Pääsin viime lauantaina kokemaan tavallisuudesta poikkeavan teatteriesityksen Espoon kaupunginteatterissa. Kyseessä oli virtuaalitodellisuusesitys, joka tutkii rakkautta ja sydänsuruja.
Esitys alkoi jo edellisenä iltana, jolloin tehtävänä oli kuunnella sähköpostiin kilahtanut 10 minuutin kuunnelma. Kuunnelmasta selviää, että on vuosi 2068. Ihmiset eivät ole onnistuneet pysäyttämään ilmastonmuutosta, vaan ilmasto on lämmennyt paljon, jäätiköt sulaneet ja meret nousseet. Kuvitteellinen Eve Labs on kehittänyt vaihtoehtoista todellisuutta, joka antaa ihmisille toisen mahdollisuuden eli elämän Everland-nimisessä virtuaalitodellisuudessa.
Oma mieleni on tallennettu jo vuonna 2053, ensimmäisten joukossa. Avatarini on vedenhenki, ja elän virtuaalimaailmassa.
Eve Labs on saanut idean mielentallennukseen ihmisten rajatilakokemuksista. Kuoleman porteilla käyvät ihmiset näkevät eletyn elämänsä kokemukset kuin hologrammeina edessään. Eve Labs on kehittänyt keinon tallentaa elämänkertauksen ja myös keinon yhdistää eri ihmisten muistot. Näin on rakennettu kollektiivinen virtuaalinen maailma, joka tuntuu todelta.
Rakkaussimulaation tarkoituksena on koostaa minulle rakkauden algoritmini. Sukellan Eve Labsin kehittäjien muistoihin.
Lauantaina saavun ystäväni, kuvataiteilijan ja ohjaajan Paulan kanssa Espoon kaupunginteatteriin. Meidän on pitänyt etukäteen varata verkosta vierailuaika. Vierailuaikoja on vartin välein. Meitä on kehoitettu saapumaan teatterille jo varttia ennen vuoromme alkamista, joka on kello 16.15. Moni on saapunut paikalle kuulemma jo tuntiakin ennen juttelemaan ja nauttimaan Terminaalibaarin antimista kuten leivoksista. Me tapasimme etukäteen Cafe Tarinassa kauppakeskus Ainoassa, mutta Terminaalibaarikin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Teatterin henkilökunta on pukeutunut valkoisiin lääkärin takkeihin, mikä muuttaa koko teatterin laboratoriomaiseksi tilaksi.
Esityksen taiteellinen johtaja ja käsikirjoittaja on kulttuurialan monitoimimies Eero Tiainen, joka on aikoinaan perustanut Extemporen kulttuuriblogitkin. Eero on aiemmin suunnitellut ja tuottanut useita VR-teoksia ja muita immersiivisiä ja pelillisiä produktioita. Rakkaussimulaatio Even idea on kuulemma syntynyt hänen vuosia sitten kokemastaan sydänsurusta. Ilokseni törmäämme Terminaalibaarissa Eeroon sekä Kulttuurikuuri-blogin Meriin.
Vuoromme alkaa hieman myöhässä, mutta sitten Eero johdattaa meidät saliin tehtyyn käytävään. Menemme ensiksi erikseen istumaan ja katsomaan tabletilta videon. Videolla kolme fiktiivistä Ever Labin työntekijää kertovat oman syynsä siirtää mielensä virtuaalitodellisuuteen. Meidän pitää valita kaksi henkilöä, joiden rakkautta käsitteleviin muistoihin haluamme sukeltaa virtuaalitodellisuudessa.
Sattumalta valitsemme Paulan kanssa samat hahmot. Ensimmäinen hahmo on Eve Labsin pääkehittäjä Evelin Jalonen-Hirone. Hän on mennyt naimisiin japanilaisen naisen kanssa, ja he ovat turhaan yrittäneet saada lasta. Nuori mies taas on elänyt uskonnollisessa yhteisössä, mutta rikkonut yhteisön sääntöjä rakastumalla toiseen nuoreen mieheen ja muuttamalla tämän kanssa yhteen. Kolmannessa tarinassa keski-ikäinen mies yrittää luoda uudelleen yhteyttä tyttäreensä. Annan pisteitä siitä, että kaksi kolmesta tarinasta käsittelee samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja että laboratorion pääkehittäjä on nainen.
Revontulihalli on muutettu hämäräksi laboratorioksi, joka on täynnä verhoin erotettuja koppeja. Valkotakkiset assistentit vievät meidät omiin koppeihimme. Saamme päällemme VR-lasit, kuulokkeet ja ohjaimet. Esityksen kieli on englanti, mutta halutessaan siihen saa suomenkielisen tekstityksen.
Olemme Paulan kanssa vierekkäisissä kopeissa, ja voimme välillä nähdä toisemme virtuaalitodellisuudessa vedenhenkinä ja vilkuttaa toisillemme. Sydämistämme menee myös söpösti punainen valojuova toisiinsa.
Pidän virtuaalitodellisuudesta muutenkin, vaikka en olekaan harrastanut sitä paljon. Olen käynyt kaksi kertaa Tallinnassa keksintötehdas Protossa, viime keväänä Venetsian biennaalissa Kreikan paviljongissa VR-elokuvassa, Tokiossa virtuaalipelihallissa ja kokeillut melomista VR-laseilla tuttavan asunnolla. Ne kaikki ovat olleet hauskoja kokemuksia. Revontulihallissa on tavallista enemmän liikkumatilaa oman kopin ansiosta.
Rakkaussimulaatiossa todellisuuden illuusio ei ole vielä täydellinen, sillä hahmot liikkuvat hieman kömpelösti eivätkä ole ihan kolmiulotteisia. Kuitenkin virtuaalitodellisuus on monin paikoin myös vaikuttavaa ja ”upottavaa”. Erityisen hienoja ovat kohtaukset, joissa seikkailen vedenolentona ja esimerkiksi uppoan meren pinnan alle sekä liikun luolissa ja kukkien keskellä. Kokemuksesta tulee vähän mieleen japanilaisen teamLabsin teokset.
Tarinat ovat yllättävänkin synkkiä, kun aiheena on rakkaus. Ne tuntuvat kuvaavan ennen kaikkea menetyksiä ja surua. Tarinoissa seuraa kohtia, joissa voin päättää, haluanko tallentaa tämän aihepiirin omaan rakkaussimulaattoriini. Tallentaminen tapahtuu niin, että otan saman asennon kuin tarinan päähahmolla on. Katsojat eivät siis voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun niin kuin VR-peleissä, vaan olemme sivustaseuraajia eli enemmän teatterin yleisöä.
Paula tajusi raahata nurkassa olevan tuolin keskelle koppia ja kokea virtuaalitodellisuuden istuen. Itse taas seisoin 45 minuutin ajan, mikä kävi hieman raskaaksi.
Kun VR-kokemus on ohitse, meidät ohjataan istumaan kahden hengen koppiin, jossa saamme päähämme kuulokkeet ja kuuntelemme tarinan loppuun. Kävelemme sitten pois salista, ja seuraamme upeita loistavia valoja kuin lähestyisimme tuonpuoleista.
Kuvittelin, että saisimme lopuksi jonkinlaisen koosteen ”tallennuksistamme” ja nähdäksemme oman rakkausprofiilimme, mutta näin ei käy. Olin myös etukäteen olettanut, että oppisin rakkaussimulaattorissa uutta, tieteellistä tietoa rakkaudesta, mutta näinkään ei tapahdu. Kyseessä ei ole psykologisesti uusia oivalluksia antava kokemus, vaan ennen kaikkea pelimäinen ja kiehtova teatterielämys. Voi myös ajatella, että VR-kokemus lisää empatiaa muita kohtaan.
Rakkaussimulaatio Eve antaa immersiivisen eli upottavan teatterikokemuksen. Tuntuu kuin olisi päässyt osaksi tieteiselokuvaa. Jos haluat kokea jotain erilaista, kannattaa suunnata maaliskuun aikana Espoon kaupunginteatteriin.
Pääsimme esitykseen pressilipuilla lauantaina 4.3.2023.
Rakkaussimulaatio Eve Espoon kaupunginteatterin verkkosivuilla
Ensi-ilta oli 1.3.2023.
Esityksiä on 25.3.2023 asti.
Kesto: 1 h 30 min
Esityskieli: englanti, tekstitys suomeksi
Ikäsuositus: 16 vuotta
Taiteellinen johtaja Eero Tiainen
Käsikirjoitus Eero Tiainen
Dramaturgi Pärttyli Rinne
Konsepti Eero Tiainen, Sami Hakkarainen, Juuso-Matias Maijanen, Oskari Lumikari
Tuottaja Inna Huttunen
Apulaisohjaaja Juuso-Matias Maijanen
VR-suunnittelijat Iikkamatti Hauru, Liya Pirkulieva, Maciej Tomaszewski
Ohjelmoijat Ali Kubur, Mikko Honkanen, Michael Jelbart, Rongzhi Liu
AI-ohjelmoija Evelin Jalonen-Hirano
Äänisuunnittelu Matias Harju, Olli Ketonen, Iikkamatti Hauru
Musiikki Matias Harju, Olli Ketonen, Iikkamatti Hauru, Aino Liinoja (singing). The Four Seasons ”Spring”: I. Allegro, Composed by Antonio Vivaldi, Performed by Anni Elonen (violin)
Kokemussuunnittelijat Eero Tiainen, Iikkamatti Hauru, Jaakko Sorja, Inna Huttunen, Juuso-Matias Maijanen
Läheisyysohjaaja Juuso-Matias Maijanen
Esiintyjät Johanna Ruonala, Yuko Takeda, Henry Pöyhiä, Sami Juhani Rekola, Janne Mattila, Jussi Lankoski, Kate O’Malley, Laura Ala-Ruona, Anja Bargum, Anna Andersson
Laulaja Aino Liinoja
Assistentit Iida-Liina Linnea, Tekla Kokkonen, Helena Mäkinen, Lotta Rahkonen
Valo- ja tilasuunnittelija Alina Pajula
Pukusuunnittelija, maskeeraus, rekvisiitta Triin Kolmkant
Ompelu Triin Kolmkant, Minna Kiiskinen
Tekninen tuottaja Lauri Vase
Unreal Engine -konsultointi MHG Michael Hudson Graphics
Logosuunnittelija Reishabh Kailey
Dramaturgiset mentorit Erik Söderblom, Essi Aittamaa
Mentorit Marko Tandefelt, Mikko Sams
Tuotanto Avatar’s Journey & Espoon Kaupunginteatteri
Yhteistyökumppanit ja tukijat Helsinki XR Center, MAGICS infrastructure, 8i, Espoo Museum of Modern Art, Aalto University, Metropolia University of Applied Sciences, The Finnish Cultural Foundation, Arts Promotion Centre Finland, The Promotion Centre for Audiovisual Culture Finland. Teos on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusta.
Sateenkaarenmaalari 