Helsingin kaupunginteatterin Päiväni murmelina on kulttielokuvan hauska ja syvällinen musikaaliversio

Helsingin Kaupunginteatteri – Päiväni murmelina – Kuvassa keskellä Lari Halme – Kuva © Robert Seger

Pääsin tämän viikon torstai-iltana ystäväni Hannan kanssa katsomaan Päiväni murmelina -musikaalikomedian ensi-illan Helsingin Kaupunginteatterissa. Näin korona-aikaa kun eletään, katsomossa oli varattu tyhjä penkki jokaisen seurueen välille. Lisäksi ulkovaatteet sai halutessaan ottaa mukaan saliin, narikasta sai työntekijän pihdeillä ojentaman maksuttoman kasvomaskin, joka puolella oli käsidesiä tarjolla eikä väliajalla ollut tarjoilua (mahdolliset syötävät ja juomat pitää tilata etukäteen pöytään odottamaan). Katsoin nyt ensimmäistä kertaa näin korona-aikana esityksen kasvomaski päällä, ja aika monella muullakin oli salissa ja lämpiössä maski.

Eturivi pidettiin turvallisuussyistä tyhjänä kuiskaajaa lukuunottamatta. Me saimmekin mainiot paikat heti permannon toiselta riviltä, josta näki hyvin esiintyjien kasvot eikä ollut kenenkään toisen katsojan pää edessä. Matkaa lavan reunaan oli silti turvalliset pari metriä.

Minä ja Hanna naamioituina katsomossa. Pahoittelen epätarkkaa kuvanlaatua!
Kävimme ennen esitystä syömässä vegetacoja uudessa La Mesa De Mayssa Hakaniemessä.

Kaupunginteatterin jo alkuvuodesta mainostamasta musikaalista tuli yllättävän ajankohtainen koronakriisin takia, kun keväällä moni eristyksissä elänyt koki toistavansa samaa päivärutiinia yhä uudestaan. Tarinassahan itsekeskeinen ja tyly sääreportteri Phil Collins (Lari Halme) joutuu aikasilmukan vangiksi ja elää yhä uudestaan saman päivän, toinen helmikuuta. Hän viettää päivän lumimyrskyn kourissa olevassa Punxsutawneyn kylässä, jonne on tullut vastentahtoisesti tekemään televisiouutisen murmelinpäivästä.

Tarinan toimivuus syntyy mielikuvitusta kutkuttavan ajatusleikin yhdistämisestä puhuttelevaan sanomaan. Tapahtuma-ajankohdaksi on valittu myös erikoinen perinne, eikä söpöistä murmeleista ole ainakaan haittaa yleisöön vetoamisessa. Musikaalissa onkin osattu hyvin hyödyntää lutuisia ja hassuja murmeleita.

Vaikka päivä toistuu samanlaisena, Philin oma suhtautuminen ja teot muuttuvat jatkuvasti. Vaikka ulkoiset olosuhteet ovat täysin samat, Phil kokee tuppukylässä sekä elämänsä hirveimmän että parhaimman päivän, erona on vain Philin oma asenne elämään ja vallitseviin olosuhteisiin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Päiväni murmelina – Kuvassa keskellä Lari Halme – Kuva © Robert Seger

Kuten käsiohjelmassa käsikirjoittaja Danny Rubin toteaa, sen sijaan että vaipuisi epätoivoon, kun kokee elämänsä olevan jumissa, ratkaisu on muuttaa itseään ja omaa asennettaan. Rubin jatkaa, että Philin täytyy sisäistää kaksi asiaa vapautuakseen aikasilmukasta: kuolema on väistämätöntä ja avain onneen on keskittyä muiden ihmisten onnellisuuteen. ”Phil löytää tasapainon passiivisuuden ja asioihin puuttumisen välillä”, Rubin toteaa.

Käsiohjelmasta selvisi myös, että jotkut ovat laskeneet Philin viettävän aikasilmukassa uskomattomat 34 vuotta, koska siinä ajassa ihminen voi oppia kaikki Philin tarinassa oppimat taidot ja ymmärtää sen, mikä elämässä on arvokasta. Olisi kyllä aikamoinen koettelemus elää putkeen 34 vuotta lumimyrskyssä näkemättä aurinkoa ja kuulla joka päivä samat jutut muilta…

Musikaalia katsoessa korostui elokuvaa enemmän päähenkilön kokema yksinäisyys ja ahdistus. Kukaan muu ei voi mitenkään ymmärtää hänen tilannettaan. Musikaali on tästä huolimatta ennen kaikkea hauska, ja vitsit osuvat maaliin. Tarina laittaa miettimään sitä, kuinka pitkään vitkuttelee tärkeiden asioiden aloittamista, miten suhtautuu väistämättä kohtaamiinsa ongelmiin ja kuinka tärkeää on kohdata muut ihmiset aidosti ja ystävällisesti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Päiväni murmelina – Kuvassa Lari Halme ja Maria Lund – Kuva © Robert Seger

Musikaalin ohjaajalta Samuel Harjanteelta, 32, odottaa etukäteen paljon, koska hän on tullut tunnetuksi viime vuosien musikaalimenestyksistä, kuten Helsingin kaupunginteatteriin myös tehdyistä ohjauksista Pieni merenneito (2019) ja Kinky Boots (2018). Päiväni murmelina tarjoaa aiempien musikaalien kaltaisen suuren maailman elämyksen, jossa vaikutuksen tekevät upeat tanssi- ja laulukohtaukset, suuri esiintyjäjoukko, näyttävä lavastus, trikkitemput ja nokkelat vitsit.

Ohjelmistovalinnat ovat tosin olleet aika turvallisia, niin kuin Helsingin kaupunginteatterissa on tapana, eli jo Broadwaylla suosiota saaneet yhdysvaltalaiset suurmusikaalit. Päiväni murmelina -musikaali on esitetty ensimmäisen kerran Lontoossa 2016, ja alkuperäistuotanto Broadwaylla New Yorkissa 2017. Toki suurmusikaali on erittäin kallis hanke toteuttaa, joten siinä mielessä on ymmärrettävää, että ohjelmistoon halutaan takuuvarmasti yleisöä kiinnostavia musikaaleja.

Musikaalin on käsikirjoittanut Danny Rubin, joka teki yhdessä ohjaaja Harold Ramisin kanssa käsikirjoituksen vuoden 1993 yhdysvaltalaiseen fantasiakomediaan Päiväni murmelina (Groundhog Day). Elokuvassa pääosia näyttelivät ikimuistettavasti Bill Murray ja Andie MacDowell. Lari Halme astuu isoihin saapaisiin Philin roolissa, mutta tekee roolisuorituksen todella onnistuneesti ja osaa olla rakastettava kiukkupussi.

Helsingin Kaupunginteatteri – Päiväni murmelina – Kuva © Robert Seger

Maailma on tosin muuttunut sen verran 90-luvun alusta, että nyt tuntuu kiusaamiselta, että yhden hahmon nimi on Pullukka (!) ja hänen roolinsa on vain syödä paljon. Samoin väsynyttä on se, että kyläläiset tanssivat lopuksi kaikki onnellisina heteropareina (musikaalissa on tosin pari queer-miessivuhahmoa). Phil myös mainitsee jossain vaiheessa Ritalle, että on ehtinyt olla sängyssä jokaisen kylän naisen ja yhden miehen kanssa. Tuntuu valitettavasti edelleen epätodennäköiseltä nähdä lavalla naispuolista sankaria, joka toteaisi saman asian coolisti ihastuksensa kohteelle, tai että naispuolisen päähenkilön edes annettaisiin toteuttaa seksuaalisuuttaan samalla vapautumisen ja keveyden asteella.

Joka tapauksessa: olisin valmis jäämään aikaluuppiin katsomaan uudestaan Päiväni murmelina -musikaalin, jossa lavan tapahtumat ovat täynnä rikkaita yksityiskohtia!

Okei, Lari Halme on pitkä, minä en. 😛

Sain esitykseen pressilipun avecilla.

Suomenkielinen kantaesitys 3.9.2020 Helsingin kaupunginteatterissa
Lue esityksestä lisää HKT:n verkkosivuilta.
Kesto: 2 h 40 min, sisältää 20 minuutin väliajan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s