Amerikkalaisen unelman toteutuminen ja tuhoutuminen: Lehman-trilogia kattaa 160 vuotta yrityksen historiaa

Kuvassa: Timo Torikka, Juha Sääski. Kuva: Joona Pettersson
Kuvassa: Timo Torikka, Juha Sääski. Kuva: Joona Pettersson

Lehman-trilogian aihe on kiinnostava, koska yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -investointipankin romahdus vuonna 2008 laukaisi maailmanlaajuisen finanssikriisin. Silti en itsekään tiedän pankista muuta kuin sen, että se tuhosi itsensä heikkolaatuisten Subprime-lainojen myöntämisellä. Pankin aiheuttaman kriisin seuraukset tuntuvat maailmassa vielä tänä päivänä. Yhdysvaltalaisen pankkimaailman keinottelua Subprime-lainoilla on käsitelty myös mainiossa elokuvassa The Big Short – iso puhallus (USA 2015).

Espoon kaupunginteatterissa vieraileva Teatteri Metamorfoosi on haukannut ison palan, koska se käsittelee koko Lehman Brothersin historian vuodesta 1844 vuoteen 2008 asti, ja vain kolmen näyttelijän ja yhden muusikon voimin! Kunnianhimoinen hanke, ja tulos on yllättävän toimiva: ei tule oloa, että katsoisi vain kuvitettua Wikipedia-artikkelia. Esitys on vauhdikas, hauska ja informatiivinen. Esitys kestää jopa kolme ja puoli tuntia, mihin sisältyy 20 minuutin pituinen ja viiden minuutin pituinen väliaika.

Lehman-trilogian painopiste on eeppisen tarinan alkupuolella. Ratkaisu on toimiva, koska Lehman Brothersin varhaishistoria on varmasti monelle katsojalle tuntematon sekä alkutaipale sisältää niin kiinnostavia vaiheita.

Baijerilaisessa Rimparin kylässä asunut juutalaisen karjakauppiaan parikymppinen poika Hayman Lehman saapuu höyrylaivalla New Yorkiin vuonna 1844. Hän muuttaa nimensä Henry Lehmaniksi, päätyy asumaan Montgomeryyn Alabamaan ja perustaa siellä kangasliikkeen. Hän asettuu asumaan maahan, josta ei tunne ketään, ja tekee ahkerasti töitä.

Muutaman vuoden päästä perässä seuraa hänen veljensä Mendal ja muutaman vuoden päästä siitä nuorin veli Mayer. Liikkeen nimi muuttuu Lehman Brotheriksi. Henry näkee voittojen piilevan raakapuuvillassa, ja pitkän väännön jälkeen hän saa veljensä suostutelluksi sen myymiseen. He keksivät uuden ammatin: välittäjä. He myyvät orjaplantaaseilta saamansa puuvillan tehtaille. Raaka-aineiden jälkeen he siirtyvät tekemään kauppaa paperinpaloilla eli velkakirjoilla, ja sitten myymään ja ostamaan rahaa.

Tarina toimii inspiraationa kaikille yrittämisestä haaveileville, koska aluksi suvun vallassa pysyvä kasvuyritys joutuu monta kertaa keskelle epätoivoisia maailmantilanteita ja sitkeästi aina aloittamaan alusta: Yhdysvaltojen sisällissodan, ensimmäisen maailmansodan, 1930-luvun suuren laman ja toisen maailmansodan takia. Nykyisessä maailmantilanteessa on vaikea välttää mielleyhtymiä koronan parhaillaan aiheuttamaan kriisiin.

Tositarina on kertomus sitkeydestä ja oman tiensä löytämisestä, mutta myös vallanhimosta, ahneudesta, etuoikeuksista ja kapitalismista. Muuten sympaattisen oloiset veljekset eivät esimerkiksi tunne huonoa omaatuntoa siitä, että heidän ostamansa puuvilla on orjien poimimaa.

Kuva: Alisa Javits
Kuva: Alisa Javits

Käsiohjelmassa sanotaan, että tekijät haluavat korostaa naisten puuttumista talousmaailmasta toteuttamalla teoksen vain miespuolisille näyttelijöillä. Paljon raikkaammin naisten puuttuminen Lehman Brothersin hallituksesta, ja yleisemmin naisten vähyys talouden huipulla, olisi voitu tuoda esiin näyttämällä, millä tavoin naiset on pidetty pois talousmaailmasta ja työnnetty kodin piiriin (ja mitä naiset kotona ja kulisseissa puuhaavat).

Lehman Brothersin yhä kasvavan yrityksen hallitykseen pääsivät automaattisesti suvun pojat, mutta tyttäristä ei puhuta esityksessä mitään. Ainoat esityksen naishahmot ovat suvun miesten ihastuksen kohteet, eli tulevat vaimot. Toki tällainen rakenteellinen syrjintä on vaikea aihe kuvata, jos materiaalia suvun naisista on hyvin vähän. Dramaturgiassa olisi voitu tosin näyttää, kuinka nykyaikana naisia on myös rohkaistu puskemaan läpi lasikaton ja toisaalta millaisia esteitä heidän tielleen on kasattu.

Näyttelijät Jussi Lehtonen, Juha Sääski ja Timo Torikka ovat kuitenkin karismaattisia ja muuntautuvat hienosti yhä uusiksi hahmoiksi, niin miehiksi kuin naisiksi. Muusiikin sävellyksestä ja esittämisestä pitää huolen lavalla näkyvä taitava Maija Ruuskanen. Hänet nähdään lavalla kolmen eri aikakauden asuihin sonnustautuneena ja soittiminaan jouhikko, piano ja syntetisaattori. Ohjaaja Davide Giovanzana on Suomessa asuva italialaissveitsiläinen teatteriohjaaja ja tutkija.

Esityksen lavastus on karun minimalistinen mutta toimiva. Erityisesti ylösalaisin oleva jättimäinen kauppakassi muuntautuu esityksen aikana hyvin eri tarkoituksiin. Näytelmän trilogiarakenne syntyy siitä, että esityksen tärkeimmät tapahtumaajanjaksot ovat 1840–1860 -lukujen Alabama, 1920–1930 -lukujen New York ja 1960-luvun New York — vaikka vaatteiden ja musiikin puolesta aikakausi tuo enemmän mieleen 2000-luvun, ja kerronta juokseekin vielä nopeasti 2000-luvulle. Aika hurjaa, että vielä vuotta ennen konkurssia yhtiö teki voittoa neljä miljardia dollaria!

Esitys on suomennos italialaisen ohjaajan ja näytelmäkirjailija Stefano Massininen Lehman-trilogiasta (2012), jota on esitetty aiemmin Ranskassa, Italiassa, Saksassa, Espanjassa ja New Yorkissa. Teatteri Metamorfoosi on kuitenkin muokannut käsikirjoitusta, koska käsiohjelman mukaan esitys on syntynyt myös halusta ymmärtää monimutkaista käsitettä talous, joka vaikuttaa monilla eri elämänalueillamme. Aiheeseen sopien käsiohjelmassa avataan myös työryhmän kovaa yritystä saada rahoitus esitykselleen.

Esityksen musiikista vastaa Maija Ruuskanen. Kuva: Alisa Javits
Esityksen musiikista vastaa Maija Ruuskanen. Kuva: Alisa Javits

Talouden toimintaperiaatteiden selittämistä varten työryhmä on haastatellut seitsemää suomalaista talouden ja yhteiskunnallisen ajattelun ammattilaista, joiden haastatteluista nähdään lyhyet videoklipit heijastettuna valkokankaalle. Asiantuntijat on valittu hyvin, sillä he ovat tuttuja ja kiinnostavia puhujia, kuten fyysikko ja aktivisti Syksy Räsänen, taloustieteilijä Sixten Korkman, taiteilija Teemu Mäki, ohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen ja Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson. Videoita voi katsoa myös teatterin lämpiössä ja Teatteri Metamorfoosin kotisivuilla. Koin silti, että esityksen lomassa videopätkät jäivät aika irrallisiksi eikä niistä jäänyt paljon käteen, vaikka haastateltavat puhuivatkin hyvin.

Lehman-trilogian kantaesityksen piti olla jo 20. maaliskuuta, mutta koronan takia kantaesitys nähtiin vasta eilen Espoon kaupunginteatterissa. Olin hankkinut pressiliput jo alkuvuodesta, mutta vasta päivää ennen ensi-iltaa huomasin, etten ollutkaan siirtänyt lippujani uuteen ensi-iltaan. Sain vielä järjestettyä itselleni pressilipun lauantaina esitykseen, mutta en saanut enää seuralleni Paavolle lippua, joten näin esityksen yksin. Sain tosin ensiksi Espoossa asuvasta ystävästäni Eijasta seuraa illalliselle kauppakeskus Ainoan nepalilaisen terassille.

Koronatilanne oli huomioitu teatterissa hyvin, sillä vain kolmasosa paikoista oli myyty. Alkuperäiset paikkamerkinnät lipuissa eivät enää pitäneet, vaan salissa sai istua minne halusi, kunhan joka toinen rivi pidettiin tyhjänä ja jätti vähintään yhden penkin väliä muihin seurueisiin. Salissa oli henkilökuntaa ohjaamassa teatterikävijöitä. Lämpiössä oli myös useita käsidesifiointipulloja.

Päädyin jutteleman vieressäni istuneen vanhemman pariskunnan kanssa, ja kuulin heiltä, että Espoon kaupunginteatterin rakennus ollaan sulkemassa, ja teatteri ei ole löytänyt uutta omaa rakennusta, joten se joutuu muuttamaan Espoon Kulttuuritalon tiloihin. Esityksen jälkeen pariskunta kertoi pitäneensä esityksensä paljon, ja pariskunnan mies huusi kiitoksien aikana monta kertaa bravota. Samoin kuulin sivukorvalla väliajalla muiden katsojien hehkuttavan esitystä.

 

Lehman-trilogialla on elokuussa vain neljä näytöstä, jotka kaikki on jo myyty loppuun. Mutta esitys on mahdollista nähdä lokakuusta alkaen Tampereen Työväen Teatterissa ja keväällä taas Espoossa. 

Näin esityksen pressilipulla ensi-illassa Revontulihallissa lauantaina 1.8.2020. 

Lehman-trilogia Espoon kaupunginteatterin verkkosivuilla 

Näyttämöllä: Jussi Lehtonen, Juha Sääski, Timo Torikka, Maija Ruuskanen
Ohjaus: Davide Giovanzana
Teksti: Stefano Massini
Suomennos: Elina Suolahti
Lavastus ja pukusuunnittelut: Tinde Lappalainen
Valosuunnittelu ja tekninen päällikkö: Pietu Pietiäinen
Sävellys ja äänisuunnittelu: Maija Ruuskanen
Äänisuunnittelu: Tommi Koskinen
Videosuunnittelu ja haastattelut: Joona Pettersson
Tuottaja: Luc Gérardin

Tuotanto Teatteri Metamorfoosi.

Tuotantoyhteistyössä Espoon Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Suomen Kansallisteatteri

Näytelmän oikeuksia valvoo Zachar International yhteistyössä Näytelmäkulman kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s