Ajankohtaista puhetta (kesä)työpaikoista: Kesätyöpaikka – mitä emme tahdo emme tee -esitys pohtii palkkatyön kulttuuria

IMG_7164

Pääsin eilen illalla avecini Paavon kanssa ensimmäistä kertaa teatteriin sitten pandemian alettua! Edellinen teatterikäyntimme oli onnekkaasti vähän ennen koronaviruksen kunnolla saapumista Suomeen eli 4. maaliskuuta Sinivalaan ensi-ilta Kansallisteatterissa (kirjoitin esityksestä arvion Teatteri & Tanssi -lehteen).

Moni kesäteatteriesitys on peruttu tänä kesänä, mutta Mustikkamaan kesäteatterin työryhmä pääsi kuin pääsikin harjoittelemaan ja pitämään eilen ensi-illan. Esityksen saaminen pystyyn on ihme jo senkin takia, että teatterin rahoitus oli keväällä vaakalaudalla kaupungin leikattua teatterin saamaa tukea.

Ihmettelin sitä, että olen tainnut käydä viimeksi tunnelmallisessa Mustikkamaan kesäteatterissa jo neljä vuotta sitten, jolloin siellä nähtiin ohjaaja Sirpa Riuttalan nykyaikaan tuoma Lapualaisooppera. Tänä kesänä istumapaikoista myydään vain puolet ja seurueiden välillä on turvavälit. Ohjelmistossa on työtä ja työn haittoja tutkiva Kesätyöpaikka – mitä emme tahdo emme tee. Esitys on Ylioppilasteatterin taiteellisten vastaavien, sisarusten Anni Mikkelssonin ja Hannes Mikkelssonin kauden päätös.

IMG_7946

Kesätyöpaikka pohtii työelämän nurjia puolia ja vaihtoehtoja työn tekemiselle. Esityksen viimeisen näytöksen nimi on ”Utopia”, ja Kesätyöpaikka kuvaakin ennen kaikkea utopiaa, jossa palkkatyön tekeminen on vapaaehtoista eikä kukaan tekisi ympäristölle kestämätöntä työtä. Ihmisillä olisi enemmän aikaa pitää hauskaa, viettää aikaa keskenään ja tutustua maailmaan. Utopian värimaailma on ihanan vaaleanpunainen niin puvustuksen kuin lavan puolesta.

Esitykseen on lainattu tekstejä Työstäkieltäytyjän käsikirjasta, Paavo Teittisen Hesarin artikkeleista nepalilaisten ravintoloiden työolosuhteista Suomessa ja BIOS-tutkimuskeskuksen ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmasta. Repliikeissä viitataan myös Ossi Nymanin autofiktiiviseen Röyhkeys-romaaniin, ja esitykseen on otettu mukaan nauhoitettu haastattelu omavaraistaloudessa elävästä nuoresta miehestä.

Pidin siitä, kuinka Kesätyöpaikassa on käytetty yllätyksellisillä tavoilla hyödyksi tilaa. Esitys liikkuu (ja katsojat samalla) myös teatterin läheisyyteen tehdylle uudelle kasvimaalle ja kolmanteen katsomoon kalliolla sekä metsäkävelylle kuulemaan erilaisia reseptejä metsän antimista ja shamanistiseen teehetkeen. Lavalla oleva kesäkahvila toimii myös väliajalla oikeana kahviona, josta voi ostaa esimerkiksi kasvishodarin.

IMG_7457

Kesätyöpaikka ei tarjoa taloustieteellistä ajattelu eikä konkreettisia ratkaisuja työnteon uudelleen organisoimiseksi. Esityksestä paistaa kuitenkin vilpittömän innostunut ja hyvällä tavalla naiivin ideologinen henki, ja aito palo kyseenalaistaa oravanpyörä-kulttuuria loppuunpalamisineen, hoivatyön aliarvostusta ja ympäristölle kestämätöntä talouskasvua. Esityksessä puhutaan paljon perustulon puolesta, koska perustulon ansiosta ihmiset olisivat enemmän samalla viivalla ja monelta poistuisi paljon stressiä toimeentulosta.

Työstäkieltäytyjien ajatukset merkityksellisestä elämästä antavat myös ajattelun aihetta katsojille. Työstäkieltäytyjätkin kieltäytyvät vain palkkatyöstä: he tekevät kuitenkin mielellään ja paljon palkatonta työtä, kuten viljelevät kasvimaitaan, hakkaavat halkoja lämmitystä varten, hoitavat lapsia ja valmistavat ruokaa. Esitys laittaa pohtimaan sitä, miksi koemme palkkatyön niin paljon arvokkaampana kuin velvollisuudesta, itseilmaisun halusta tai välttämättömyydestä tehdyn palkattoman työn.

Ylioppilasteatterin näyttelijät ovat perinteiseen tapaan tehneet esityksen palkatta, ja vain Mikkelssonin sisarukset ovat saaneet työstä vaatimattomat tuhat euroa kuukaudessa. Esityksessä kysytäänkin, arvostaisivatko katsojat esitystä enemmän, jos näyttelijät olisivat saaneet työstään palkkaa.

Kaksi-kolmekymppisistä näyttelijöistä hohkaa niin paljon lämpöä, taitoa ja rakkautta, että heitä osaa kyllä arvostaa nytkin!

Näimme esityksen pressilipuilla. 

IMG_8009

Kesätyöpaikka – mitä emme tahdo emme tee
kantaesitys 8.7.2020 Ylioppilasteatterin Mustikkamaan kesäteatterissa

Käsikirjoitus: Anni Mikkelsson, Hannes Mikkelsson, Iiris Laisi, Michelle Orenius ja muut Vapaan kirjoittamisen klubin kirjoittajat.

Näyttämöllä: Youssef Asad Alkhatib, Miina Hallikainen, Miikka Holm, Melisa Ilonen, Oona Jama, Emma Johansson, Nelli Juusela, Verena Konttila, Sonja Lairikko, Laura Torkkeli, Selina Ukkonen, Joona Luoto, Soile Vesala

Ohjaus: Anni Mikkelsson ja Hannes Mikkelsson

Laulujen sävellys: Hannes Mikkelsson, Hiski Salomaa ja Kaj Chydenius

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s