Olen jo useamman vuoden harrastanut Japani-villitykseni lisäksi jonkin verran nyt niin muodikasta korealaista musiikkia ja muutakin korealaista populaarikulttuuria, kuten elokuvia ja tv-sarjoja, sekä tietysti korealaista ruokaa. Ennen kaikkea sydämeni vei noin kuusi vuotta sitten maailman kuuluisin korealainen tyttöbändi Blackpink. Kyseinen tyttönelikkö ei ole tosin vielä vieraillut Suomessa, mutta moni muu korealainen artisti on jo. K-pop-keikat ovat tunnettuja viimeisen päälle hiotuista ja ammattimaisesti korkeatasoisista esityksistä, tarkoista tanssikoreografioista, tarttuvista pop-kappaleista ja pirteästä meiningistä — sekä riehakkaista faneista söpöine valotikkuineen.
On virkistävää kuunnella välillä musiikkia, jonka sanoja ei ymmärrä. Biisit on kuitenkin yleensä tekstitetty englanniksi Youtubessa, joten niiden sanoma aukeaa sitä kautta. Lähes aina kappaleen nimi on myös englanniksi, vaikka lyriikat olisivat koreaksi. Osa artisteista laulaa myös kokonaan englanniksi, ja koreankielisissäkin biiseissä on yleensä vähintään osa kertosäkeestä englanniksi. Eri asia on toki, saako kaikkien korealaisten laulajien englannin ääntämisestä aina selvää.
Tähän mennessä k-pop-keikat ovat aina menneet ohitseni, mutta eilen illalla pääsin kokemaan ensimmäisen k-pop-konserttini (hassu yhteensattuma muuten, että juuri tätä kirjoittaessani kahvilassa taustalla soi maailman kuuluisimman k-pop-bändin BTS:n hitti Dynamite!). Olin tajunnut hakea pressiä eiliselle keikalle vain viikkoa aiemmin eli auttamattomasti myöhässä, mutta sitten sunnuntaina, vain muutamaa tuntia ennen keikan alkua sain All Things Live Finland -tapahtumayritykseltä puhelinsoiton, että sain pressilipun keikalle. Olin ollut edellisenä iltana juhlimassa Euroviisujen boikottibileissä, joten olin aika väsyneissä tunnelmissa, ja lisäksi olin juuri palannut kotiin kävelyltä, mutta päätin ehdottomasti lähteä keikalle.
Whee In saapui esiintymään Helsingin Kulttuuritalolle osana 2024 Whee In 1ST WORLD TOUR: WHEE IN THE MOOD [BEYOND] IN Europe -kiertuettaan. Kiertue kattaa ennen kaikkea laajasti Yhdysvallat. Euroopassa kiertue käy Helsingin lisäksi vain Varsovassa ja Tilburgissa Alankomaissa. Voi siis sanoa, että suomalaisella yleisöllä oli nyt onnea, kun Euroopan osuus on näin suppea, eikä kiertue mene edes Euroopan isoimpiin kaupunkeihin.
Jung Whee In on 29-vuotias eteläkorealainen laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan parhaiten k-pop-tyttöryhmä MAMAMOO:n jäsenenä. MAMAMOO:n on esiintynyt jo 10 vuoden ajan. Viime lokakuussa Whee Iniltä tuli ulos uusi sooloalbumi In The Mood.
Ymmärtääkseni yleensä k-pop-keikkojen liput myydään Helsingissä nopeasti loppuun, mutta Kulttuuritalon ison Aalto-salin keikalle oli myyty nyt vain 900 lippua. Seisova katsomo ja istuma katsomo vetäisivät kuitenkin yhteensä hieman yli 3200 henkeä. Uskoakseni syynä on se, ettei Whee In ole kuuluisimmasta päästä korealaisia artisteja. Kuitenkin sen verran tunnettu hän on, että pelkästään Instagramissa hänellä on 2,4 miljoonaa seuraajaa, kenties tosin sitten enimmäkseen Aasiasta ja Yhdysvalloista. Liput olivat kyllä kohtuuhintaisia k-pop-keikkalipuiksi, eli 50 euroa.
Lavan edessä oli kuitenkin kiitettävän paljon pakkautunut porukkaa, kun saavuin paikalle, ja istumakatsomossa vain ylhäällä reunalohkoissa oli vapaata. Koska olen aika lyhyt ja eilen väsytti, päätin kivuta katsomaan esitystä ylös sivukatsomoon. Onneksi Kulttuuritalon aulassa myytiin korvatulppia, koska olin vaihteeksi unohtanut omani kotiin. Pääsin samalla myös tutustumaan ison remontin jälkeen keväällä avattuun Kulttuuritaloon, kuten sinne avattuun nättiin uuteen Bistro Sopuun, jossa kukaan ei tosin ollut nyt syömässä.
Ikärajattomalla keikalla näkyi muutamia innosta pomppivia noin 10-vuotiaita vanhempiensa kanssa, mutta enemmistö oli lukioikäisiä (kuulin ihmisten puhuvan yo-kirjoituksistaan) ja parikymppisiä. Joukossa oli myös muutamia kaltaisiani yksin saapuneita varttuneempia aikuisia, esimerkiksi viereeni istui yksin saapunut noin viisikymppinen mies. Nuoremmat fanit ilahduttivat kyllä innokkuudellaan: he hyppivät, heiluttivat kylttejä, huusivat ja tekivät kaikkensa, jotta Whee In huomaisi heidät. Moni myös lauloi välillä mukana, koreaksi. Olin tosin odottanut katsojien keskuudessa näyttävämpää pukeutumista, mutta yllättävän moni oli paikalla tavallisissa vaatteissa. Olen joka tapauksessa vaikuttunut siitä, että jopa jotkut ala-asteikäiset kuuntelevat korealaista musiikkia ja tuntevat korealaisia artisteja, vaikka eipä sen kai pitäisi enää yllättää, kun korealainen kulttuuri on nykyään niin suosittua länsimaissakin.
Sitten itse keikkaan. Biisit olivat minulle ennestään lähes tuntemattomia eivätkä herättäneet sellaista välitöntä ihastusta kuin vaikka Blackpinkin mukaansatempaavat hittibiisit, mutta niitä oli oikein mukavaa ja rattoisaa kuunnella. Mikään biiseistä ei silti iskenyt kunnolla, vaikka muuhun yleisöön näyttikin iskevän lujaa. Biiseissä oli pehmeitä säveliä ja romanttista tunnelmointia, ja välillä taas haikeita fiiliksiä. Whee Inin ääni oli kaunis, vahva ja monipuolinen.
Keikkaa kesti tunnin ja 45 minuuttia ilman väliaikaa. Olin otettu siitä, kuinka monta veikeää ja seksikästä tanssikoreografiaa Whee In ja neljä taustatanssijaa jaksoivat ja osasivat vetää. Ainoa lavastuselementti taas oli takaseinän valkokangas, johon heijastettiin erilaisia nättejä tausta-animaatioita, kuten sateenkaarenvärejä, kukkapeltoa, kesäistä maalaismaisemaa, satumetsää, tähtitaivasta, kimallusta ja kissoja.
Pressikuvissa Whee Inillä on ollut blondiksi värjätyt pitkät hiukset, joten oli yllätys, että hänellä olikin tummanruskeiksi värjätyt kiharat. Whee In on siinä mielessä klassinen korealainen pop-artisti, että hän on hyvin kaunis, elegantti ja hoikka sekä hymyileväinen ja suloisen oloinen.
Hän kuuluu myös sarjaan puheliaat artistit. Laulujen välissä oli useita hetkiä, että hän rupatteli ja naureskeli lavalla vuorotellen englanniksi tai koreaksi, jolloin näkymättömissä oleva tulkki käänsi puheen englanniksi. Puhe vaikutti olevan spontaania. Whee In kehui moneen otteeseen yleisön energisyyttä. Hän pahoitteli niin hikisyyttään kuin sitä, että suomalainen yleisö oli saanut odottaa hänen vierailuaan kymmenen vuotta. Hän kertoi olevansa ensimmäistä kertaa käymässä Suomessa, ja vaikuttuneensa siitä, kuinka valoisaa täällä on vielä myöhään illalla. Hän oli harmikseen missannut edellisen yön revontulet Helsingin yllä. Hän olisi halunnut edellisenä iltana kokeilla suomalaista ruokaa, mutta päätyi silti turvallisesti korealaiseen ravintolaan, koska niitä on Helsingissä niin monta. Whee In todella panostaa keikkoihinsa, sillä hän oli opetellut yllättävän monta fraasia suomeksi vain tätä yhtä keikkaa varten, kuten ”mitä kuuluu, Suomi”, ”kiitos” ja ”rakastan teitä”. Hän opetti myös yleisön huutamaan koreaksi ”rakastan sinua” eli ”saranghae”.
Whee Inistä tuli muutenkin sympaattinen, mutkaton ja leikkisä mielikuva. Esityksessä oli kaksi asujenvaihtohetkeä, joiden aikana videoruuduilla näytettiin ensiksi Whee In:in söpön höpsö haastattelu ja sitten pitkä hassutteluvideo. Ensimmäiseksi hän esiintyi lavalla pitkävartisissa valkoisissa saappaissa, pienissä shortseissa ja kimaltavassa tummansinisessä, minipituisessa leningissä, jossa oli vain toinen hiha. Kahdella naispuolisella tanssijalla ja kahdella miespuolisella tanssijalla oli valkoiset asut. Asujen vaihdon jälkeen kaikilla oli niukat mustat asut. Naisilla oli minishortsit ja miehillä taas peittävät asut, välillä tosin paljaat käsivarret.
Videohaastattelussa Whee In kuitenkin kertoi viihtyvänsä parhaiten lenkkareissa ja housuissa, ja kenties saimmekin nähdä hänet lopuksi omassa arkityylissään, kun hän saapui esiintymään lavalle samaistuttavan arkisesti ponihännässä, lenkkareissa, vaaleanharmaissa reisitaskuhousuissa ja harmaassa hupparissa. Tässä asussa hän veti vielä useamman biisin. Myös välillä lavalle tulevilla taustatanssijoilla oli nyt päällään hupparit ja pitkät housut.
Instagram-kuvissaankin Whee In esiintyy ultranaisellisesta lavapersoonastaan erottuen usein lippalakkipäisenä ja huppariin pukeutuneena ”poikatyttönä”. Todennäköisesti hän lavalla samalla mainosti fanituotteitaan, koska Kulttuuritalon aulassa oli myynnissä samanlainen iso huppari kuin hänellä oli lavalla päällään, ja ennen ja jälkeen esityksen fanituotteille oli pitkä jono. Osa faneista oli tainnut myös ostaa lipun Whee Inin tapaamiseen keikan jälkeen, jos oikein ymmärsin kuulutuksen ja sen, miksi monet yleisössä heiluttelivat keikkalippujaan ilmassa.
Keikasta jäi rentoutunut ja hyväntuulinen mieli, juuri niin kuin Whee In välispiikissään toivoikin.
Pääsin konserttiin pressilipulla.
Whee In the Mood
Kulttuuritalo sunnuntai 12.5.2024
Showtime 19.30
Ikärajaton
Järjestäjä All Things Live Finland
Sateenkaarenmaalari 