Pääsin viime perjantaina alkuillasta testaamaan ystäväni Niinan pienillä syntymäpäiväjuhlilla elokuun lopulla avatun pariisilaishenkisen brasserien Chérin, joka sijaitsee sattumalta aivan Svenska Teaternin lähellä. Jatkoimme vatsa täynnä kolmen hengen porukalla aivan viime hetkillä Amos-näyttämölle. Oli hieman erikoinen tunne olla teatterissa samana päivänä kuin kokoontumisrajoitukset poistuivat Suomessa, ja teatterin yleisö sai pitkästä aikaa istua vieri vieressä.
Ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija August Strindberg (1849–1912) kirjoitti Ett drömspellin eli Uninäytelmän vuonna 1901. Kyseinen klassikko on jäänyt minulta näkemättä aiemmin, joten oli hyvä nyt paikata tämä aukko sivistyksestä. Olen tosin suhtautunut Strindbergiin viime vuosina varauksellisesti, sillä olen lukenut hänen vihamielisestä suhtautumisestaan naisiin (hän esimerkiksi vastusti naisten äänioikeutta). Kuitenkin tässä näytelmässä pääosassa on positiivinen, naispuolinen hahmo (tosin nimetön sellainen). Esitys on myös aikakauteensa nähden yllättävän kokeellinen ja moderni.
Kiitos kolmannen kerroksen lämpiöstä mukaani saamani tekstityslaitteen, pystyin seuraamaan ruotsinkielistä dialogia ongelmitta. Muu yleisö tosin nauroi paljon ja kohdissa, joita en itse nähnyt niin koomisina, joten oletan, että jotain nyansseja jäi minulta silti tajuamatta.
Näytelmässä Indra-jumalan tytär (näyttelijä ja tanssija Oksana Lommi) päättää isänsä varoituksista huolimatta laskeutua maan kamaralle, koska maa vaikuttaa hänestä niin kauniilta. Indra on muinainen hindulainen sään ja sodan jumala, mutta näytelmässä ei vaikuta olevan ainakaan tyylillisesti mitään erityisen hindulaista. Indran tytär haluaa tutustua ihmisten elämään ja sen suuriin mysteereihin. Monta kertaa hän saa todeta: ”Sääli ihmistä.”
Erityisen upeaa esityksessä on sen visuaalisuus. Minimalistista lavastusta hallitsee katosta roikkuva valtava, hopeisena hohtava kaksiosainen rengas, jossa esiintyjät roikkuvat ja tasapainoilevat. Indran tyttären hopeinen puku sopii hyvin yhteen renkaan kanssa. Renkaan pyöriminen tuo mieleen planeetan.
Lavalla nähdään myös muun muassa jättimäinen pallo, tikapuut, pöytää kantava mies ja tanssijoita, joilla on hattuina iso ruusu, kärpässieni ja päivänkakkara. Myös tuomareiden mielikuvitukselliset mustat samettihatut ovat hienot. Tanssijoilla on usein päällään alastonpuvut kun he esittävät ihmisyyttä paljaimmillaan, ja välillä myös heidän kasvonsa jäävät kankaan alle piiloon.
Poikkeuksellisesti Uninäytelmä nähdään tosiaan nyt tanssiteatterina, jossa kuitenkin puhutaan. Esityksen ohjaajan ja koreografin Carl Knifin tanssikoreografit sopivat hyvin kokeelliseen ja unenomaiseen esitykseen, mihin istuu täydellisesti myös Janne Hastin maaginen ja kohtalokas musiikki. Siinä missä lavasteet liikkuvat sulavasti pyörien, ihmisten liikekieli on kulmikasta ja nykivää. Esitys on korostetun teatraalinen, niin että näyttelijöillä on vahva lavameikki ja voimakas liikekieli. Tyyli tuo mieleen vanhat mykkäelokuvat. Vaikka näytelmä pohtii syntyjä syviä, se ei ole vakava, vaan enemmänkin sadunomainen ja leikkisä. En saanut esitystä katsellessani filosofisia oivalluksia, mutta nautin sitäkin enemmän teoksen taianomaisesta tunnelmasta ja kauneudesta. Virkistävä kokemus!
Näin esityksen pressilipulla perjantaina 1.10.2021.
Ett drömspel Svenska Teaterinin verkosivuilla (suomeksi)
Ett drömspel on Svenska Teaternin, Carl Knif Companyn ja Riksteaternin yhteistuotanto. Esitys lähtee ensi vuonna kiertämään Ruotsia.
Esitys tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi mobiili-sovelluksella.
Carl Knif
Ohjaus ja koreografia
Mårten Andersson, Per Burell, Patrick Henriksen, Oksana Lommi, Pekka Louhio, Dennis Nylund, Tobias Zilliacus
Lavalla
Erik Salvesen
Lavastus
Karoliina Koiso-Kanttila
Pukusuunnittelu
Tiitta Stoor
Maskeeraussuunnittelu
Janne Hast
Äänisuunnittelu
Jukka Huitila
Valosuunnittelu
Kristofer Möller, Carl Knif
Näytelmän sovitus
Sateenkaarenmaalari 