan turhautumisen aiheuttamia fantasioita ja käsittelivät mieheyteen välillä liitettyä väkivaltaisuuden ihannointia. Kirjassa käsitellään myös todellisia kuuluisia sarjamurhaajia, ja heidän outoa vetovoimaansa.

Kertoja kuvaa ihmisissä hyvyyden ja älyn rinnalla olevaa eläimellistä puolta seksin, pornon, raiskausten, väkivallan ja tappojen kautta. Tarkasti kuvattuja kohtauksia on raskasta ja kuvottavaa lukea. Samalla kirjailija näin pakottaa lukijan kohtaamaan ihmisyyden nurjemman puolen.

Loppujen lopuksi Patriarkaatti on kirja tarinankertomisesta ja oman elämän näkemisestä tarinana, ja näiden tarinoiden tulkitsemisesta. Teoksessa on hienoja analyyseja kertojalle tärkeistä elokuvista, kuten Hitchcockin Vertigosta ja E.T.:stä, sekä kertomuksista, kuten Prinsessa Ruususen yhdestä oudoimmasta versiosta.

Romaanin ongelmina näen sisällöllisen hajanaisuuden ja hieman hämärän juonen. Patriarkaatti on kuitenkin sulavasti kirjoitettu ja mukaansatempaava, ja sen vahvuuksia ovat rehellinen kerronta, terävät analyysit, feministinen sanoma ja persoonallinen tarina.

On mielenkiintoista seurata, mikä on Nymanin seuraavan kirjan aihe. Varmasti teos on jälleen provosoiva!

Patriarkaatti Teoksen sivuilla
Ilmestynyt 9.8.2019
208 sivua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s